Jos ei-inhimillisille olennoille annettaisiin välinearvon sijaan itseisarvo, se voisi muuttaa merkittävästi ihmisen suhtautumista muuhun elämään. Olen viime aikoina pysähtynyt miettimään, kuinka paljon ihminen hallitsee eläimiä ja luontoa. Ihminen kesyttää lajeja, muokkaa niitä omiin tarpeisiinsa ja päättää monella tavalla niiden elämästä. Jäin miettimään, mistä ihmiselle oikeastaan tulee oikeus tähän.
Ihmisen älykkyys ja kyky muokata ympäristöään ovat mahdollistaneet tämän vallan. Älykkyys ei kuitenkaan itsessään tarkoita oikeutta käyttää muuta elämää, miten haluamme. Päinvastoin ajattelen, että kyky ymmärtää tekojemme seurauksia tuo mukanaan myös vastuun. Eläimiä ja luontoa ei pitäisi tarkastella vain sen kautta, mitä hyötyä niistä on ihmiselle.
Kestävyyden kannalta tämä voisi tarkoittaa sitä, että luonnon ja eläinten hyvinvointi otettaisiin paremmin huomioon myös niiden itsensä vuoksi. Luonnonvaroja pitäisi käyttää vähemmän ja harkitummin, ja eläinten kohteluun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Jos ihmisellä kerran on näin paljon valtaa, ei sitä mielestäni tarvitse käyttää kaikkeen vain siksi, että siihen pystymme.
Yt. Mervi Haapaniemi