Emme ymmärrä, tai ainakaan hallitse, edes itse luomiemme yhteiskunnallisten järjestelmien toimintaa, sillä erilaiset taloudelliset ja poliittiset kriisit yllättävät meidät yhä uudestaan.
Tämän olemme saaneet viimevuosien aikana huomata jo moninessa yhteydesdä. Juuri kun luulimme saavuttaneemme täydellisen ideologisen maailman ympärillemme, horjutti koronapandemia yhteiskuntaamme. Tuntematon uhka sai meidät varautumaan pahimpaan, vaikja täällä Suomessa emme suurimpia katastrofeja kokeneetkaan. Kuitenkin kriisi toi paljon hyvääkin. Varmuusvarastomme tuli tarkustettua ja huomattua sen olleen sillensä jo vanhentunut. Monien asioiden päivittäminen nykypäivään sai valtavan sykäyksen. Innovatiot yksi toisensa perään saivat aikaan globaalin yhteneväisyyden tunteen suojautumisen, terveydenhuollon ennaltaehkäisevän ja sairaanhoidollisen kehityksen saralla. Auttamisesta tuli hitti. Monet tieteenalat informastiotekniikasta lähtien pyrkivät keksimään uusia käyttötarkoituksia eristyneisen ajattelun ja syrjäytyneisyyden estoon. Elimme toisaalta aktiivista puhdistumisen aikaa.
Myöhemmin ukrainan sota ja sen eskallaatiot toivat tarpeen omavaraisuuden turvaamisesta kotimaassa ja euroopassa. Tulvallisuusnäkökulma sai uuden muodon, Natoon liittymisenkin myötä. Kouluttautuminen turvallisuuteen ja varustevalmisteluun alettiin kiinnittää lisää huomiota. Millainen vaikutus tällä kaikella on teollisuuden kehittymiseen kotimaassa ja laajemmin. Miten tämä vaikuttaa koko ekosysteemiin.
Uutistarjonnan myötä, herää kysymyksia esim.Itämeren tilanteesata ja uudesta tarkkailu- ja suojelutarpeesta. Koiviston öljysatamien palot n.50km. päässä Suomen rajalta lisäävät lähikaupunkien tarvetta suojautua ilmastollisesti ja vesistöllisesti. Alueelle eksyneet dronet lisäävät turvallisuuden turvaamisen tarvetta ja tiedustelun aktiivisuutta havaita ennalta mahdollisia ongelmatilanteita.
Maailmamme on haavoittuva ja tilanteet voivat muuttua hetkessä. Kaikesta huolimatta emme voi antaa pelolle valtaa vaan meidän tulee luottaa ja rakentaa perustaa huomiselle.