Globaali, ihmisten hallitsema maailmanjärjestys perustuu pitkälti vakaumukselle, jonka mukaan ihminen on muita elollisia (kuten myös ei-elollisia) olentoja korkeammassa asemassa, ja siten oikeutettu käyttämään luontoa ja eläimiä oman hyvinvointinsa edistämiseen. Se, että ei-inhimillisille olennoille annettaisiin välinearvon sijaan itseisarvo edellyttäisi perustavanlaatuisia muutoksia länsimaisissa arvoissa ja ajattelumalleissa.
Ei-inhimillisten olentojen, eläinten ja luonnon arvostus on kuintenkin ollut läsnä useissa alkuperäiskansojen uskomuksissa suomalaisista perinneuskomuksista Amerikan ja Australian alkuperäiskansojen ajattelumalleille. Vaikka näiden kulttuurien yleisesti katsotaan olleen sopusoinnussa luonnon kanssa, kursislla on myös jo käynyt ilmi, että näin ei aina ole ollut, ja ihmisen leviäminen on jo esihistoriallisina aikoina aiheuttanut muiden lajien sukupuuttoja.
Mielestäni ajatus ei-inhimillisten olentojen itseisrvosta on tavallaan sisäänrakennettu kestävyyden määritelmään, koska se kiistäisi ihmisen ensisijaisuuden, ja haastaa nykyisen käytännön jonka mukaan ihminen voi omaa hyvinvointiaan tavoitellessaan riistää ja tuhota luontoa, eläin-ja kasvikuntaa.