Kestävyydestä käyty keskustelu tapahtuu plajolti rikkaissa länsimaissa, mikä sinänsä on ymmärrettävää koska nämä maat ovat pitkälti olleet päävastuussa ympäristön tilan heikkenemisestä ja ilmastonmuutoksesta. Meidän on suhteellisen helppoa pohtia mistä voisimme luopua ympäristn hyväksi, mutta suurella osalla maapallon ihmisistä ei ole tätä etuoikeutta, ja kysymys on siitä miten säilyä hengissä ja saada riittävä määrä ravintoa.

Tämä paljastaa globaalin eriarvoisuuden ja riiston rakenteet - taustalla on usein vanhoja, siirtomaakaudella luotuja talouden rakenteita, huonoa hallintoa, ja valta-asemassa olevien ihmisten valmiutta uhrata yhteinen hyöty oman edun ja henkilökohtaisen rikkauden tavoittelulle.

Laskelmien mukaan on mahdollista taata kaikille riittävät elinolosuhteet - mutta miten paljosta meidän olisi oikeasti luovuttava että tämä saavutettaisiin? En muista missään nähneeni laskelmia konkreettisesta elintasosta joka (teoreettisesti) olisi mahdollista turvata kaikille.

Hyvä hallinto ja (globaali) demokratia ovat tärkeitä myös ympäristölle, mutta erityisesti resurssien oikeudenmukaiselle jakautumiselle.