Teksti laajentaa vaikuttavasti hyvän elämän tarkastelun ihmiskeskeisyydestä kohti kaiken elämän huomioivaa näkökulmaa. Erityisen pysäyttävä on ajatus sukupuutosta “sivujen repimisenä kirjasta” se konkretisoi, kuinka peruuttamattomia menetyksiä ihmistoiminta voi aiheuttaa. Planetaarisen hyvinvoinnin ajatus kaiken hyvinvoinnin perusedellytysten turvaamisesta tarjoaa vahvan eettisen perustan kestävyydelle. Se haastaa pohtimaan, riittääkö ihmisen sopeutumiskyky kestävyyden mittariksi, jos monet muut lajit eivät kykene samaan.