Ihmisen hyvinvoinnin riippuvuus luonnosta on syvempää kuin arjessa usein hahmotamme. Ekosysteemit säätelevät ilmastoa, veden kiertoa ja maaperän hedelmällisyyttä, mahdollistavat pölytyksen ja hajottavat jätteitä toisin sanoen ne ylläpitävät elämän perusedellytyksiä. Ilman näitä säätelytoimintoja meillä ei olisi puhdasta vettä, riittävää ruoantuotantoa tai hengityskelpoista ilmaa. Lisäksi luonto tarjoaa materiaaleja, lääkkeitä, energiaa sekä henkistä ja kulttuurista hyvinvointia, joiden arvoa on vaikea mitata, mutta joiden merkitys näkyy ihmisten terveydessä, identiteetissä ja merkityksellisyyden kokemuksissa. Kun luonnon monimuotoisuus heikkenee, heikkenevät myös nämä hyödyt usein tavoilla, joita emme heti huomaa.

Vastuu luonnon tarjoamien hyötyjen ylläpidosta ei kuulu vain yhdelle toimijalle. Koska luonnon heikentyminen liittyy taloudellisiin rakenteisiin, poliittisiin päätöksiin ja globaaliin kauppaan, keskeinen vastuu on valtioilla, kansainvälisillä instituutioilla ja suurilla yrityksillä, jotka ohjaavat tuotantoa ja kulutusta. Samalla myös yksilöillä ja yhteisöillä on merkitystä kulutustottumukset, äänestyskäyttäytyminen ja kansalaisvaikuttaminen muovaavat niitä rakenteita, joiden puitteissa päätöksiä tehdään. Erityisen suuri vastuu on niillä toimijoilla, jotka hyötyvät eniten luonnon intensiivisestä käytöstä ja joilla on eniten valtaa muuttaa järjestelmiä kestävämmiksi.

Lopulta kysymys ei ole vain luonnon suojelemisesta, vaan oman tulevaisuutemme turvaamisesta. Luonnon tarjoamien hyötyjen ylläpito on yhteinen tehtävä, mutta sen on heijastettava oikeudenmukaisuutta, vastuun tulee suhteutua vaikutusvaltaan ja hyötyihin.