Päällimmäisenä jäi mieleen ajatus ihmisen vieraantumisesta luonnosta. On mielenkiintoista pohtia miten luontosuhde ja luonnon kunnioittaminen on unohtunut ihmisen ja tieteen kehittymisen myötä, kun emme ole enää luonnon armoilla samalla tavoin kuin ihmislajin syntyessä. Suurin osa uskonnoistakin on ennen perustunut luonnon ja ihmisen väliseen suhteeseen ja luonto on nähty suurena, jopa pelottavana voimana. Esimerkiksi 2000-luvulla kaupungissa asuvalle länsimaiselle ihmiselle tämä on melko vieras ajattelutapa, ellei ole vartavasten perehtynyt aiheeseen. Jäin pohtimaan kuinka paljon tällä on saattanut olla vaikutusta ilmastonmuutokseen ja luonnon ylikuluttamiseen.
Niin, mietin, miten ihminen on vieraantunut myös omasta vaikutuksestaan. Miten voi olla, että ihmeellisen planeettamme tuhoutuminen ei vaivaa? Ilmastonmuutos voi tuntua abstraktilta, mutta elinympäristöjen tuhoutuminen, merten muovikuorma ja lajikato ovat hyvin hyvin konkreettisesti havaittavia seurauksia ihmisten toiminnasta.
Tämä on tosiaan hyvä ja relevantti kysymys. Minulle tulee mieleen että mitä enemmän ihmisellä on vaikutusvaltaa (esim. suurten yritysten pääkonttorit, kansalliset parlamentit ja ministeriöt, ym.), sitä varmemmin he elävät kaupungeissa. Toisaalta luonnon ja ilmastonmuutoksen vaikutukset kuten myrskyt ja kuivuudet, tuntuvat vähemmän kaupungeissa kuin maaseudulla, puhumattakaan kehitysmaiden syrjäseuduista. Voisivatkohan nämä seikat jotenkin olla yhteydessä?