Oma kestävyysosaaminen ja sen kehittyminen

Oma kestävyysosaaminen ja sen kehittyminen

by Päivi Korttilalli -
Number of replies: 0

Omaa kestävyysosaamista on hyvä pohtia. Lukisin myös mielelläni toisten pohdintoja aiheesta. 

GreenCompin osaamiskehikosta ensimmäisenä vahvuutenani koen nykyään järjestelmälähtöisen ajattelun. Jollakin näistä JYU:n kursseilla oli osio systeemiajattelun osio. Huomaan, että mietin asioiden kytkeytymistä ja sitä miten asiat kehittyvät joksikin näkyväksi tai olevaksi ilmiöksi. Oppiminen siihen on alkanut varmasti kiertotalouden raaka-aineiden alkuperän miettimisestä. Kun kohtaan ulkona, koulujen lähistöllä, muovisia kolmioleipäpakkauksia, en ala miettimään, että olisiko parempi, jos pakkaus olisi puukuitu muovia, vaan mietin sitä, että voi kun perheessä olisi aikaa syödä yhdessä aamupala tai ainakin tehdä eväät kestorasiaan. Kumpa myös kouluruoka olisi niin hyvää ja ravitsevaa ja ruokalan ilmapiiri turvallinen, että nuoret valitseisivat aina kouluruuan pikaruuan sijaan. Ongelma ei ole siis pakkaus, vaan yhteiskunnan ja perheiden kiire, läsnäolon puute.

Toisena vahvuutena nousi mieleen yksilön aloitteellisuus. Olen (alusta lähtien) ollut mukana Oulussa ryhmässä, joka pyrkii lisäämään yhteisöllisen asumisen mahdollisuuksia Oulussa. Vuosi sitten perustimme myös yhdistyksen, jotta pystymme hakemaan avustuksia toimintaan. Tänä vuonna nousen myös Zero Waste Finland yhdistyksen puheenjohtajaksi. Yhdistyksinä voi vaikuttaa vielä yksilöä voimakkaammin ympäröivään yhteiskuntaan, mutta se vaatii aktiivisia yksilöitä. Yhdistystoimintaa oppii olemalla mukana yhdistyksissä.

Kehitettävää minulla on ongelman rajaamisessa. Kun olen ympäristöalan opintoja kerryttänyt, niin tieto on lisännyt tuskaa. Tämä sama haaste on ollut minulla jo pitkään, myös entisessä terveydenhuollon ammatissa. Kuinka poistaa/parantaa kaikki (terveys)haasteet kerralla. Tässä kohden nousee monesti riittämättömyyden tunne ja se lamauttaa. Haluan oppia rajaamista, siten, että voin pienin askelin edetä oikeaan suuntaan. Uskon, että permakulttuurin työkaluista voi löytyä keinoja rajata ongelmia. Yhteistyöskentely auttaa myös minua, koska silloin ei kaikkea tarvitse yrittää tehdä itse.

Toinen asia, jossa mietin miten kehittyvä on oikeudenmukaisuuden ilmentäminen. Koska olen syntynyt Suomessa ja elämäni on ollut hyvin etuoikeutettua, en ehkä osaa asettua lainkaan ei-etuoikeutetun asemaan. Pyrin kouluttautumisella (kuten näillä JYU:n kursseilla) oppimaan oikeudenmukaisuutta, jotta pääsen oikeudenmukaisuudessa pidemmälle kuin vain Reilun kaupan tuotteiden ostamiseen.