Ajattelen, että kysymykseen on vaikeaa esittää tyhjentävää vastausta, sillä köyhyys ja siitä irti pääseminen ovat monimutkaisia aiheita. Ainakin vaurauden maiden tulisi irrottautua valkoisen pelastajan roolista ja ylhäältä alaspäin suuntautuvista lähestymistavoista kehitysapuun. Sen sijaan alhaalta ylöspäin suuntautuvat lähestymistavat ovat tulleet yhä yleisemmiksi kehitysavussa vuosituhannen vaihteen jälkeen. Näkökulmassa painotetaan tasavertaista tapaa suhtautua köyhien maiden tukemiseen. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että paikallisten osallistaminen, voimaannuttaminen ja sijoittaminen keskiöön elinolojensa edistämisessä on yhteydessä toimivampiin ja kestävämpiin ratkaisuihin. 

Vauraat maat voisivat tukea muun muassa rahallisesti nykyistä enemmän paikallisia järjestöjä ja toimijoita, ja luottaa heihin, joilla on ruohonjuuritason tietämystä. Esimerkiksi maatalouden tuottavuuden parantaminen ympäristöystävällisesti voi olla mahdollista esimerkiksi peltometsäviljelyn avulla, mutta se vaatii varoja ja koulutusta.  Viljelytapa voisi suojata ilmastonmuutoksen riskeiltä monilla sademetsäalueilla, muuttaa kolonialismin köyhdyttämää maaperää monimuotoisemmaksi ja tuoda vaihtoehdon metsien raivaamiselle.

Riippuvuus maataloudesta vaikeuttaa köyhempien maiden tulotalon nousemista. Siitä on vaikeaa tuottaa arvonlisää etenkin maailmankaupan nykyisillä ehdoilla ja ilmastonmuutoksen pienentäessä satoja. Kuitenkin köyhimmissä maissa suurin elinkeino on maatalous ja on myös yleistä toteuttaa pienimuotoista elinkeinoviljelyä, josta ei jää ylijäämää myytäväksi.

Vauraat maat voivat tukea esimerkiksi reilun kaupan edistämisessä, jotta maanviljelijät saisivat reilun korvauksen raaka-aineista ja pääsisivät investoimaan omaan paikalliseen tuotantoonsa. On harmillista, että esimerkiksi suklaan tuotanto ja arvonlisän tuottaminen on pääasiassa globaalissa pohjoisessa, eivätkä länsiafrikkalaiset pääse rikastumaan raaka-aineella. Perinteisten teorioiden mukaan rakenteellinen siirtymä maataloudesta palvelutalouteen on keskeistä tulotason nostamisessa, jossa vauraat maat voivat olla mukana tukemassa tätä siirtymää ympäristöystävällisesti.