Tiedeyhteisö seuraa monenlaisia prosesseja ympäristössä, esimerkiksi kuinka haitallisia kemikaalit ovat ihmisille ja ympäristölle. Vaikka pyrittäisiin turvallisiin tuotteisiin, saattaa niillä olla pitkällä aikavälillä haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Seuraamalla ympäristöntilan muutoksia voidaan näitä kehityskulkuja nähdä. Mitä selkeämmät syy/seuraus-suhteet ovat, sitä helpommin voidaan päästä yhteiseen sopimukseen välttää tai lopettaa kokonaan jonkin tietyn aineen käyttö. Myös sellaisiin sopimuksiin on helpompi sitoutua, jos niiden valvonta ja seuranta on helppoa, esimerkiksi pyyntikiellot tai kasvi/eläinkauppaan puuttuminen.

Päästövähennystavoitteisiin voidaan sitoutua, mutta mikäli sopimuksessa esitetään sellaisia rajoittavia toimenpiteitä, joista osapuolet eivät ole yhteisymmärryksessä, jäävät sopimusten kirjaukset ilmaan. 

Lisäksi koska suuret valtiot kuten Yhdysvallat ja Venäjä eivät ole sopimuksissa mukana, mutta vastaavat suuresta määrästä resursseja ja maailmanmarkkinoita, kansainvälisten sopimusten hyvästä tavoitteesta ja muiden osapuolten tekemästä työstä huolimatta, jää tulos laihaksi globaalisti.

Kuitenkin monesti on jo nähty, kun asiat kriisiytyvät, kansalaisten joukkovoima tulee monesti avuksi. Monikansalliset liittoumat, tiedeyhteisöt ja myös ympäristöliikkeet jakavat puolueetonta tietoa. Nämä tukevat yksittäisten valtioiden tekemää politiikkaa, joka voi muuttaa koko maailmanpoliittista painopistettä