Sopimuksissa näkyy, miten hyvin ne sopivat itselle: miten helppoa niitä on noudattaa, tai miten paljon niiden eteen joutuisi ponnistelemaan, miten paljon niiden noudattaminen haittaisi omaa arkea. On helppoa luvata jotain, mitä jo tekee, vaikeampaa muuttaa totuttuja tapoja. Raha sanelee tässäkin paljon, esimerkkinä kurssin materiaaleissa mainittu CFC-yhdisteiden kielto, mihin brittien oli helppo lähteä mukaan, kun heillä sattui olemaan korvaavia tuotteita markkinoille...
Samaa mietin minäkin. Ihmisille on helppoa pitää kiinni niistä asioista, jotka kokevat itselleen tärkeiksi, mutta jos joutuu toimimaan oman mukavuusalueen ulkopuolella, se on jo hankalampaa. Suomessakin kasvatetaan paljon talousmetsää eli kaadettujen puiden tilalle kyllä istutetaan uusia, vaikka toisaalta vanhat aarniometsät ovat harvinaisia. Raakkujokiakin suojellaan siihen asti, kunnes joku motokuski päättää,että suojelu tulee liian kalliiksi ja hidastaa työskentelyä ja siitä hyvästä lähes 4000 raakkua menettää henkensä. Monien sopimuksien kohdalla on käynyt niin,että tavoitteet ovat kunnianhimoisia,mutta käytännön toteutus uupuu. Usein poliittisista ja erityisesti taloudellisista syistä.