Viimeaikaisten tapahtumien valossa vaikuttaa siltä, että eurooppalaista yhtenäisyyttä haastetaan muun maailman taholta. Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat eivät ole riippuvaisia Euroopasta vaan omaavat luonnonvaroja ja osaamista niiden hyödyntämiseen. Uudenlainen kauppatilanne voi haastaa vallitsevia oloja. Toisaalta ilmastonmuutos ja ympäristön pilaantuminen ajavat yhteiskuntia uusien haasteiden eteen, kun puhtaan veden ja ilman sekä hedelmällisen maaperän riittävyyttä ei enää pystytä takaamaan tietyillä alueilla. Tämä tulee ajamaan siirtolaisuuteen monilla alueilla. Resurssien uusjakoa on jo nähtävissä. Tämä aiheuttaa epävakautta jos asioista ei voida sopia diplomaattisesti.
Minulle tuli ensimmäinen sama ajatus, että Euroopan (länsimaiden laajemminkin?) valta-asema taloudessa ja globaalissa politiikassa näyttää horjuvan, kun autöritääriset johtajat Venäjällä, Kiinassa ja heidän kumppanimaissaan ovat kiinnostuneempia muista välittömistä ja heille itselleen suotuisista taloudellisista tavoitteista kuin esimerkiksi demokratian, sananvapauden ja tasa-arvon edistämisestä. Myös ympäristöön liittyvät tavoitteet jäävät jalkoihin. Samalla Euroopan väestökehitys pienenee (joskin vastaavaa tulossa muuallakin). Samalla ilmastonmuutos muuttaa monia Afrikan ja Aasiankin alueita lähes asuinkelvottomiksi - mikä on niiden aiheuttamien väestön liikkeiden vaikutus globaalisti?
Lopulta kiihkeimmät taistelut taidetaan käydä juomavedestä, asuinkelpoisista alueista - ja mikä on sitten tulevaisuus "avaruuden herruudella"?
Lopulta kiihkeimmät taistelut taidetaan käydä juomavedestä, asuinkelpoisista alueista - ja mikä on sitten tulevaisuus "avaruuden herruudella"?
Tätä itsekin olen pohdiskellut, tätä kolonialismi-osiota lukiessani ja muutenkin. Eurooppa onkin jo jonkin aikaa edustanut ns. vanhaa valtaa, kun tiukemmin vallan kahvassa on ollut entinen siirtomaa Yhdysvallat. Ehkä Yhdysvallatkin alkavat olla oman valtakautensa päässä. Tosin toistaiseksi valta-asemista kilpailevat "uudet" maat ovat nekin vanhoja möhkäleitä, kuten Kiina ja Venäjä, mutta ovat (vielä) kehityksensä autoritäärisessä vaiheessa. Sana vielä on sulkeissa, koska ehkä sekin on syklistä. Ehkä demokratiat ja sivistysvaltiot vääjäämättä syklisesti palaavat alkuun, ja sitten taas päästään syöksemään diktaattorit vallasta. Tosiaan nähtäväksi jää miten planeettamme kantokyky tätä kaikkea valtataistelua, vaurastumista , jatkuvaa kasvua ja lyhytnäköistä hyödyn tavoittelua kestää.