Luontokadon syynä on monta tapahtumaketjua, kuitenkin ihmistoiminnan merkitys on vääjäämätön. Ihmiset ja yhteiskunnat ovat ottaneet luonnonantimia ja resursseja, joilla on luotu osaltaan hyvinvointia ja parannettu ravitsemustilannetta mutta ihmisten määrä ja osaltaan ahneus ovat aiheuttaneet sen, että elinympäristöt ja monet lajit ovat uhattuina. Yksittäistä maata, maanosaa tai ihmisryhmää ei voi syyttää. Globaalissa maailmassa ihmiset, tavarat ja materiaalit kuin myös biomassa liikkuvat paikasta toiseen. Niin myös tavaroiden ja hyödykkeiden tuottamisesta aiheutuvat päästöt ja haitalliset vaikutukset leviävät ympäri maapallon muun muassa ilma- ja merivirtausten vaikutuksesta. Myös se että muualta otetaan tilaa ja resursseja ja sitä kautta niitä toimitetaan hyödykkeinä toisaalle, siirtävät luontokadon koskemaan meitä kaikkia. Ratkaisujen avaimet ovat yhteistyössä ja yhteisessä sääntelyssä.
Kun puhutaan, että "jokaisella on vastuu" ja muutos lähtee yksittäisistä kuluttajista, vapautetaan samalla tarpeettomasti Isot Johtajat vastuusta. Vaikka olenkin kansalaisvaikuttamisen ja vastuullisen yrityskansalaisuuden kannattaja, silti näin rankan systeemisessä luonnonvarojen ylikäytössä ei voida vapauttaa valtioiden ja suurten globaalien korporaatioiden johtajia vastuusta. Lähikuukausina olemme nähneet mitä pöyristyttävämpiä yksilötason esimerkkejä, miten esim. USA:n presidentti valjastaa kaiken muun henkilökohtaisen taloudellisen hyvän jalkoihin. Tai millaisella epäinhimillisellä vallanjanolla maailmassa (Euroopassakin) käydään sotia - objektiivisesti arvioiden turhan takia. Minustakin tarvitaan sääntelyä (esim. EU:n kestävyysraportointivaatimukset olivat hyvä avaus), mutta niihin täytyy myös sitoutua. Tällä hetkellä suuntaus näyttää olevan näiden jo vaivalla voimaan saatujen säännösten osittaiseen purkamiseen (vrt. Euroopan komission käynnistämä Omnibus-aloite), mikä ei lyhyellä aikavälillä lupaa hyvää myöskään luontokadon kaltaisen valtavan suuren katastrofin lieventämiselle.