Itse ajattelen tiedustelun olevan laillista ja valtion hyväksymää toimintaa, jota paikalliset viranomaiset, kuin sotilasorganisaatiot harjoittavat. Perusteena valtiollisen turvallisuuden ja päätöksenteon tukeminen. Tiedustelun keinovalikoimaa taas säätelee paikallinen lainsäädäntö, joka lisää tiedustelutiedon keräämistä avoimienlähteiden ulkopuolelta, osa tiedustelusta on salattua, esim. henkilö- tai rajattutiedon keruu. Kun taas avoimena, voidaan pitää sellaista tiedustelua jota viranomainen on julkisesti ilmoittanut valvovansa ja kohteen suostumuksella kerää käyttäjätietoja, esim. jokin lupa- käyttörekisteri. Vakoilun ajattelen laittomana, erittäin salattuna toimintana, jonka onnistuessa kohde tai viranomaiset eivät huomaa mitään. Tarkoituksena hankkia sellaista tietoa, tavaraa jota ei julkisesti ole saatavissa tai aiheuttaa haittaa tai lamaannuttaa kohteen toiminta. Toiminta voi olla esim. soluttautumista, salakuuntelua, kyberhyökkäyksiä, lahjontaa, kiristystä tai ihan rahallista tiedon ostamista. Sekä tietysti rajummat toiminnan muodot, jotka menevät jo sabotaasitoiminnan puolelle, esim. tuotantolinjaston tahallinen rikkominen, joka voisi antaa esim. kilpailevalle yritykselle toiminta etua.