Saaliseläinten väheneminen on varmasti vaikuttanut kulttuureihin, joissa ihmiset ovat eläneet. Voi olla, että ajoittain on silloinkin kärsitty nälkää, kun ruokaa ei ole löytynyt tarpeeksi yhteisöjen elämiseen. Toki ruokavalio on sitten varmaan muuttunut niin, että on käytetty saatavilla olevia ravinnonlähteitä, siirrytty enemmän kalastamaan ja keräilemään marjoja ja hedelmiä ja saaliiksi on kelpuutettu myös pienriistaa, kuten lintuja ja niiden munia, rottia ja hiiriä eli jyrsijöitä, hyönteisiä, toukkia ja matoja, matelijoita ja niiden munia ja nilviäisiä. Kaikkea siis, mikä kelpaa ravinnoksi ihmisille. 
Kuitenkin ravinnonsaanti metsästäjä-keräilijä-kalastaja-tavoilla lienee muuttunut hankalammaksi ravinnon vähetessä ja toisaalta eläimet oppivat varomaan niiden henkeä uhkaavaa tappajaa, jolloin myös metsästäminen vaikeutui. Ihmisten täytyi oppia tuottamaan ruokaa itse itselleen, jolloin syntyi maanviljely. Se takasi ainakin varmemman ravinnonsaannin, eritoten kun ravintoa pystyi myös säilömään erilaisten säilöntätapojen  avulla, kuten kuivaaminen, pakastaminen ja  hapattaminen. Saalistettavaa saattoi myös houkutella sadon avulla yhteisöjen luokse, mm.linnut syövät viljojen jyviä, samoin monet nisäkkäistä ja mm.jänikset etsivät suojaa peltokasvien lomasta. Tämä sai ihmisen luopumaan sittemmin metsästäjä-keräilijä-kulttuurista. Tosin jotkut alkuperäiskansat ovat säilyttäneet edelleen tämän kulttuurin esim.Afrikassa tai Grönlannissa, koska heidän asuinaluieillaan ei ole oikein muuta elinkeinoa kuin kalastus ja hylkeenpyynti, Afrikassa taas liikutaan vaeltavien eläinlaumojen perässä ja asuminen tapahtuu tilapäismajoituksen avulla, eli leirit siirtyvät sen mukaan, mistä löytyy ravintoa eläimille ja ihmisille. Osa heimoista taas löytää ruokansa sademetsistä ja suistoalueilta, joista saa pyydettyä kalaa ja piennisäkkäitä.  Myös Lapissa harjoitetaan edelleen poronkasvatusta, joka on verrattavissa paimentolaisuuteen ja sitä on vielä olemassa myös Venäjän suurilla aroilla. 
Eli kulttuurit muuttuivat enemmän paikallaan pysyviksi maatalouden myötä.Paikalleen pysähtyminen loi kaupunkeja, joissa puolestaan syntyi uusia elinkeinomuotoja, kuten käsityöläisyys, puu- ja metalliteollisuus, ruokapalveluala, siiovusala, jne. Edelleen maanviljely ruokkii kaupunkien ihmiset, jotka muuten olisivat aika kykenemättömiä saamaan ruokaa itselleen urbaanissa ympäristössä, jossa kasvien kasvattaminen olisi hankalaa ja myös eläimet karttavat luonnostaan ihmisperäisen toiminnan alueita.
Maanviljelykin vaatii kuitenkin jonkin verran taitoa, jotta kasvit saa kasvamaan ja työtä riittää sadonkorjuussa. Sivistyksen ylläpito onkin keskittynyt etupäässä kaupunkeihin. Mutta sitä kautta, että ihmiset ulkoistivat ruoantuotannon toisille ihmisryhmille, syntyi myöhemmin rahatalous, joka korvasi vaihtotalouden. Tätä kautta taas ihmisten välinen epätasa-arvo lisääntyi, koska osa rikkauksista keskittyi pienelle joukolle ihmisiä. Osalle kertyy rahaa omistamisen, mm.työvoiman omistamisen takia niin paljon,että he eivät moisia määriä tarvitse itse koko elämänsä aikana. 
Myös metsiä on alettu kasvattaa energiankäyttötarkoitukseen, ettei tulenteko ole pelkkien satunnaisesti löytyvien risujen varassa. Metsistä saa myös puuta paperi- ja rakennusteollisuuteen. Tosin köyhimmissä maissa osa ihmisistä joutuu tyytymään siihen pelkkien risujen keräämiseen. Puita voi istuttaa alueille, joita olisi hankalaa viljellä ja ne estävät eroosiota alueilla, joille muuten ei voisi perustaa hiiltä sitovia ekosysteemejä. Lahoava puuaines tuottaa humusta, joka taas tuo mukanaan pieneliöitä ja kasveja ja ne taas ylläpitävät elämää. 
Nykyään uusiutuvia luonnovaroja on alettu hyödyntää enemmänkin ja on syntynyt oma luontoon perustuva ala, biotalous. Tätä pidetäänkin nykyään kasvavana elinkeinoalana.
Tekninen kehitys on ollut huimaa metsästäjä-keräilijäajoista, joten luonto ei ole sopeutunut tähän valtavaan ihmislajin levittäytymiseen lähes jokaiseen maailmankolkkaan. Taitaa enää Pohjois-ja Etelänapa olla vapaita ihmiselämän asettumisesta maaperälleen. Tosin jopa maailman syvimmässä kohdassa, Marinaanien haudassa on kuvattu sukellusrobotin avulla, miten siellä leijuu muovipussi lähellä meren pohjaa. Tämä elinympäristöjen tuhoutuminen ihmiskulttuurien toimesta muodostaakin nykyään uhkan monille pienien alueiden kulttuureille, jotka voisivat selviytyä ilman suurta luonnonvarojen riistoa. Nykyään se uhkaa mm.maanviljelyä globaalisti lisäämällä kuivuutta, kuivuutta, tuulten voimakkuutta ja sateiden määriä. On ollut Suomessakin kesiä, jolloin sadot ovat olleet huonoja liiallisen märkyyden tai liiallisen kuivuuden takia. Puhumattakaan saasteista, jotka ovat alkaneet uhata ihmisten omaa terveyttä. Mm.järvien happamoituminen on kadottanut monia kalakantoja, ne ovat joko kuolleet tai lähteneet pois alueelta. Samoin ihmisen levittäytyminen alueille, joilla elää rikkaita eliökantoja, kuten sademetsäalueille, on saanut lajeja vähentymään tuntuvasti tai häviämään kokonaan sukupuuton seurauksena. Eli kulttuurien köyhtyminen ja katoaminen on ollut seurauksena valtakulttuurien levittämisestä ja myös muiden lajien kuoleminen ja luonnonvarojen väheneminen ja sitä myötä globaalisti ekosysteemien muuttuminen epävakaiksi ja kestämättömiksi, eikä elämänedellytykset ole enää varmoja.