Molemmat Karoliina Knuutin kirjoittamat artikkelit haastoivat ajattelemaan. Erityisesti ajatus Keniasta Suomeen lennätettävistä insinööreistä, jotka ratkaisisivat talvimyräkän tuomat haasteet sai oivalluksia syntymään, sisäistämään, mistä nyt puhutaan ja miksi on tärkeää puhua näistä. 

Hyväähän kehitysyhteistyöllä halutaan tehdä - mutta tehdäänkö? Mielenkiintoisia oli esim. rahasummat joilla kehittyviä maita tuetaan vs. kuinka paljon sieltä tulee rahaa toiseen suuntaan, "hyville lainan myöntäjille", jotka ovat "auttaneet kehittymään". 

Siirtomaa-aikaan siirtomaista imettiin röyhkeästi kaikki, mitä irti saatiin - koska voitiin. Sama tuntuu tekstien perusteella jatkuvan, mutta se on naamioitu kaupanteoksi ja auttamiseksi, eikä mittakaava ole enää sama.