Olen viime aikoina itsekseni todennut, että jos maailman meno tuntuukin käsittämättömältä, kun toimia ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttämiseksi ei korkeammilla tahoilla tunnuta saavan aikaan, niin ainakin voin omalta osaltani tehdä niin paljon kuin kulloisillakin resursseilla kykenen. Harjoitamme puolisoni kanssa maataloutta, ja siinä voimme toimintaperiaatteillamme tehdä paljon paikallisen ympäristön eteen ja parhaassa tapauksessa toimia jopa jonkinlaisina suunnannäyttäjinä. Tuleville lapsillemme toivon pystyväni iskostamaan luontoa ja planeettaa kunnioittavan ajattelutavan, ja sen muodostaminen vaatii vielä itseltänikin paljon työtä. Helposti huomaa eläneensä suuren osan elämäänsä ilman, että planeetan hyvinvointi oikeasti on ollut mielessä, minkä tajuaminen toisinaan kylmää mieltä. Jaksan kuitenkin vielä uskoa, että muutosta voi saada aikaan myös ruohonjuuritasolta ylöspäin, ja omien ajatus- ja toimintamallien uudelleenohjelmointi lienee olennainen lähtökohta.