Paitsi että tieto lisää tuskaa, se lisää myös vastuuta. Miten tieto vaikuttaa kulutus- ja käyttäytymistottumuksiini. Valitsenko kaupan tiskiltä Norjassa kasvatetun lohen vai lähialueen järvestä nostetun särjen. Keräänkö kävelyllä toisten muoviroskia vai heittelenkö niitä itse. Vaalinko pihassani lupiiniviljelmää vai kitkenkö sitä tien pientareilta. Olen vastuussa omista valinnoistani, niistä mitkä ovat minun vaikutuspiirissäni. Toki on hyvä vaatia toimia niiltäkin, joilla on mahdollisuus vaikuttaa isommin ja laajemmin. Se ei kuitenkaan poista omaa vastuutani.
Samaa mieltä Marin kanssa siitä, että tieto lisää vastuuta - sen tuskan ja ahdistuksen ohella. Tekoni ja valintani, joita voivat olla esim. jätteiden lajittelu/kierrätys, kiertotalous, vähäpäästöisillä kuluvälineillä liikkuminen, tuntuvat pieniltä koko maapallon kriisiin verrattuna, mutta jos voi edes näin toimia omassa arjessaan, voi ahdistus hieman helpottaa. Mielestäni olemme kaikki vastuussa yhteisestä planeetasta, mutta etenkin kansallisilla sekä kansainvälisillä sopimuksilla on kiire, jos haluamme hidastaa luontokatoa ja vähentää ylikulutusta. Maapallon tila heikkenee, eikä suuntaa voi luultavasti enää pysäyttää mutta toivottavasti hieman hidastaa.