Osion osaamistavoitteet

Osion opiskelun jälkeen tiedät:

• mitä digitalisaatio tarkoittaa ja miten se vaikuttaa osallisuuteen,
• mitä digikuilut ovat ja miten ne vaikuttavat ihmisten arkeen,
• millaisista osa-alueista digiosallisuus koostuu,
• miten digiosallisuuden toteutumista on mahdollista tarkastella erilaisten yhteiskunnallisten ryhmien näkökulmasta.
  

Osio perustuu keskeisilta osiltaan teokseen Hänninen, R., Karhinen, J., Korpela, V., Pajula, L., Pihlajamaa, O., Merisalo, M., Kuusisto, O., Taipale, S., Kääriäinen, J. & Wilska, T-A. (2021). Digiosallisuuden käsite ja keskeiset osa-alueet – Digiosallisuus Suomessa -hankkeen väliraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:25. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163036/VNTEAS_2021_25.pdf​

Teosta on hyödynnetty osion lähdemateriaalina kirjoittajien luvalla.

Videon podcast-versio

Mitä digiosallisuus tarkoittaa ja miksi sen toteutuminen on tärkeää yhteiskunnassa?

Yhteiskunta on digitalisoitunut nopeasti, ja digitalisoituminen tulee tulevaisuudessakin laajenemaan ja syventymään arkielämän eri osa-alueille. Siksi on tärkeää huomioida ja tarkastella erilaisten ihmisten asemaa tässä kehityksessä. Digiosallisuus tarjoaa tähän tärkeän näkökulman.​

Digiosallisuudella tarkoitetaan sitä, että 1) yksilö pystyy osallistumaan aktiivisesti digitaalisen yhteiskunnan toimintaan informaatio- ja kommunikaatioteknologian kautta, ja että 2) yhteiskunnalliset toimijat sekä yhteisöt tekevät tämän osallistumisen mahdolliseksi.

Digiosallisuuden toteutumisen taustalla on monenlaisia yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia tekijöitä. Ihmisillä on esimerkiksi hyvin erilaisia elämäntilanteita ja digitaalisia taitoja. Myös taloudelliset resurssit ja terveydentila voivat vaikuttaa digiosallisuuden toteutumiseen. 

Lisäksi tarvittavaa teknologiaa ei välttämättä ole saatavilla, se on vaikeasti käytettävää tai teknologian ominaisuudet ja sovellusalat muuttuvat jatkuvasti.​

Tyypillisesti digiosallisuus toteutuu huonosti erityisesti heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ihmisryhmien (esimeriksi ikääntyneet, syrjäytyneet ja maahanmuuttajataustaiset ihmiset) kohdalla.​

Mitä digitalisaatio on?

Digitalisaatiolle ei ole olemassa vakiintunutta määritelmää. Tyypillisesti digitalisaatiolla viitataan kuitenkin muutosprosessiin, jossa erilaiset digitaaliset teknologiat ja Internet luovat uudenlaisia tapoja kommunikoida, käyttää palveluita ja hoitaa arkipäiväisiä askareita, käydä kauppaa ja laajasti ottaen osallistua yhteiskunnan toimintaan.​

Hallinnon näkökulma: Toimintamallien ja -tapojen kokonaisvaltaista uudistamista palveluiden tuottamisessa uutta teknologiaa sekä siihen liittyvää tietoa ja osaamista hyödyntäen (Valtiokonttori 2015).

Yhteiskunnallinen näkökulma: ”Digitalisaation on sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen prosessi, jossa yksilöt, erilaiset yhteiskunnalliset ryhmät, organisaatiot ja yhteisöt saavuttavat, ottavat käyttöön ja hyödyntävät digitaalisia teknologioita” (Merisalo 2016).

Teknologinen näkökulma: Digitalisaatiossa integroidaan digitaalitekniikka osaksi jokapäiväisiä toimintoja ihmisten arjessa ja työelämässä (Neittaanmäki ym. 2021).

Klikkaa tästä avataksesi saavutettavan näkymän tästä sisällöstä

Osallisuus, digiosallistuminen ja digiosallistaminen

Kuvan lähde: Hänninen ym. (2021, 25).

Yksilön ja erilaisten yhteiskunnallisten ryhmien näkökulmasta digiosallisuuden kannalta tärkeitä tekijöitä ovat arki, työelämä ja vapaa-aika
sekä digitaalisen teknologian ja digipalveluiden kuluttaminen ja hyödyntäminen yhteiskunnan jäsenenä.

Yksityisen sektorin näkökulmasta digiosallisuudessa on kysymys digitaalisen teknologian kehittämisestä ja innovaatioista sekä uusista
liiketoimintamalleista ja käyttäjille suunnatuista palveluista. Yksityisen sektorin toimintaa värittää selkeä kilpailullinen, taloudellista hyötyä
tavoitteleva elementti.

Kolmannen sektorin toimintaympäristöt voivat olla osittain päällekkäisiä yksityisen sektorin kanssa. Kolmannella sektorilla osallisuuden ja
digiosallisuuden edistäminen jäsentyy kuitenkin korostetusti järjestötoimintana digitaalisen kansalaisyhteiskunnan kautta.

Julkisella sektorilla, eri hallinnonalojen näkökulmasta, digitalisaatio ja digitalisoituva yhteiskunta näyttäytyvät (digi)osallisuutta sivuavina
mahdollisuuksina, haasteina ja paineina. Keskeisiä julkisen sektorin teemoja ovat digitaalisten toimintamallien hyödyntäminen palvelutuotannossa
sekä osallisuuden ja digiosallisuuden läheinen suhde.

Globaali näkökulma korostaa digitaalisen yhteiskunnan aika-, paikka- ja valtiorajat ylittäviä erityispiirteitä ja niiden merkitystä osallisuuden ja
digiosallisuuden rakentumisessa. Teknologisesti verkottunut maailma muodostaakin paitsi digiosallisuuden myös osallisuuden näkökulmasta
keskeisen toimintaympäristön.

Digiosallisuus pähkinänkuoressa​

Kuvan lähde: Hänninen ym. (2021, 27).

Kuvion ensimmäisellä tasolla digiosallisuus käsitetään osallisuutta edistäväksi yhteiskunnalliseksi tavoitetilaksi. Digiosallisuuden tavoitetilassa
osallisuus toteutuu digitaalisessa ympäristössä tai digitaalisen teknologian avustuksella, jolloin kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on mahdollisuus
osallistua (digitaalisen) yhteiskunnan toimintaan. Yhteiskunnalla on siten intressi edistää digiosallisuutta yhtenä osallisuuden muotona.

Kuvion toisella tasolla digiosallisuuden toteutumista ja mahdollistamista tarkastellaan digitaalisen osallistumisen ja osallistamisen kautta.
Digitaaliseen osallistumiseen vaikuttavat yksilöiden ja eri yhteiskunnallisten ryhmien mahdollisuudet ja edellytykset omaksua ja käyttää
digitaalista teknologiaa ja palveluita sekä lisäksi käyttöä ohjaavat motiivit ja tavoitteet. Vastaavasti yhteiskunnallisilla, osallistavilla tahoilla,
kuten esimerkiksi julkisella hallinnolla, on intressi ja pyrkimys osallistaa kansalaisia yhteiskunnan toimintaan myös digitaalisesti. Jäsennys
perustuu kuviossa 3 esitettyyn käsitteelliseen jakoon osallisuuden, osallistumisen ja osallistamisen välillä.

Digikuilun käsitettä jäsentävä kolmas taso kuvaa digiosallisuuden toteutumiseen liittyviä esteitä ja edellytyksiä paitsi yksilön tai yhteiskunnallisen
ryhmän myös osallistavien tahojen näkökulmasta. Puutetta tai poissaoloa korostavana käsitteenä se jäsentää tyypillisesti juuri niitä ilmiöitä ja tekijöitä,
jotka estävät tai haittaavat digitaalista osallistumista ja osallistamista. Digiosallisuuden toteutumista tarkastellaankin digikuilun käsitteen kautta usein
yhtenä kokonaisuutena.

Teoreettisesti tutkimuskirjallisuus (Hargittai 2002; Jaeger ym. 2012; Van Deursen & Helsper 2015; Ragnedda 2019) tunnistaa digikuilu-käsitteessä kolme
eri tasoa:

• Digikuilu 1: Pääsy digipalveluihin sekä teknologian saatavuus ja toimivuus ​
• Digikuilu 2: Digiosaaminen ja -tietotaidot digipalveluiden sekä teknologian käyttöön 
• Digikuilu 3: Digipalvelusta saadut hyödyt, vaikutukset ja merkityksellisyys

Ensimmäisen tason digikuilun ongelmat eivät ole täysin poistuneet, vaan enemmänkin muuttaneet muotoaan teknologisen kehityksen myötä. Esimerkiksi
digipalveluissa käytettävien sovellusten toimivuus saattaa edellyttää uudempaa teknologiaa tai vaatimukset digitaalisten sisältöjen käytölle ovat
aikaisempaa korkeammalla. Kaikki eivät pysty hankkimaan uusia teknologisia vaatimuksia täyttäviä laitteita tai sovelluksia, jolloin on mahdollista,
että he jäävät teknologisten välineiden ja resurssien osalta jälkeen muusta yhteiskunnasta.

Myös osaamiseen ja digitaitoihin liittyvät haasteet digikuilun toisella tasolla ovat edelleen nähtävillä ja ne vaativat käyttäjiltä hyviä teknisiä taitoja ja kykyä
hahmottaa ympäröivää digitaalista todellisuutta. Tämä on yksi syy sille, miksi erilaisten yhteiskunnallisten ryhmien digitaalisen teknologian ja palveluiden
käyttöä on tärkeä tukea, ja miksi tuelle on nykypäivänä kasvava tarve.

Digitalisaatio heijastuu edelleen digikuilun kolmannelle tasolle, jossa teknologian ja digipalveluiden hyödyt ja vaikutusmahdollisuudet kasautuvat sellaisille
ryhmille, joilla on valmiiksi paremmat edellytykset toimia digitaalisessa yhteiskunnassa. Myös digitaalisten palvelujen käyttämisen ja käyttämättömyyden
vaikutukset korostuvat digikuilun kolmannella tasolla, jossa käyttöön liittyvät valinnat ja rajoitukset ohjaavat yhteiskunnan jäseniä ja yhteiskunnallisia
ryhmiä erilaiseen ja jopa eriarvoiseen asemaan digitaalisessa yhteiskunnassa.

Analyysin neljäs taso kuvaa aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen perustuen digikuiluihin liittyviä haasteita ja digiosallisuuden edellytyksiä digikuiluihin
keskeisesti kytkeytyvien osa-alueiden kautta. Lisäksi se kuvaa sitä, miten näiden osa-alueiden puitteissa on mahdollista vaikuttaa digikuilujen aiheuttamiin
ongelmiin, ja kuinka luodaan edellytyksiä ja mahdollisuuksia digitaaliselle osallistumiselle ja osallistamiselle ja pystytään näin ”ylittämään” kuilut.

Klikkaa tästä avataksesi saavutettavan näkymän tästä sisällöstä