6.1 Hyvinvointi kokonaisvaltaisena käsitteenä
Tämän kurssin osioissa esille nostetut Erik Allardtin hahmottelemat hyvinvoinnin perusulottuvuudet kuvaavat miten hyvinvointi voidaan ymmärtää yksilön tarpeiden tyydyttymisen asteena, jota yhteiskunnan rakenteet ja elinympäristö määrittävät eri yksilöille ja ihmisryhmille eri tavoin. Oma elämänpiirimme sekä meitä ympäröivä kulttuurinen ympäristö ja yhteiskunnan rakenteet muokkaavat elämän kokemuksiamme ja käsitystämme hyvinvoinnista. Myös perimämme ominaisuudet, luoteenpiirteet ja temperamentti vaikuttavat kokemuksiimme siitä, mikä edistää tai vähentää hyvinvointia. Elämän kokemusten, onnistumisten ja kolhujenkin myötä opimme itsestämme ja mahdollisuuksistamme.
Emme kuitenkaan ole vain vaikutusten kohteena, vaan me kaikki toimimme osana yhteisöä ja yhteiskuntaa vaikuttaen muiden elämään ja hyvinvointiin. Luomme vastavuoroisessa prosessissa omaa persoonallista suhdettamme ympäristöömme ja yhteisöihin, joihin kuulumme. Samalla meillä on mahdollisuus rakentaa hyvinvointia itsellemme, läheisillemme ja yhteiskunnassa laajemminkin.
Hyvinvointi ja pahoinvointi eivät ole yhden jatkumon ääripäitä. On tärkeää tunnistaa, että yhteiskunnassa ja yksittäisen ihmisen elämässä näitä molempia voi esiintyä samanaikaisesti. Hyvinvointi voi myös olla kovin erilaista yksilön hyvinvoinnin eri osa-alueilla. Ihminen voi olla samaan aikaan vaikkapa sairas ja tuntea itsensä rakastetuksi, tai fyysisesti vahva ja terve mutta yksinäinen.
Hyvinvointi kuitenkin tutkitusti kumuloituu. Eri elämän osa-alueilla kuten henkilökohtaisella yksilötasolla, lähiyhteisöjen tasolla tai yhteiskunnassa koettu taloudellinen hyvinvointi lisää mahdollisuuksia hyvinvointia lisääviin valintoihin, kuten terveelliseen ja ravitsevaan ruokaan ja oman mieltymyksen harrastusvälineisiin ja mahdollisuuksiin käydä esimerkiksi teatterissa, konserteissa, hierojalla, kampaajalla tai muissa maksullisissa hyvinvointia lisäävissä palveluissa.
Hyvinvointitaloudessa yhteiskunta etsii ja käyttää mahdollisuuksia tarjota tukea kansalaisilleen ennaltaehkäisevästi ja matalalla kynnyksellä jo silloin kun ongelmat ovat vielä pieniä ja helpommin käsiteltävissä. Yhteiskunnallisessa tai alueellisessa tarkastelussa tuleekin huomioida, minkä verran sekä yhteiskunta että eri yhteisöt tuottavat ja ilmentävät hyvinvointia ja pahoinvointia ja kenelle.
Kehollinen hyvinvointi nähdään usein ihmisen henkilökohtaisena valintana. Yhteiskunnan ja yhteisöjen puitteet vaikuttavat kuitenkin suuresti siihen, kuinka paljon liikkumisen mahdollisuuksia jokaisella on arjessaan ja kuinka terveellistä ravintoa syömme. Turvalliset kulkutiet, asianmukainen valaistus sekä asuinalueiden suunnittelu kannustavat lihasvoimalla tehtyjä siirtymiä esimerkiksi päiväkotiin, kouluun, töihin tai kauppaan. Läpi elämän kantava elinvoima ja fyysinen hyvinvointi sekä omasta kehosta ja sen liikkeestä koettava ilo, on yhteydessä hyvään mielen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, sillä näiden osa-alueiden ollessa elämään voimavaroja tuottavia, myös fyysisestä hyvinvoinnista yleensä tulee pidettyä parempaa huolta.
Mielen hyvinvointi voi olla voimavara, joka tukee hyvinvointia monipuolisesti elämän eri osa-alueilla. Mieleltään hyvinvoivalla on keinoja näyttää tunteensa, osallistua yhteisöjen ja yhteiskunnan toimintaan, pitää huolta riittävästä unesta ja hyvästä ravinnosta sekä liikkeestä, opiskella ja käydä töissä. Mielen hyvinvointiin kuuluvat monenlaiset tunteet, mutta myös taito käsitellä niitä. Resilienssi, eli mielen sinnikkyys, joustavuus ja palautumiskyky, josta kerrottiin mielen hyvinvointia käsittelevässä osiossa, auttaa nousemaan vastoinkäymisistä tai elämässä vastaan tulevista kriiseistä.
Sosiaalinen hyvinvointi on osallistumista ja osallisuuden kokemuksia, kuulumista ja kuulemista. Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen - on lausahdus, joka kertoo ihmisyyden perusteista. Vain sosiaalisessa kanssakäymisessä opimme, kehitymme ja kasvamme omaksi itseksemme ja yhteisöjen jäseniksi oppimalla kielen, tavat, kulttuurin ja peilaamalla itseämme suhteessa ympärillä oleviin läheisiin ja muuhun yhteiskuntaan. Sosiaalinen hyvinvointi heijastuu mielen ja kehon hyvinvointiin ja usein myös taloudelliseen hyvinvointiin.