Onni: Hei ja tervetuloa liikunnallisen sydänkuntoutuskurssin podcastin ensimmäisen jakson pariin. Tässä jaksossa käsitellään sydänterveyttä kansantautina ja globaalina ilmiönä. Vieraana keskustelemassa aiheesta meillä on kardiologiaprofessori Jari Laukkanen. Tervetuloa!

Jari: Kiitos kiitos.

Onni: Kiva kun olet päässyt tänne keskustelemaan tärkeästä aiheesta. Ihan ensimmäisenä haluaisin kysyä, että mitä ajankohtaista sydänterveyteen liittyvää tutkimusrintamalla haluaisit nostaa esille joko suomesta tai sitten muualta maailmasta, kun olet kuitenkin aika paljon itsekin ollut tekemässä sydäntutkimusta.

Jari: Joo, kiitos. Sydäntutkimus etenee ja paljon tehdään tutkimusta niin suomessa kun maailmalla, ja monesta näkökulmasta. Jos on jotain kotimaasta mikä tulee päällimmäisenä mieleen, niin on tällainen laaja geenitutkimushanke. Ehkä jotkut on kuullut sen kuulijoista FinnGen-hanke, jossa siis sairauksien genetiikkaa pyritään selvittämään, siis sairauksien syntymekanismeja, ja että voidaan kohdentaa hoitoja tehokkaasti tiettyihin sairauksiin tässä isossa hankkeessa. Se on siis valtava iso hanke täällä kotimaassa ja siinä on kansainvälisiä yhteistyökumppaneita, niin sen voisi tässä kohtaa mainita. 
Toki tehdään paljon muutakin hyvää. Meillä on hyvää valtimotautien riskitekijätutkimusta suomessa ollut jo vuosikymmeniä ja se perinne jatkuu edelleen. No sitten maailmalta ei voi oikein yksittäistä asiaa nostaa. Tehdään niin monenlaista hyvää työtä maailmalla. Riskitekijöiden hoitoon liittyen, uusia lääkkeitä on tullut joitakin. Toki valtimotautien riskitekijöiden hoito on jo aika hyvällä mallilla, mutta aina tulee jotakin uuttakin. Tietysti kun ajattelee kardiologiaa, mitä sieltä tulee mieleen on se, että kardiologian toimenpidehoito on kehittynyt entisestään. 
Tavallaan voisi sanoa, että jollain tapaa kevyemmin voidaan hoitaa vaikeitakin sydänsairauksia ja sydämen ongelmia verrattuna siihen, mitä ehkä aikaisemmin tehtiin. Esimerkkinä karkeasti, että aiemmin tehtiin avoleikkaus kun korjattiin vaikka sydämen aorttaläppävikaa tai tehtiin sepelvaltimoiden ohituksia. Tänä päivänä niitä voidaan tehdä katetriteitse, joka on potilaalle paljon kevyempää ja hän toipuu näistä toimenpiteistä entistä nopeammin. Aorttaläppää voidaan korjata laittamalla tällainen aorttakeinoläppä verisuoniteitse paikalleen, ja potilas toipuu siitä nopeasti. Vaikeaakin sepelvaltimotautia voidaan hoitaa pallolaajennuksella. Aiemmin jos oli tämmöinen yhden suonen sepelvaltimotauti niin sitä hoidettiin tyypillisesti pallolaajennuksella, jos oli monessa suonessa ahtaumia, potilas meni ohitusleikkaukseen. Tänä päivänä se ei ole enää niin. Vaikka olisi monen suonen vaikeampi sepelvaltimotauti, se voidaan hoitaa pallolaajennuksella aika usein.

Onni: Eli operaatiot on keventyneet ja ehkä tietyllä tavalla tehostuneet ja kuten sanoit, se kuntoutuminen on nopeampaa, sehän on tosi tärkeätä. Potilaan elämänlaatu on varmasti näiden ansiosta parantunut näiden operaatioiden jälkeen. 
Et tässä kohtaa maininnut liikuntaa millään tavalla, mutta onko tänä päivänä uutta tutkimustietoa erityisesti liikunnasta ja sydänterveyden suomessa tai maailmalla?

Jari: Kyllä liikunnasta on paljonkin hyvää tutkimustietoa. Esimerkiksi nyt kun olen seurannut ja ollut mukana Euroopan kardiologiyhdistyksen toiminnassa, sellaisessa Secondary prevention -jaoksessakin mukana, siellä on vahvasti nostettu liikuntaa ja kuntoutusta esille. Se on yksi peruspilari tässä potilaan sekundääri preventiossa eli kun potilas on sairastunut. Siihen kuuluu lääkkeet, ruokavalio ja ohjausta, mutta liikunta ja kuntoutus ovat siellä yhtä lailla. Esimerkkinä, jos ajatellaan ihan suosituksia sepelvaltimotaudin hoitoon liittyen, niin liikunnalla ja kuntoutuksella on korkein suositus 1A eli se on yhtä lailla siellä kuin vaikkapa kolesterolilääke tai joku muu. Se on kiva nähdä, että se on saanut sen tärkeän aseman ja roolin näissä hoitosuosituksissa, joita meidän kuuluisi noudattaa ja potilaalle kertoa miten tärkeää se on, että hän osallistuu liikunnalliseen kuntoutukseen.

Onni: Ja siksi tässä ollaan keskustelemassa tästä liikunnallisesta sydänkuntoutuksesta. Ehkä vielä mitä tavallaan ajoin takaa, onko jotain tiettyä liikunnan intensiteettiä tai harjoitusmuotoja mikä olisi nyt suosittua tutkimusmaailmassa. Aika paljon tästä HIIT -harjoittelusta on ollut viime aikoina, mutta onko jotain, mikä olisi ikään kuin antanut uutta pontta sydänterveyden kannalta liikuntamuotona.

Jari: Tällainen tietysti pitää ottaa aina huomioon, potilaita kun hoidetaan, niin hänen taustansa. Jollekin sellainen korkea intensiteettinen harjoittelu voi olla sopivaa, mutta aika monesti siellä ne taustasairaudet vaikuttaa, että pitää lähteä varovasti liikkeelle. Silloin nämä meidän vallalla olevat ohjeet toimii erittäin hyvin, että pitää olla aerobista kestävyyspainotteista liikuntaa ja sitten esimerkiksi pari kertaa viikossa kuntosaliharjoittelua. Ajattelisin näin, että se voi tuoda vaikka tämmöinen korkea intensiteettiinen intervalliharjoittelu jotakin mukavaa ja potilaastakin kiinnostavaa lisää tähän liikuntaan. Sitä voi käyttää, sitä on tutkittu ja siitä on saatu ihan hyviä tuloksia. Mutta mitään äkillistä muutosta ei ole tässä tapahtunut ja hyvä näin. Ehkä tähän kuntoutukseen liittyen, että erilaista digitaalista seurantaa on tullut ja etäseurantaa, että puhutaan etäkuntoutuksen. Se on ehkä kuntoutuspuolella mihin on satsattu ja siitä on näyttöä, että se siitä voi olla hyötyä joillekin. Mutta tässäkin pitää muistaa, että meillä on hyvin erilaisia potilaita. Meillä on nuorempia, keski-ikäisiä ja vähän vanhempia, että mikä sitten kenellekin sopii. Varmaan tästä etäkuntoutuksen saadaan lisätyökaluja. 

Onni: Eli aina huomioidaan se tausta ja yksilöllisyys siinä harjoittelu optimoinnissa ja perusteet kunnossa, että ei ole mitään tiettyä ihme liikuntalääkettä. Yleisesti se liikunta.

Jari: Niin minä ajattelisin, että voi vaikka ajatella liikkuja, aktiiviliikkuja tai urheilijan kannalta, että ei sillä ole mitään tällaisia hokkuspokkus konsteja. Mutta kehittyminen vaatii vähän tällaista ideoiden vaihtelua ja se on sallittua siinä kuntoutuksessa. Kunhan perusteet on kunnossa. 

Onni: On pakko puhua, kun olet tehnyt jonkin verran tutkimusta saunomisesta ja sen yhteydestä terveyteen ja sydänterveyteen. Olet myös ollut kirjoittajana tämmöisessä Sauna, keho ja mieli-kirjassa ja saanut myös Suomen Saunaseuran myöntämän Löylyhenki-palkinnon saavutuksista saunomisen terveysvaikutusten tutkimisessa. No nyt sitten kysyn, että kannattaako se saunominen nyt sen sydänterveyden näkökulmasta. 

Jari: Kiitos näistä tausta sanoista. Kyllä se kannattaa! Joo saunoa kannattaa. Minä en tiedä mistä lähtisi liikkeelle. Tästä on paljonkin mielenkiintoisia tarinoita tähän saunatutkimukseen liittyen. Se on omalla tutkia uralla ollut tällainen hauska, mielenkiintoinen ja innovatiivinen puoli. Siitä on tullut paljon tämmöistä kansainvälistä yhteistyötä ja ennen kaikkea maailmalla on kiinnostuttu siitä. Onpa ehkä tässä vähän provokatiivista sanoa, mutta jotkut on kysynyt, että ’no, voiko sitä liikuntaa lopettaa tai vähentää jos saunonut on paljon’, mutta ei suinkaan. Tästä ei ole kyse. 

Onni: Ihan samat vasteet ei tapahdu kuitenkaan. 

Jari: Jos nyt tiivistää sitä mitä me on tehty tällä rintamalla. Saunaa on tutkittu oikeasti varmaan jo 100 vuotta suomessakin ja suomalaiset urheilijat on käyttänyt sitä palautumiskeinona ja niin edelleen. No me sitten innostuimme tekemään tästä tutkimusta. Meillä on sellainen väestöaineisto, jossa oli kysytty saunomista tottumuksia, kuinka monesti saunoo ja minkä verran viettää aikaa saunassa kerran kertakäynnin yhteydessä ja katsottiin sitten miten nämä säännölliset tottumukset liittyy sairastuvuuteen. Todettiin, että jotka saunovat enemmän heillä oli vähemmän pitkässä seurannassa sydän ja verisuonisairauksia, verenpainetautia, sydäninfarkteja ja jopa aivoinfarkteja. Tämmöisiä yhteyksiä löydettiin ja siitä me sitten jatkettiin sitä tutkimuslinjaa eteenpäin. Katsottiin sitten mitä tapahtuu saunassa kehossa vielä tarkemmin, sykkeen käyttäytymistä, vähän autonomisen hermoston toimintaa ja tärkeimpiä laboratorioarvoja seurattiin. Sillä tavalla myös turvallisuutta monitorointiin. Esimerkkinä verenpaine laskee saunomisen jälkeen, autonomisen hermoston tasapaino muuttuu myönteiseen suuntaan, sykevälivaihtelu voi lisääntyä ja joitakin muutoksia laboratorioparametreissa. Mitään on tällaisia haitallisia muutoksia ei varsinaisesti todettu. Edelleen sitten tehtiin tällainen interventio, jossa muutamien viikkojen ajan tutkittavat sitten saunoivat ja he saunoivat liikunnan kanssa. Liikuntaa ei unohdettu. Saunoessa ei tule lihastyötä, mutta liikkuessa tulee ja se on tärkeää. Oli liikunta- ja saunaryhmä ja sitten pelkkä liikuntaryhmä. Ja tässä oli mielenkiintoinen havainto. Jos ajattelee sydänterveyttä, niin tämä saunominen toi myönteistä vaikutusta verenpaineeseen, joka on ollut sellainen tavallaan hypoteesi, että saunominen laskee verenpainetta ja se todistettiin siinä ja kolesteroli- ja rasva-arvoihin tuli myönteisiä muutoksia. Paljon mielenkiintoista ja paljon on saanut mielenkiintoa. Ja erityisesti kansainvälistä mielenkiintoa, että maailmalla on kiinnostuttu. Aina ei ole nimittäin uskottu tai on jopa kysytty että voiko saunominen olla vaarallista. Mutta siihen ehkä voidaan vastata, että ei. Ei se ole vaarallista.

Onni: Joo ja ulkomailla ei ehkä ihan samalla tavalla ymmärretä sitä saunomisen kulttuuria kuin Suomessa, että se koetaan ehkä sitten jotenkin vaarallisena tai muuten. Mutta pakko kysyä kun on paljon mieltymyksiä saunan lämpötilasta, niin onko tämmöistä annosvastesuhde, että kuinka kuuma sauna on? Tuleeko enemmän hyötyjä, jos on kuumempi sauna?

Jari: Hyvä kysymys. Tämä kysymys ei ole ensimmäistä kertaa esillä, että se on tullut monta kertaa. Naapurimaassa Ruotsissa saattaa saunat olla vähän viileämpiä tai ei ole niin korkealla se lämpötila kuin meillä. He ovat tottuneet tällaiseen ja jossakin muualla on jotakin erilaista. Meillä ne tutkimuskäytössä olevat saunojen lämpötila oli noin 80 tai 78 astetta. Sitä ei ole itse asiassa varmistettu tai tutkittu tarkalleen, että onko siellä saunan lämpötilalla minkä verran vaikutusta. Varmaan se olisi yksi tutkimuskohde, jos olisi mahdollisuuksia. Mutta ajattelisin vähän liikuntaan peilaten, että me kaikki jotka tiedetään liikunnasta ja sen vaikutuksista, niin jos haluaa kehittää ja edetä siinä liikunnassa ja treenauksessa, niin se on nousujohteista. Vähän samantyyppistä ajatusta voi käyttää taustalla, että jos et ole tottunut saunoja niin vähän matalammalla lämpötilalla ja lyhyempää aikaa. Sitten kun tottuu, niin voi käyttää vähän pidempää aikaa ja korkeampaa lämpötilaa. Jos on hyvin urheilullinen sporttinen ihminen ja on tottunut ennestään jo treenaamaan ja sen päälle saunomaan, niin varmaan se saunan lämpötila voi olla vähän korkeampi. Yksilöllisesti tässäkin.

Onni: Ihan hyvä huomio. Sitten kun puhutaan sydänsairauksista, ja nyt jos henkilöllä on jokin sydänsairaus tai vaikkapa sepelvaltimotauti, niin onko tässä tilanteessa saunominen turvallista tai tuleeko siinä sitten huomioida jotakin asioita?

Jari: Tuo on hyvä kysymys. Tiettyjä asioita siinä kannattaa huomioida, mutta missään nimessä saunomista ei tarvitse lopettaa vaikka todettaisiin sepelvaltimotauti. Saunoa voi, kun sepelvaltimotauti on hoidossa. Siihen on yleensä tietyt lääkkeet käytössä ja ihminen on muutenkin päivittäisessä arjessa testannut kuntoa, että hän pärjää eikä tule sydänoireita helposti, esimerkiksi portaita noustessa tai ylämäkeen noustessa ei tule kipuja. Kyllä silloin voi mennä myös saunomaan ja jatkaa saunomista, jos on sitä jo aiemmin harrastanut ennen sepelvaltimotautidiagnoosia. No ehkä pari juttua kannattaa huomioida. Yksi on tietenkin oireet, jos ne on hankalat eli niitä tulee kovin helposti, esimerkiksi rintakipuja, niin parempi on tietenkin selvittää ne lääkärin kanssa. Keskustella niistä oireista, onko jotakin hoidettava lääkityksessä tehostettava. Sen jälkeen jatkaa saunomista, kun asiat on siltä osin kunnossa. Ja sitten toinen asia on, kuten sanoin sauna vaikuttaa verenpaineeseen laskevasti. Verenpaineet on hyvin yksilöllisiä terveelläkin, niin on myös sydänpotilaille. Jos on luonnostaan tai lääkkeiden myötä kovin matala verenpaine, niin sitten pitää olla huolellinen että saunominen ei laske liikaa verenpainetta eikä tule sen vuoksi huonoa oloa tai huimausta. Sellainen on huomioitava. Tämmöisiä verenpainetta voimakkaasti alentavia lääkkeitä, nitro on tyypillinen esimerkki, ei kannata ottaa ennen saunaan menoa. Verenpaineasiat on huomioitava ja sitten oireiston pitää olla hallinnassa. Nostan vielä aorttaläpävian. Jos on tämmöinen aorttaläpän vika niin siihen voi liittyä kanssa verenpaine heittelyä ja pitää olla varovainen. Nämä ovat aika harvinaisia tilanteita. Pääsääntöisesti voi saunoa ihan normaalisti. 

Onni: Yksilö varmasti itse tunnistaa, jos tuntuu huonolta saunoa niin ei mene sinne ihan tappiin asti. 

Jari: Juuri näin! Ja nesteytys, tekee mieli sanoa, on oikeanlainen. 

Onni: Hyvä, se on tärkeä jokaiselle jolla ei ole sydämen kanssa haasteita. Siirrytään vielä kohti sepelvaltimotautia ja sen riskitekijöitä. Sepelvaltimotauti on sydän- ja verisuonitaudeista tilastojen kärjessä. Ennen kuin siirrytään siihen, haluaisin vielä kysyä sinulta, mitä maailma sairastaa tänään. Mitä siellä on sydänsairauksien kanssa muita sairauksia? Mitkä ovat kärjessä? Mitä ihmiset sairastavat? Ja vielä tähän liittyen, onko ihmiskunnan terveys kohentunut viime vuosina, kun tutkimus on edennyt ja lääketiede kehittynyt?

Jari: Juu, lähdetään liikkeelle kotimaan tilanteesta. Suomessa on menty sydänsairauksien suhteen viimeiset vuosikymmenet hyvään suuntaan. Jos mennään taaksepäin vaikka 1970-luvulle, työikäiset ihmiset sairastuivat sepelvaltimotautiin, tuli äkillisiä sydäninfarkteja, jopa äkillisiä sydänkuolemia. Tästä on päästy eroon tai ollaan paremmassa tilanteessa tänä päivänä. Työikäiset eivät sairastu sydänsairauksiin, kuten sepelvaltimotautiin, niin herkästi koska meillä on ollut keinoja, on tullut valistusta ja riskitekijöiden hoito on parantunut. Mutta edelleen sydänsairaudet ovat meillä olemassa merkittävänä tekijänä. Ehkä tyypillinen potilas on iäkkäämpi, kun hän sairastuu sepelvaltimotautiin. Hyvää on paljon tapahtunut Suomessa. Samantyyppistä trendiä on Pohjois-Euroopassa muutenkin. Kaikkialla tilanne ei ole tällainen. Jos mennään kehittyviin maihin, siellä sydänsairastavuus on lisääntymässä. Sinne on tullut ylipaino-ongelmia, kuten meilläkin on ylipaino-ongelmaa yhä edelleen. Se on ehkä tärkein mikä on noussut esiin, että siihen pitäisi pystyä puuttumaan. Afrikan maissa ollaan menossa siihen suuntaan, että on tullut sydänsairauksia. Siellä ei ole aikaisemmin ollut, mutta niissä maissa on nähty että tällaista trendiä, että sydänsairaudet ovat tulossa tämän maailman väestölle. Muita sairauksia, kuten syöpäsairaudet, kannattaa nostaa esille. Syöpiä on paljon ja erilaisia syöpiä. Niiden määrä on tietyssä väestössä jopa lisääntynyt ja niiden diagnostiikka on parantunut, ne saadaan kiinni aiemmin ja meillä on hoitoa siihen olemassa. Se on hyvä asia. Sitten on paljon muitakin ongelmia. Mielenterveysongelmat ovat yksi tärkeä, pitää muistaa. Ihmisten pahoinvointi, stressi, kiireinen elämä liittyvät mielenterveysongelmiin. Sydän siis yhteenvetona, sydänsairastuvuutta on paljon vielä, ehkä se muuttanut muotoaan vanhemmalle iälle, jos puhutaan Suomesta. Syöpäsairauksia on paljon. Niiden genetiikkaa tutkitaan ja pyritään löytämään parempia hoitoja. Yksi merkittävä tekijä on ihmisten pahoinvointi. Meidän pitäisi pitää huolta hyvinvoinnista ja mielenterveysasioista. Paineita tulee ja vaatimustaso on ihmisille korkea, mikä stressaa jopa nuorempia ihmisiä.

Onni: Sanoitkin tuossa, että jos mietitään sydänsairauksia ollaan menty parempaan suuntaan ja se esiintyvyys on ehkä siellä iäkkäämmässä populaatiossa. Kysyisin vielä nyt, kun ollaan saatu vähän selätettyä sydänsairauksia 70-luvulta tähän päivään tullessa, mitkä ovat kaikkein tärkeimmät keinot sydän- ja verisuonitautien riskin ehkäisyyn? Puhuit jo alussa liikunnasta, saunomisesta ja stressistä, mutta mitkä ovat kaikkein tärkeimmät keinot ehkäistä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä laajassa mittakaavassa?

Jari: Laajassa mittakaavassa keskeistä on painonhallinta tänä päivänä, sillä meillä on ylipaino-ongelma. Arkiliikunta on vähentynyt ja ruokavalio on muuttunut kaloririkkaammaksi ja on paljon istumista. Se (ylipaino) on yksi iso ongelma. Mutta ei voi olla mainitsematta niin sanottuja perinteisiä riskitekijöitä. Tupakka on edelleen tärkeä, mutta onneksi siinäkin on tapahtunut myönteistä trendiä kun ihmiset tupakoivat vähemmän. Kolesterolitasoja pitää seurata. Kolesterolit liittyvät ylipaino-ongelmaan ja siihen voi liittyä diabetesta. Kolesterolitasojen ja diabeteksen hoito on keskeistä. Ja vielä tietysti verenpainehoito, verenpaine on tärkeä riskitekijä sydänsairauksissa. Se on globaali ongelma, että meillä on edelleen ihmisiä, joilla on hieman kohonnut verenpainetaso. Nämä ovat tärkeimpiä, mitä pitää aina muistaa ja korostaa.

Onni: Kerroitkin jo alussa tästä ajankohtaisesta Suomessa tehtävästä geenitutkimuksesta. Se on osin jo tätä päivää, mutta varmasti enemmän tulevaisuudessa tärkeä tekijä. Kysynkin, mitkä olisivat mahdollisesti tulevaisuudessa käytettäviä keinoja näiden riskien ennaltaehkäisyyn ja sitä kautta sydänsairauksien ennaltaehkäisyyn?

Jari: Tullaan taas painonhallintaan. Painonhallinta on tärkeää. Liikuntaa ja arkiliikuntaa pitää ylläpitää ja mahdollisuuksien mukaan lisätä, se on avainjuttu. Kolesterolitason ja verensokeritasapainon, diabeteksen ennaltaehkäisy on hyvin tärkeää. Stressinhallintaan pitää kiinnittää huomiota ja tarvittaessa pitää olla valmis puuttumaan lääkkeellisen keinoin, jos elintapahoidot eivät riitä. Esimerkkinä voisi sanoa, että meillä on riskilaskuri, jota jonkin verran käytetään terveydenhuollossa Suomessa, niin sanottu FINRISKI-laskuri. Sen voi tehdä kuka vaan, siellä kysytään näitä perinteisiä riskitekijöitä. Jos se näyttää korkeaa sairastumisen vaaraa eikä elintavoilla päästä tavoitteisiin, silloin pitää kenties puuttua lääkkeellä kolesterolin alentamiseen ja verensokeriarvoihin. Ne ovat ensimmäisenä, verenpainehoito ja tämmöiset.

Onni: Mutta onko mahdollista, että geeniteknologian tai sen tutkimuksessa nähtävissä jotain täsmä keinoja, joilla voidaan vielä paremmin vaikuttaa sydänterveyteen tulevaisuudessa, jos mietitään vaikka 10 vuotta eteenpäin? Onko jotain uusia, ehkä mullistavia terveyden riskejä arvioivia keinoja tai joilla päästä kiinni sydänterveyteen geeniteknologian puolella. Olisiko siinä minkälaista mahdollisuutta tulevaisuudessa?

Jari: Siellä tehdään paljon töitä. Suomessakin on tämä laaja hanke. Jos ajattelee sydänsairauksia, erityisesti kolesterolihoitoon on pyritty löytämään keinoja sellaiselle, jolla on geenivirhe joka altistaa korkealle kolesterolille, että niitä hoidettaisiin tehokkaammin. Meillähän on statiinilääkkeet, sitten meillä on kolesterolin imeytymisen estäjiä ja sitten on tullut vielä tehokkaampi lääke, jolla on saatu hyviä tuloksia, tällainen pistettävä kolesterolilääke. Näitä voidaan kohdentaa, kun geenimutaatio todetaan kolesterolin aineenvaihdunnassa sellaisille riskipotilaille. Tämän tyyppisiä yksilöllisiä hoitoja pyritään löytämään esimerkiksi verenpainelääkkeiden käyttöön tai jonkin muiden sydänlääkkeiden käyttöön, että meillä olisi tietty riskipotilas, joka tarvitsee erityisen tehokasta hoitoa. Tämä tyyppistä kehitellään erityisesti syöpäsairauksissa, että on tietty geenimutaatio ja siihen kohdennetaan tietynlainen lääke. Samantyyppistä ideologiaa voi sitten ajatella käytettävän sydänpotilaille.

Onni: Eli löydetään ne riskipotilaat ja kohdennetaan sitten tehokkaita hoitoja. Säästetään varmasti myös samalla.

Jari: Juuri niin. Ei anneta turhia hoitoja vaan kohdennettuja hoitoja niille, jotka niistä eniten hyötyvät. Elintapahoidot kulkevat koko ajan siinä rinnalla.

Onni: Näinpä. Siirrytään sitten itse tuohon sepelvaltimotaudinhoitoon. Alussa kerroit, että kajoavat hoidot ovat kehittyneet. Kysyisinkin, tarvitaanko nykypäivänä aina tehdä pallolaajennusta tai ohitusleikkausta, jos on sepelvaltimotauti, vai voidaanko sitä hoitaa konservatiivisesti? Mikä on tämän hetken näyttö ehkä tästä?

Jari: Voidaan hoitaa konservatiivisestikin, ei aina tarvita toimenpiteitä. Se riippuu taudin vaikeusasteesta, jos on kovin oireinen tauti ja on hankalia ahtaumia sepelvaltimoissa, silloin tarvitaan toimenpiteitä. Mutta jos on lievempi sepelvaltimotauti, niin lääkehoito, liikunta ja painonhallinta ovat tärkeitä, niillä pärjätään monesti. Ennusteen kannalta ei ole järkevää tehdä toimenpiteitä lievässä sepelvaltimotaudissa. Se arvioidaan tapauskohtaisesti, kenelle ne toimenpiteet ovat tarpeellisia.

Onni: Kyllä, eli elintapamuutoksilla, liikunnalla ja muilla asioilla voidaan saavuttaa sama lopputulos.

Jari: Juuri näin. Eliniän ennusteen kannalta ei ole ratkaisevaa se, tehdäänkö toimenpiteitä vai ei, vaan se, että arvioidaan yksilöllisesti. Meillä on näyttöä, että jos on vakaa, lieväoireinen sepelvaltimotauti, potilas elää yhtä hyvin kuin että tehtäisiin toimenpiteitä. Turhia toimenpiteitä ei pidä tehdä, ne tehdään vain tarvittaessa. Ne tehdään vaan sitten tarvittaessa jos (potilas) ei oireiden puolesta pärjää.

Onni: Kyllä. Siirrytään seuraavaksi, jos mietitään, että ihmiselle nyt on jonkinlainen sydänsairaus ja että miten tänä päivänä sitten sydänsairaat potilaat, minkälainen heidän toimintakyky on ja muu terveys? Onko tässä nyt tapahtunut kehitystä esimerkiksi viimeisten kymmenien vuosien aikana? Miten se näkyy se sydänsairaus ihmisten toimintakyvyssä ja muussa terveydessä tänä päivänä? 

Jari: No sanoisin, että siinäkin on tullut myönteisiä muutoksia. Me saadaan potilas, vaikka hän sairastuisi akuutisti sydäninfarktiin, aika nopeasti toimintakykyiseksi ihan muutamissa päivissä tai viikkojen kuluttua hän voi palata arkiseen aherrukseen ja työhön. Tämänkin ympärillä on itse asiassa ollut valtakunnallisia projekteja, joissa on pyritty palauttamaan potilas sinne työhön ja työterveyshuoltoon nopeasti sen sairastumisen jälkeen. Siellä työterveyshuollossa on sitten katsottu ja räätälöity tarvittaessa työnkuvaa sopivaksi, että ettei tule pitkiä työssä poissaolojaksoja sydänsairauden vuoksi. Paljon on tapahtunut ja toimintakyky on siinä mielessä näillä sydänpotilailla oikein hyvää ja sitä pyritään ylläpitämään. Siinä tulee tietysti kuntoutus sydänkuntoutus tärkeään rooliin, omaehtoinen liikunta ja toimintakyvyn ylläpitäminen. Sanoisin että siinäkin on edistytty. Työikäiset sydänpotilaat pärjää aiempaa paremmin. Toisaalta me halutaan, että iäkkäätkin sydänpotilaat pärjää esimerkiksi kotioloissa omatoimisesti mahdollisimman pitkälle. Jos potilaalla on toimintakyky sydämen vuoksi rajoittunut, vaikka hän on iäkäskin, niin kyllä me pyritään auttamaan sitten vaikka näillä toimenpiteillä. Aika monesti sitten saadaan apua, ettei joudu laitoshoitoon eikä sitten tarvitse pysyvää ulkopuolista apua. 
Kyllä tässä on paljon kehitystä tullut. 

Onni: Joo. Mikäs merkitys on sitten, jos sairastuu, niin sille sairastumista edeltävällä elämällä eli elintavoilla ja liikunnalla ennen sitä sydäntapahtumia? Jos mietitään sitä siitä tapahtumasta kuntoutumista taikka sydänsairaudesta kuntoutumisesta, niin mikä merkitys aikaisemmalla liikunnalla ja elintavoilla on tässä tilanteessa. 

Jari: Niilläkin on todella suuri merkitys, että sehän se on valtavan hyvää ja hienoa jos potilas on hyvässä kunnossa jo ennen sairastumista. Tarkoitan, että on liikkunut. Ei tarvitse olla missään huippukunnossa. Hänellä ei ole ylipainoa ja hän tietää terveellisistä elintavoista. Kyllä tällainen potilas, voisin sanoa, toipuu paljon nopeammin kuin sitten sellainen, joka ei ole kiinnittänyt näihin asioihin huomiota. Monesti nämä onkin, jos voi käyttää sanaa ’kivaa’ niin kivoja potilaita tällaiset. He tietää jo asiansa, heille ei tarvitse hirveästi tuputtaa elintapaohjausta ja he ovat kärryillä siitä. Siinä mielessä sillä on paljon merkitystä ja siellä on myönteistä merkitystä, että ihminen on kiinnittänyt huomiota näihin tärkeisiin asioihin jo ennen sairastumistaan. Aina me ei voida valitettavasti sairastumista estää kokonaan vaikka kuinka hyvin noudatettaisiin preventiivisiä ja ennaltaehkäiseviä keinoja. Eli tällä on merkitys. Sitten toinen ääripää on sellaiset ihmiset, jotka eivät ole ainakaan mitenkään intensiivisesti kiinnittäneet huomiota elintapoihin, ruokavalioon, saattavat tupakoida tai liikunta on vähäistä. Sellaisen ihmisen elintapojen muuttaminen ei ole kovin helppoa. Tietysti se on semmoinen tärkeä hetki, kun potilas sairastuu, että meillä on siinä sairaalassa paljon tehtävää että hän muuttaisi niitä elintapoja sillä hetkellä. Että hän ymmärtäisi sen, mistä tässä on kysymys ja että tässä ei ole tavallaan liian myöhäistä. Ja kun saadaan esimerkiksi kajoavilla hoidoilla sydäntilanne kuntoon, niin kyllä siinä on optimiaika motivoida potilasta muuttamaan elintapojaan ja kiinnittämään huomiota liikuntaan. Meillä on tähänkin kehitetty systeemejä. Meillä on jo aika pian yhteydenotto, esimerkiksi muutaman viikon päästä sairastumisesta, potilaaseen ja kysytään, miten hän voi. Hän voi tulla sydänhoitajan vastaanotolle nykyisin ja heillä on paljon kysymyksiä. Siinä vastaanotolla annetaan lisää motivaatiota tai kannustetaan, että saavutettaisiin hoidon tavoitteet ja riskitekijöiden hoidon tavoitteet.

Onni: Ja se on varmasti monelle pysäyttävä hetki, kun sydäntapahtuma tulee. Olet sitten liikkunut ja on hyvät elintavat tai päinvastoin. Varmasti molempia ääripäitä se herättelee ja saa pohtimaan. Ehkä yksi kysymys vielä tähän, että jos on liikunnallista elämäntapaa ja elää sydänterveyden kannalta tosi ideaalia elämää, niin mikä on sitten tässä tilanteessa yleensä se syy tai riski, että miksi tulee se vaikka sepelvaltimotauti? 

Jari: No, perintötekijät, genetiikka. Sille me ei… Se on meillä tietynlainen ja kyllä se herättelee meitä, jos potilas kertoo että heidän suvussa sisaruksilla, vanhemmilla on ollut nuoremmalla iällä, puhun keski-iässä tai 50-vuotiaana, paljon sydänsairauksia, niin kyllä se on sellainen tekijä, mikä herättää. Se on varmasti se tärkein syy siinä. Jos muuten kolesterolit on ollut kunnossa, verenpaineet kunnossa, eikä ole ylipainoa, niin silloin todennäköinen syy on geeneissä. Mutta silloinkin pitää lohduttaa, että jos ihminen ei olisi hoitanut näitä asioitaan hyvin, siis näitä hoidettavia riskitekijöitä, voisi olla että hän on sairastanut vielä aiemmin. Siis hyväkuntoinen ihminen, jos hänellä on tämä geneettinen riski olemassa. 

Onni: Eli voi viivästyttää ehkä, jos on se riski korkea. Ja varmasti myös juuri se palautuminen ja kuntoutuminen... 

Jari: Joo. Juuri näin. 

Onni: … josta puhuttiin äsken. 

Jari: Meillä on hienoja tarinoita, että hyväkuntoinen ihminen on sairastunut sydäninfarktiin ja tehty vaikka pallolaajennus kertaalleen. Ongelmakohta on hoidettu. Hän on parantunut. Sitten ollut vuosia, kenties vuosikymmeniä, aivan oireettomana ja jatkanut urheiluharrastuksia ja näin poispäin. Ei se elämä välttämättä muutu siinä sairastumisen hetkellä. Paljon myönteisiä asioita on tulevalle luvassa. Ja tämä mistä kysyit, tämä aiemman kunnon ylläpitäminen tai hyvä kunto ennen sairastumista, niin kyllä sillä on merkitys. Se on hieno juttu ja auttaa monessa. 

Onni: Aletaan olla podcastin loppupuolella ja tähän loppuun haluaisin vielä kysyä, että jos joku kuulija nyt miettii, että miten voisi parhaiten edistää omaa sydänterveyttä, niin mitkä olisi ne kaikkein tärkeimmät ohjeet. Nyt olet puhunut paljon näistä laajoista käsitteistä, että pitää liikkua ja ehkä niitä riskitekijöitä vähentää. Mutta onko jotain, mitä vielä haluaisit lisätä ja mitkä on ne kaikkein tärkeimmät ja oleelliset? 

Jari: Voi kuulostaa siltä, että samoja asioita toistetaan, mutta valitettavasti näin on. Perinteisistä riskitekijöistä on pakko puhua. Se on peruskivi, että meillä on talolle hyvä peruskivi, eli ei tupakoida, paino on normaalissa ja verenpaine normaali sekä kolesterolit ovat kunnossa. Siitä se lähtee, että ne pitää olla kunnossa ja hoitaa kuntoon. Muita tekijöitä ovat tietysti säännöllinen, kullekin sopiva ja monipuolinen liikunta, se on tärkeää. Sitten vielä ehkä voisi mainita, mistä ei niin paljon puhuttu tässä, on tietynlainen stressinhallinta, että on toivottavaa, ettei ole koko ajan stressaantunut. Se ei varmasti ole hyvää sydämelle, jos on koko ajan stressaantunut. Siitäkin on tutkimustietoa, että sillä on vaikutus sydänterveyteen. Viime aikoina on tullut paljon puhetta unesta, levosta ja palautumisesta. Sekin on hyvin tärkeää. Se kannattaa myös muistaa ja nostaa esille, kun halutaan optimoida sydänterveyttä. Eikä saunomistakaan kannata unohtaa!

Onni: Kyllä, eli jos nyt tästä joku jäi mieleen, niin illalla sitten saunan lämpiämään.

Jari: Juuri näin.

Onni: Kiitos Jari. Paljon antoisasta keskustelusta ja kiitos kuulijoille. Hei hei.

Jari: Kiitos! Hei hei!