Podcast - Kriittiset raaka-aineet

Tervetuloa kuuntelemaan Yhteistyön uusi aalto -podcastia.

Minä olen Anni Taponen Jyväskylän yliopistolta ja seuranani studiossa on Jyväskylän yliopiston analyyttisen kemian ja kiertotalouden professori Ari Väisänen.

Tänään me keskustellaan kriittisistä raaka-aineista. Kriittiset raaka-aineet ovat aihe, jonka pitäisi kiinnostaa oikeastaan kaikkia ihmisiä ja keskustellaan siitä kohta lisää, että miksi. Sen lisäksi, että keskustellaan siitä, että mitä nämä kriittiset raaka-aineet ovat ja miksi ne ovat tärkeitä, meidän nykyaikaiselle yhteiskunnalle, niin keskustellaan myös Arin kanssa siitä, että miten me voidaan pitää huolta, että kriittisiä raaka-aineita on riittävästi olemassa myös tulevaisuudessa.

Tervetuloa Ari podcastin pariin tänne haastateltavaksi. Ari, kertoisitko vähän itsestäsi? Minkälainen ura sinulla on ollut tähän asti ja miten sinä olet kiinnostunut kriittisistä raaka-aineista?

Minulla on taustaa vahvasti tuolla metallianalytiikassa ja yleensä analyyttisen kemian parissa. Eli olen aikoinaan paljon tehnyt ympäristötieteiden kanssa yhteistyötä eli sinne kehittänyt erinäköisiä analyysimenetelmiä ihan vesinäytteistä maaperänäytteisiin ja jopa matoihin asti. Matoja on muun muassa käytetty siellä toksikologisissa testeissä osoittamaan joidenkin metallien myrkyllisyyttä tuolla ympäristössä. Silloin olin vahvasti mukana siinä työssä ja erityisesti metallien analysointi on kiinnostanut aina minua.

Reilut 15 vuotta sitten suuntasin enemmän tutkimusta tuonne talteenottopuolelle, jota seurasin siinä vaiheessa aika aktiivisesti. En itse asiassa tiedä mistä syystä, mutta seurasin EU:n tiedonantoja ja oli selkeästi nähtävissä, että siellä tiettyjen metallien merkitys tässä nyky-yhteiskunnassa tulee kasvamaan. Sitä kautta niin tein selvän suuntauksen siihen, että nämä tulee olemaan jossain vaiheessa sellaisia, että meidän on pakko saada kierrätettyä näitä metalleja. Silloin tein sen päätöksen, että tämä on se minun juttuni ja sehän vei mennessään. Alussa lähinnä tuhkasta erotettiin jalometalleja ja harvinaisia maametalleja sekä muita arvokkaita metalleja. Jossakin vaiheessa alettiin jo puhumaan, että tietyt raaka-aineet ja nämä metallit on kriittisiä Euroopan teollisuuden kannalta. Se vei sitten mennessään ja sieltä tuli mukaan kaikki huoltovarmuusasiat Suomessa. Haluan olla omalta osaltani vaikuttamassa siihen, että meillä säilyy osaaminen ja huipputeknologia ja hyvinvoiva yhteiskunta. Niin Suomessa kuin EU:ssakin.

Pakko vielä kysyä tarkentava kysymys: mitä tarkoitetaan kun puhutaan tuhkasta? Avaatko vähän?

Vuosituhannen vaihteessa tuli analysoitua erityyppisiä voimalaitostuhkia. Eli siihen aikaan poltettiin paljon turvetta. Ja sitten jonkun verran tuli tuota puumateriaalia. Silloin aikoinaan oli paljon näitä kantokasoja tuolla tien varsissa ja niitä kuivatettiin siinä. Sitten kun näitä kantoja ja juurakkoja poltettiin, siellähän oli sitten yllättäen esimerkiksi harvinaisia maametalleja. Ja sitä kautta ne sitten sinne voimalaitostuhkaan päätyvät. Tämä oli se syy, että tuli tehtyä semmoinen havainto, että täällä voisi olla jotakin arvokasta. Tuollainen puu saattaa olla kasvanut 100 vuotta, niin vaikka siellä on pieninä pitoisuuksina arvoaineet siellä vesissä niin se puu ehtii kyllä jonkun verran käyttää siinä 100 vuoden aikana sitä vettä. Sitten ne arvoaineet konsentroituu sinne juuriin.

Mitä nyt ne kaikki kriittiset raaka-aineet on? Eli siellä oli niitä harvinaisia maametalleja, mutta mitä muuta kaikkea sieltä löytyy?

Se on hyvin laaja kirjo erilaisia raaka-aineita, vaikka suurin osa niistä on metalleja. Mutta siellähän on tietysti esimerkiksi luonnon grafiitti mitä tarvitaan akkumineraaleista eli hiilipohjaista materiaalia. Jalometallit, platina ja palladium muun muassa, ovat hyvin keskeisessä osassa. Yllättäen kulta ei ole siellä kriittisten raaka-aineiden listauksessa mukana siitä syystä, että sitä pystytään korvaamaan. Eli tää kriittisyysluokittelu perustuu siihen, että onko nämä raaka-aineet teollisuudessa korvattavissa jollakin toisella raaka-aineella. Mikä on saatavuus, onko siellä näköpiirissä ongelmia, että kriisitilanteissa niitä ei jostain syystä saataisikaan? Sitten kolmas tekijä on hintakehitys eli onko näköpiirissä, että siellä on paineita nostaa hintoja ja semmoinen mahdollisuus lähitulevaisuudessa olemassa.

Niin just, mainitsitkin tuossa, että olet tiiviisti seurannut 15 vuotta EU:n tätä luettelointityötä näihin kriittisiin raaka-aineisiin liittyen, niin minkä takia EU nyt on herännyt näihin kriittisiin raaka-aineisiin? EU julkaisi tän critical actin viime vuonna ja tuntuu että se ainakin mediassa on noussut nyt ehkä hieman enemmän esille kuin aikaisemmin. Tämä taitaa juontaa jonkun verran tuolta Ukrainan sodasta ja korona-ajasta?

Joo, kyllähän se, että se näkyy mediassa enemmän, niin se johtuu nimenomaan näistä kriiseistä. Eli koronakriisi oli se ensimmäinen ja nyt sitten jatkossa on tämä Ukrainan kriisi. Jossain määrin mitä Israelissa nyt tapahtuu, niin se on vielä lisännyt sitä. Mutta kyllähän tätä työtä on tehty pitkään ja olen itse ollut mukana tämmöisessä asiantuntijaryhmässä, mikä sitten auttaa Euroopan komissiota tässä työssä. Se on 3 vuoden prosessi aina eli nyt viime vuonna kun julkaistiin viimeisin kriittisten raaka-aineiden luettelo, niin käytännössä tänä syksynä aletaan sitten työstämään seuraavaa. Siellä arvioidaan käytännöllisesti katsoen, kun puhutaan alkuaineista, niin koko jaksollinen järjestelmä ja siellä on sitten eri metalleille ja alkuaineille omat asiantuntijaryhmät, jotka käytännössä vetävät sitä keskustelua. Siellä on valtavan suuri organisaatio, joka kerää informaatiota siihen, että missä mennään maailmanlaajuisesti saatavuuden suhteen ja sitten hyvin tarkkaan määritellään myös se, että mitkä on ne tarpeet meidän teollisuudessa. Se täytyy muistaa, että 3 vuotta on kumminkin aika pitkä aika tuolla teknologiassa. Se voi olla että meillä yhtäkkiä tuleekin joku uusi nouseva ala, mikä yhtäkkiä alkaa käyttää paljon enemmän tiettyä raaka-ainetta. Esimerkiksi akkuteknologia voi muuttua niin, että se akkukemia muuttuu siellä. Silloin se tarve muuttuu erilaiseksi ja sitten tietysti se ohjaa ja raaka-aineiden saatavuus on jo ohjannutkin sitä, että akkukemiaa on tarkoituksella muutettu. Siellä on esimerkiksi koboltin määrää näissä litium-ioniakuissa lähdetty ihan tietoisesti pienentämään, koska tiedetään ne riskit koboltin saatavuuden suhteen.

Mainitsit teknologiat, niin pystytkö vähän erittelemään, että minkälaisissa teknologioissa näitä kriittisiä raaka aineita on?

No itse olen ollut paljon tutkimassa harvinaisia maametalleja eli silloin puhutaan tämmöisistä vähän erikoisemmista nimistä kun neodyymi, praseodyymi, dysprosium ja terpium muun muassa. Näitä harvinaisia maametalleja käytetään esimerkiksi kestomagneeteissa. Kestomagneetit ovat tämmöisiä hyvin tehokkaita magneetteja mitä hyödynnetään erilaisissa esimerkiksi sähkömoottoreissa, joita on esimerkiksi tuulivoimalassa paljon. Tuommoisessa isossa tuulivoimalassa voi olla yli 1000 kiloa harvinaisia maametalleja muun muassa. Ja nehän ympäröi meitä tässä yhteiskunnassa. Eli kun puhutaan harvinaisista maametalleista niin meillä on kännyköissä, mikrofoneissa, kaiuttimissa löytyy niitä muun muassa ja jopa euron seteleissä kahdenkymmenen ja viidenkymmenen euron seteleissä. Kun pistää sen setelin ultraviolettivalon alle, niin siellä näkyy semmoisia värikkäitä yhdisteitä eli ne on tämmöisiä tunnisteyhdisteitä siinä, että pystytään osoittamaan, että ne ei ole väärennettyjä ne setelit. Tämä perustuu harvinaisten maametallien yhdisteisiin.

Jalometallit tietysti on semmoisia, että niitähän on perinteisesti käytetty semmoisissa sovelluksissa, joissa tarvitaan hyvää lämmönsietokykyä. Eli tuota suihkuturbiinimoottoreista löytyy jalometalleja. Toki nykyisissä sovelluksia, että on myös harvinaisia maametalleja. Tiettyjä yhdisteitä tulee mieleen. Esimerkiksi aikoinaan kun olin joskus nuori ja oli käytössä ihan ensimmäisiä autoja, niin tuli tämmöisiä platina iridium tulppia sinne autoihin. Niiden piti olla huippukestäviä ja kestää kuusikymmentätuhatta kilometriä ajaa. Siinä auton sytytystulpan kärjessä oli platinaa ja iridiumia ja ne oli huomattavan paljon kalliimpia kuin ne muut. Tämmöinen tarina tuli muun muassa mieleen ja tällaisia sovelluksia on ihan äärimmäisen paljon.

Sitten kun mennään taas näihin akkumetalleihin, niin siellä on sitten litium, koboltti, nikkeli ja mangaani, jotka ovat näissä litiumioniakuissa hyvin hyvin keskeisessä osassa. Tämmöisessä perinteisemmässä nikkelin metallihybridiakuissa taas on harvinaisia maametalleja yllättävän paljon. Tämä musta massa mikä siellä akussa on niin on neljäkymmentäviisi prosenttia nikkeliä ja harvinaisia maametalleja on se 12–13 %. Se monta kertaa unohtuu näissä kierrätysasioissa, että sekin olisi hyvä semmoinen harvinaisten maametallien lähde.

Eli oikeastaan voisi sanoa, että meidän tapa elää, niin on monella tapaa uhattuna jos kriittiset raaka-aineet loppuvat. Paljon puhutaan vihreästä siirtymästä, vetytaloudesta ja esim. juurikin näissä tuuliturbiineissakin on kriittisiä raaka-aineita. Miten esimerkiksi nyt vetytalous, kun siellä tarvitaan myös niitä kriittisiä raaka-aineita. Niin, onko tämä mahdollista, että me voidaan vedyllä tuottaa tarpeeksi energiaa? Riittääkö meidän nämä kriittiset raaka-aineet siihen?

Se on hyvä kysymys. Jos ajatellaan esimerkiksi polttokennoja, että jos puhutaan, vetyperusteisesta liikenteestä, niin silloinhan platina on siellä keskeinen. Platina on keskeinen metalli ja tutkimushan menee eteenpäin, että siellä pyritään korvaamaan näitä kriittisimpiä raaka-aineita. Esimerkiksi koboltti on ollut semmoinen keskusteluissa, että jos sitä pystyttäisiin hyödyntämään paremmin siellä, että pystyttäisiin sitä platinaa korvaamaan. Mutta kyllähän se jossain määrin rajoittaa varmaan sitä siirtymistä sekä sähköiseen liikenteeseen että sitten vetyperustaiseen liikenteeseen muun muassa. Eli se vaatii pidemmän kehitystyön että me saadaan muita ratkaisuja. Eli nämä yhtäkkiä jos me siirrytään johonkin uudentyyppiseen ratkaisuun, mikä vaatii paljon noita raaka-aineita, niin meillä ei vaan tuotanto riitä eli se tulee rajoittamaan sitä. Mutta toisaalta sitten voi ajatella niinkin, että se sitten niin kuin pakottaa meitä kehittämään näitä uusia ratkaisuja. Se on siinä mielessä ihan tutkimuksen kannalta hyvä, että siellä tulee sitten kehitystyötä paljonkin.

Niinpä tutkijoille on nyt tarvetta tämän asian parissa. Kuinka pitkään meillä nyt sitten riittää näitä luonnonvaroja? Mitä me voidaan tehdä että ne riittää pidempään?

Se mitä meidän pitää tehdä, niin meidän pitää saada kierrätystä kasvatettua huomattavasti ja kierrätys pitää nimenomaan saada sille tasolle, että me saadaan mahdollisimman tehokkaasti otettua ne kriittiset raaka-aineet talteen sieltä ja riittävän puhtaana uudelleenkäyttöä varten. Tämä vihreä siirtymä ja tuota tämmöinen digitaalinen siirtymä elikkä tämä digitalisaatio eli esim. autonomiset toiminnot ja kaikki tämä tietotekniikkaan perustuva toiminnot, niin ne vaativat oman osansa näistä kriittisistä raaka-aineista. Erityisesti näistä tietyistä metalleista kuten esim. harvinaisista maametalleista. Sitten tämä liikkuminen vie niitä samoja metalleja. Eli probleema on se, että me tarvitaan niitä samoja kriittisimpiä aineita, niin oikeastaan kaikkialla ja se tuota jossain määrin hankaloittaa sitä kierrätystä. Koska meillä ei ole mitään semmoista laitetta missä niitä olisi hyvin paljon. Elikkä ne on suhteellisen pieninä pitoisuuksina pieninä määrinä niissä laitteissa, niin se on ongelmallista.

Ja sitten kun mietitään tuota kaivostoimintaa mikä tuottaa tällä hetkellä pääsääntöisesti kaikki kriittiset raaka-aineet mitä meillä on näissä erilaisissa laitteissa, niin ei me voida sitä rajattomasti kasvattaa. Ja jos me löydetään vaikka joku uusi esiintymä niin kuin Suomessakin ollaan esimerkiksi tutkittu, että onko meillä tämmöisiä kobolttimineraaleja, muistaakseni tuolla Pohjois-Savossa on muun muassa yksi sellainen ulkomainen firma, mikä etsii uusia esiintymiä. Niin jos nyt lähdetään tekemään lupakäsittelyä ja hakemaan lupia siihen kaivoksen toimintaan, niin voi olla, että kahdenkymmenen vuoden päästä se on sitten vasta toiminnassa. Että se on hyvin pitkä prosessi. Tämä on ongelma, että me ei saada yhtäkkiä niitä tai lisättyä sitä tuotantoa paljon. Se mitä meidän täytyy tehdä niin kierrätystä pitää lisätä ja minun mielestäni tehostaa näitä kaivoksen toimintoja. Eli siellä esimerkiksi aina jonkun verran jätevesiin päätyy niitä raaka-aineita ja se, että jos me pystytään sieltä ottamaan niitä talteen, niin sehän olisi aivan loistava juttu. Siihenhän on olemassa teknologiaa. Eli se onnistutaan jo tänä päivänä ottamaan talteen, mutta se vaan vaatii sitä tahtotilaa. Se tahtotila tai sitten pitää olla tämmöinen keppi niin sanotusti tuolta lainsäädännön puolelta, että edellytetään, että ne on otettava talteen.

Mennään kohta tarkemmin tuohon lainsäädäntöön, mutta minä haluan vielä saada puristettua vähän ulos, että jos me ei tehdä tätä, että me aletaan kierrättää tehokkaammin niitä raaka-aineita: anna jonkunlainen arvio mihin asti meillä riittää näitä kriittisiä raaka-aineita ja missä vaiheessa meidän pitää alkaa tehdä sitten valintaa esimerkiksi eri teknologioiden välillä, että mihin näitä voi käyttää?

Tuohon en pysty suoraan vastaamaan. Mutta arvioita on ja esimerkiksi fosfaatista on tällainen arvio. Eku fosfori on elämän edellytys. Arvioidaan, että 2040 jälkeen nämä puhtaammat mineraalivarat on käytetty ja sen jälkeen alkaa tulla sitten epäpuhtaampia. Eli tiedetään että maailmalla on fosfaattimineraaleja suhteellisen paljon, mutta sitten siellä on kadmiumia ja uraania epäpuhtautena ja niitten poistaminen siinä jalostusprosessissa on äärimmäisen hankalaa. Eli se tarkoittaa silloin sitä, että lannoitteissa on varmaankin pakko sallia, että on vähän enemmän näitä haitallisia aineita sitten.

Jalometalleista voisin sanoa sen verran, että platina, iridium ja rodium, niin siellähän Etelä-Afrikassa niitä louhitaan tällä hetkellä 2 km:n syvyydessä. Että niitä varantoja on hyvin vähän ja niin kuin sanotaan, niin ne ovat keskittynyt tiettyihin paikkoihin ja hyvin hankalaa on se louhinta siellä. Siitähän on ollut keskustelua, että meren pohjassa on jonkun verran näitä mineraaliesiintymiä, mutta se on minun mielestä semmoinen, että jos mitenkään mahdollista niin ei pitäisi mennä sinne merenpohjaan louhimaan. Siinä on niin valtavan suuri riski, että se merivesi saastuu siinä ja se saastuu väkisinkin jonkun verran, että sitähän ei pysty varmasti toteuttamaan sitä louhintaa niin ettei siitä tulisi suhteellisen vakavia ympäristövaikutuksia. Niin, vaikeaa se on varmaan täysin eristää, että pelkästään koskettaisiin merenpohjaan ja poraudutaan sinne pohjaan eikä ympäröivä eliöstö siitä sitten jotenkin kärsisi.

Mainitsit lainsäädännön niin mitä pitäisi nyt sitten tehdä, että se kiertotalous olisi niin kannattavaa, että me siirryttäisiin siihen yhteiskuntana ja maailmanlaajuisesti tai edes EU:n laajuisesti?

No critical raw material act on sellainen ensiaskel siihen suuntaan. Eli siellä määritellään sitä EU:n toimintaa, että meidän täytyy itse tietty määrä saada sitä kierrätetystä materiaalista saada talteen ja jalostaa itse. Jalostaminen tarkoittaa sitä, että me prosessoidaan se semmoinen mineraalikonsentraatti mikä tulee tuolta kaivosteollisuudesta niin se sitten itse jalostetaan metallituotteita. Sitten tietysti se, että riippuvuus jostakin kolmannesta maasta ei saa olla liian suuri. Eli ei voi olla niin, että meille tulee joku tietty metalli esimerkiksi vaan yhdestä maasta, vaan se pitää jakaa mistä me hankitaan sitä materiaalia.

Mutta se mitä tuossa äsken jo mainitsin niin se, että siellä kaivosteollisuudessa tulee semmoisia sivuvirtoja missä on kriittisiä raaka-aineita, niin meidän pitäisi systemaattisesti lähteä tarkemmin analysoimaan, ei pelkästään kaivosteollisuudesta, mutta myös muualta teollisuudesta näitä sivuvirtoja ja etsiä, että mitä siellä on semmoisia arvoaineita mitä me voitaisiin ottaa talteen ja sitten lähteä jatkokehittämään näitä talteenottomenetelmiä ja saada sitä kautta tuotantoon. Silloin jos ne on näissä jätevesissä liuenneina ne metallit niin silloin meillä on olemassa olevaa tekniikkaa, että me voidaan siepata sieltä talteen ne jalometallit ja muut metallit.

Ja tää on sitten mielenkiintoinen kysymys, että miten tähän saadaan niin kun että miten tätä saadaan buustattua niin, että onko se niin, että sieltä tulee esimerkiksi joku verohyöty yritykselle, että he lähtevät tekemään tämmöistä vai mikä se mekanismi siinä on? Mutta tällä hetkellä me hukataan näitä arvokkaita aineita ihan huomattavia määriä kumminkin, että siihen pitää saada tavalla tai toisella se muutos aikaan. Ja sitten vielä se, että minun tiedon mukaan niin siellä ei oikeastaan ole markkinoita tämmöisille talteen otetulle metalleille eli ne määrät on kumminkin pistemäisiä tai pistemäisiä ne lähteet ja määrät on suhteellisen pieniä, että siinä pitäisi saada sitten jotenkin niin kun hoidettua se, että siellä on suurempia määriä mitä pystyisi sitten myymään esimerkiksi näille metallialan ostajille.

Niin, se on tällä hetkellä niin paljon helpompaa vaan ostaa suoraan sitä puhdasta raaka-ainetta, joka on louhittu sieltä mineraalivarannoista, kuin että käytettäisiin sitten näitä kierrätettyjä materiaaleja, vai mitä?
Juuri näin ja tietysti näillä metallialan ostajilla on hyvin pitkät sopimukset näiden kaivosten kanssa. Eli sekin täytyy sitten muistaa, että se on varma taas siellä heille se tuotantoketju. Jos tulisi tämmöinen kierrätetty raaka-aine niin siinähän voi käydä välillä näin, että esimerkiksi kaivosteollisuudessa se minerologia muuttuu ja siellä voi vaihdella ne määrät mitä sieltä sitten louhitaan. Näitä tämmöisiä sivu raaka-aineita mitä siellä ei tuoteta siinä kyseisellä kaivoksella niin silloin siellä ei ole varmuutta sillä jalostamalla, että sieltä varmasti tulee aina se sama määrä sitten raaka-ainetta. Mutta toisaalta semmoinen sivuvirta kylkeen niin se voisi olla siinä niin kuin lisänä. Mutta se vaatii niin kun todennäköisesti prosessisuunnittelua vähän sinne ja sitten se joku kannustin siihen, että tämmöiseen toimintaan ryhdyttäisiin.

Keppiä varmaan myös?

No se voi olla se toinen vaihtoehto, mutta mä mieluummin lähtisin sillä kannustimella kuin sillä kepillä.

Näinpä. Varmaan molemmat tai toivotaan että porkkanaa saadaan tähän ainakin.
No sitten voitaisiin vielä keskustella kiertotalouden osaamiskeskittymästä. Meillä on Jyväskylän yliopistossa tämmöinen osaamiskeskittymä, mikä se on ja kerro vähän taustaa. Miten se on syntynyt?

No kiertotalouden osaamiskeskittymä on tämmöinen tuota mikä kokoaa kiertotaloudesta kiinnostuneita yrityksiä ja jotka näkevät tulevaisuudessa suurenkin osan heidän toiminnastaan olevan kiertotalouden parissa. Sitten myös siihen kuuluu useampia tutkimuslaitoksia. Ja tää on semmoinen kokonaisuus, mikä toimii siellä huippututkimuksen ja yritysten tuotekehitystarpeiden välissä. Eli me ollaan semmoinen linkki siinä, että kun yrityksillä on ajatuksia ja tarpeita, että mitä he kiertotalouden saralla haluavat tehdä, niin me ollaan se mikä pitkälti toimeenpanee näitä toimintoja yhteistyössä yritysten kanssa ja me hyödynnämme sitten sitä huippuosaamista, mitä meillä yliopistossa löytyy ja myös näissä muissa tutkimusorganisaatioissa.
Eli meillä on mukana vahvasti siinä Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, VTT ja sitten paikallinen ammattikorkeakoulu eli Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Yrityksistä meillä on mukana Neova, Alva ja Weeefiner. Joo, tämä on huikea tällainen rajapinta missä ihan oikeasti yhdistyy se tiede, tutkimus ja yritysten tarpeet.

No mites jos nyt meillä on kuuntelijoissa joku tai jokin yritys joka haluaisi liittyä tähän Kiertotalouden osaamiskeskittymään niin miten tähän pääsee mukaan? Tai mistä voi seurata tuloksia tai minkälaisia tapoja teidän kanssa on vuorovaikuttaa? Onko jotain muuta kuin vaan että liittyy tähän Kiertotalouden osaamiskeskittymään?

No ilman muuta. Meillähän löytyy kiertotalouden osaamiskeskittymän nettisivut. Se on varmasti yksinkertaisin tapa päästä kiinni siihen, että mitä me tehdään ja meillä on tutkimusyhteistyötä hyvin laaja-alaisesti eri yritysten kanssa. Eli se ei tarkoita sitä, että pitää ehdottomasti olla mukana tässä toiminnassa. Olisi tietysti hienoa, että saataisiin yrityksiä lisää mukaan toimintaan. Yrityksille tässä on pieni maksu. Tutkimuslaitoksilla sitä ei ole, mutta yritykselle on ihan tuota liikevaihdon mukaan määritelty maksu eli jos on pienempi yritys niin siellä on se maksu on hyvinkin rajallinen. Elikkä lähtien 3000 € ja sitten jos on tämmöinen suurempi yritys kyseessä, niin se on maksimissaan kolmekymmentätuhatta euroa vuodessa se maksu ja tällä maksulla käytännössä saadaan niin tätä toimintaa tuettua ja meillä on muun muassa tutkimuskoordinaattori Outi Pakarinen tässä ja hän sitten hyvin aktiivisesti pitää yhteyttä näihin yrityksiin. Tämä on semmoinen yhteisö, että meillä on paljon sisäisiä tapahtumia niin sanotusti, että on tämmöisiä teemapäiviä ja tuota siellä sitten yhdessä tutkijoiden ja yritysedustajien kanssa pohditaan, että mitä meidän täytyisi yhdessä tehdä ja olisiko jotakin semmoisia rahoituslähteitä mistä voitaisiin sitten toteuttaa erilaisia tutkimus- ja kehityshankkeita.

Meillähän on 3 tämmöistä teema-aluetta, tutkimuksen painopistealuetta, eli yllättäen siellä on kriittiset raaka-aineet ilman muuta kun minä olen mukana tässä toiminnassa. Sitten siellä on puhdas vesi, mitä ei ehkä täällä Suomessa mielletä, että miten tärkeä raaka-aine se on, mutta maailmalla se on aivan kriittinen. Eli on paljon semmoisia alueita, että vettä on, mutta että siellä on tyypillisesti jotakin haitallista että se ei ole käyttökelpoista. Sitten biomassat on kolmas eli siellä on sitten tämmöinen biomassojen kokonaisvaltainen hyödyntäminen. Eli meitä yliopistoa tietysti kiinnostaa tämmöisten arvoaineiden uuttaminen ja talteenotto erilaisista biomassoista ja sitten muutenkin tämmöinen kokonaisvaltainen käyttö, että siellä sitten voidaan hyödyntää se jäännös mitä siitä jää niin, vaikka kasvualustana. Tai erilaisissa käyttötarkoituksissa.

Esimerkkinä voisin näistä biomassoista kertoa, että täällä on Keski-Suomessa yritys, joka valmistaa kaalista erilaisia tuotteita, niin sieltä jää näitä kaalin kantoja. Nyt siellä on sitten tutkittavana näitä kaalinkantoja, että mitä arvokasta sieltä löytyy. Eli kaalithan tiedetään kyllä semmoiseksi kasviksi, että siellä on paljon terveyttä edistäviä yhdisteitä. Niin nyt sitten selvitetään, että nämä jäännökset niin mitä sieltä ruoantuotannosta jää niin otettaisiin hyötykäyttöön.

Niin just. Ja siis, jos en ole väärin ymmärtänyt niin kiertotalouden osaamiskeskittymän aikaansaannoksena ja nää yritykset on mukana niin on lähtenyt nyt viime vuonna, tai tänä vuonna niin paljonkin hankkeita liikkeelle.

Joo, meillä on useampia hankkeita Keski-Suomen liiton rahoittamana niin erityisesti kiitokset sinne suuntaan. Siellä on näitä oikeudenmukaisen siirtymän rahastoon liittyviä hankkeita ja sitten Euroopan aluekehitysrahaston hankkeita ja kyllä siellä hyvin laaja-alaisesti siellä on muun muassa Business Finlandilta muun muassa hanke missä yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa selvitetään, että mitä arvoaineita on näissä sähköisissä mikro-liikkumisen laitteissa. Hieno sana minun mielestäni tuo mikroliikuminen. Eli tämmöiset e-skuutterit ja sähköpolkupyörät, niin me selvitetään, että ensinnäkin, että onko se miten kestävää se liikkuminen näillä laitteilla ja sitten se, että tiedetään kyllä mitä arvokasta siellä on, mutta miten me saataisiin ne hyvin otettua sitten ne kriittiset raaka-aineet sieltä talteen kun näillä kumminkin suhteellisen lyhyt käyttöikä on esimerkiksi näillä sähköskoottereilla. Silloin se kierto pitäisi saada semmoiseksi, että mahdollisimman tehokkaasti kaikki arvoaineet sieltä saataisiin sitten kierrätettyä uudelleenkäyttöön.

Hyvä, kiitos Ari tosi paljon tästä keskustelusta. Kriittisiä raaka-aineita tuntuu olevan joka puolella ja tutkimista tässä varmasti riittää, että miten ne saadaan sieltä hyötykäyttöön ja tarpeeksi puhtaina jakeina sitten puhdistettua sen jälkeen kun se materiaali on kierrätetty, jotta niillä on sitten se markkina olemassa myös jatkossa. Regulaatio tulee olemaan isossa osassa, että me saadaan kasvatettua sitä kierrätysastetta. Kiitos Ari keskustelusta.

Kiitos.

Kiitos kun kuuntelit Yhteistyön uusi aalto -podcastia. Podcast on tuotettu TKI telakointihankkeessa, joka on Euroopan unionin osarahoittama. Hanketta toteutetaan yhteistyössä Jyväskylän yliopiston, Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän kaupungin kanssa. Voit lähettää kehitysideoita ja toiveita kiinnostavista vieraista tai aiheesta osoitteeseen uusiaalto@jamk.fi.