Hiilijalanjäljen pienentäminen

Hiilijalanjäljen pienentämisen keinot ovat yhtä moninaiset kuin sitä tekevät organisaatiotkin. On hyvin tilannekohtaista, millaisiin toimintoihin ja ratkaisuihin kannattaa missäkin organisaatiossa keskittyä, mutta tässä osiossa käydään läpi yleisiä vähentämistoimenpiteitä, joista voi poimia omalle organisaatiolle sopivimpia käyttöön.

Pienemmän hiilijalanjäljen ohella päästöjen vähentämisestä on todennäköisesti paljon muutakin hyötyä organisaatiolle. Kun kulutus pienenee, usein myös kustannukset ovat alhaisemmat. Päästöjen vähentäminen on myös keino hallita ilmastoon liittyviä taloudellisia riskejä. Samalla voidaan varautua tulevaan sääntelyyn, vaikka organisaatiolta ei laskentaa tai päästövähennyksiä vielä vaadittaisikaan. Erityisesti jos hiilijalanjäljen pienentämistä tehdään tavoitteellisesti ja siitä viestitään asianmukaisesti (tästä lisää luvussa 3.5), voi ilmastotyö luoda positiivista mielikuvaa organisaatiosta yhteistyökumppanina tai työnantajana. Toiminnan uudelleen ajattelu voi poikia uudenlaisia mahdollisuuksia ja suuntia liiketoiminnalle.

Katso video

Aloitetaan katsomalla video, jossa pohditaan askeleita hiilijalanjäljen laskemisen jälkeen [kesto 11:25].

Päästöjen vähentämisen keinoja

Lievennyshierarkian ensimmäinen askelma eli kasvihuonekaasupäästöjen välttäminen, on syystäkin ensimmäisenä hierarkiassa, sillä sen noudattaminen johtaa kaikkein vaikuttavimpiin tuloksiin päästöjen ja hiilijalanjäljen pienentämisessä. Hierarkian kaksi ensimmäistä askelmaa ovat vahvasti toisiinsa sidoksissa, ja päästöjä aiheuttavan toiminnan välttämistä voidaan siis ajatella myös päästöjen vähentämisenä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mitä enemmän organisaation kulutusta pystytään supistamaan, sitä vähemmän syntyy myös kasvihuonekaasupäästöjä. Organisaation näkökulmasta olisikin tärkeää pohtia, mikä on sellaista ylimääräistä organisaation toiminnassa, josta voitaisiin luopua ilman, että siitä koituu merkittävää haittaa organisaation toiminnalle. Voitaisiinko esimerkiksi vähentää matkustamista erilaisiin tapaamisiin tai tapahtumiin? Voitaisiinko jättää jokin projekti toteuttamatta, jos se ei ole yhteiskunnallisesti välttämätön, mutta aiheuttaa merkittävästi päästöjä? Tai jotain muuta, mitä organisaatio voisi päättää jättää tekemättä päästöjensä hillitsemiseksi. Nämä teot ovat kaikista tehokkaimpia, kun tavoitteena on laskea päästöt minimiin. Kun on luovuttu, mistä pystytään, päästään sen jälkeen pohtimaan keinoja, joilla päästöjä voitaisiin edelleen vähentää tai kompensoida.

Kuten todettu, hiilijalanjäljen pienentämiseen on monia keinoja, ja se, mihin kannattaa keskittyä riippuu paljon organisaation toimialasta ja toiminnan luonteesta. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että suurimmat päästöjen lähteet toiminnassa ovat keskeisiä myös vähentämistä suunniteltaessa. Päästöjen vähentämisen kohteet, keinot ja aikataulu nivoutuvat tiiviisti yhteen päästövähennystavoitteiden kanssa, joita käytiin tarkemmin läpi kurssin luvussa 2.6. Lisätietoa päästöjen vähentämisen keinoista sektoreittain voit lukea esimerkiksi hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n vuoden 2023 ilmastoraportin luvusta 4.

Käytännössä päästöjen vähentäminen tapahtuu joko kulutusmäärää pienentämällä, nykyistä toimintaa tehostamalla tai vähäpäästöisempään vaihtoehtoon siirtymällä. Jonkinlaista toimintatapojen muutosta vaaditaan – nykyisillä tavoilla päästöt ovat tällaiset, ja jos niitä halutaan pienentää, täytyy jotain muuttaa. Jotta todellisia muutoksia saadaan aikaan, pitää vähentämistoimien näkyä kaikilla organisaation tasoilla aina johdon päätöksenteosta ja neuvottelupöydistä arkipäivän työtehtäviin asti. Organisaation toimintaa voidaan ohjata vähäpäästöisempään suuntaan esimerkiksi toimintaa ohjaavan toimenpidesuunnitelman tai strategian avulla, laatimalla hankintoja tai matkustusta ohjaavat kestävyyskriteerit, siirtymällä vähäpäästöisempään energiaan sekä yleisesti ottaen investoimalla vähäpäästöisempiin ratkaisuihin toiminnassa. Myös tiedon jakaminen päästöistä sekä päästöjen vähentämisen tavoitteista ja keinoista on tärkeää, ja tarpeen mukaan kannattaa harkita myös henkilöstön kouluttamista aihepiirin tiimoilta.

Lähes kaikkia organisaatioita koskettava toiminnan osa-alue on energia, eli esimerkiksi sähkön kulutus tai toimitilojen lämmitys. Energian tapauksessa kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti fossiilisten polttoaineiden käyttöön, sillä siitä aiheutuu merkittävästi päästöjä. Fossiilienergiasta kannattaisi siis pyrkiä eroon ja vaihtaa mahdollisuuksien mukaan uusiutuviin energianlähteisiin, kuten aurinko-, tuuli- tai vesivoimaan tai ydinvoimaan. Nekään eivät ole päästöttömiä, ja päästöjen ohella tuotannosta voi aiheutua muunkinlaisia ympäristövaikutuksia, joita voi myös olla hyvä pohtia. Keskeistä energiankäytön päästöjen pienentämisessä on tietenkin myös kulutuksen pienentäminen, jolloin vältetään päästöjen aiheuttamista ylipäätään. Keinot siihen ovat moninaiset ja riippuvat organisaatiosta, mutta esimerkkeinä erilaiset prosessien ja tilojen energiatehokkuutta parantavat ratkaisut tai laitteiden ja tilojen käytön optimointi. Energiankulutusta kannattaa myös seurata, jos sitä ei vielä aktiivisesti tehdä. Kun nähdään, mihin energiaa todellisuudessa kuluu, on sen käyttöön myös helpompaa tehdä muutoksia.

Monelle organisaatiolle merkittäviä toiminnan osa-alueita ovat myös liikenne ja kuljetukset. Tässäkin pätee sama ajatus kuin energian kohdalla – fossiilisista polttoaineista pitäisi pyrkiä eroon. Voisiko omissa ajoneuvoissa hyödyntää vähäpäästöisiä polttoaineita, tai vaihtaa esimerkiksi autoja sähköautoiksi? Kotimaan matkailussa kannattaa suosia autoilun sijaan julkisia liikennevälineitä ja lentomatkailun sijaan matkustaa ennemmin maata pitkin. Samoin ulkomaille matkustettaessa olisi lentomatkailua hyvä välttää sen suuren hiili-intensiteetin takia, ja jos on välttämätöntä lentää, tulisi ainakin välttää välilaskuja. Organisaation matkustusohjesäännössä voidaan linjata, että matkustetaan vain silloin kun se on ehdottomasti tarpeen ja suositaan muutoin esimerkiksi etätapaamisia. Myös kuljetusten osalta polttoaineella ja kulkuneuvolla on merkitystä päästöjen kannalta – ennemmin maata pitkin kuin ilmateitse, ja mahdollisuuksien mukaan fossiilisia polttoaineita välttäen. Päästöjen vähentämisessä auttavat myös esimerkiksi kuljetusreittien optimointi ja täysien kuormien kuljettaminen. Kuljetusten vähentäminen ylipäätään voisi myös olla tarpeellista.

Organisaatiot voivat hankkia käyttönsä tai tuotantoonsa monenlaisia hyödykkeitä ja palveluita, joiden tuotannosta, kuljetuksesta, säilytyksestä tai käytöstä poistosta aiheutuu myös päästöjä. Keinot erilaisten hankintojen hiilijalanjäljen pienentämiseen ovat moninaiset. Tässäkin kulutusmäärän vähentäminen on tärkeää – hankitaan vain tarvittavia asioita ja tarvittava määrä. Kun hankintoja tehdään, kannattaa miettiä, mitä hankitaan (onko tarpeellista, onko olemassa vähäpäästöisempää vaihtoehtoa), mistä hankitaan (onko tuottaja kiinnittänyt huomiota hiilijalanjälkeen, miten tuotetaan ja kuljetetaan, millaisista materiaaleista valmistetaan, onko mahdollista esimerkiksi korjata tai huoltaa) ja kuinka paljon hankitaan (vain tarpeellinen määrä). Onko kaikkea välttämätöntä omistaa, vai olisiko esimerkiksi vuokraaminen tai leasing järkevä vaihtoehto? Voisiko tuotteen itselle hankkimisen sijaan hyödyntää palveluita? Olisiko esimerkiksi kalusteita, varusteita tai kalustoa mahdollista hankkia käytettynä? Esimerkiksi laitehankinnoista kannattaa pitää mahdollisimman hyvää huolta, ja huoltaa ja korjata niitä tarpeen mukaan, jotta hankinnan käyttöikä olisi mahdollisimman pitkä. Kun hankinta tulee käyttöikänsä päähän, tulisi se kierrättää asianmukaisesti, tai esimerkiksi myydä eteenpäin sen ollessa edelleen käyttökelpoinen jossain muussa yhteydessä. Elintarvikehankinnoissa kannattaa painottaa kasviperäisiä tuotteita eläinperäisten sijaan, sekä suosia lähituotettuja elintarvikkeita ja välttää ruokahävikkiä (vaikkakin kahden viimeksi mainitun rooli on selvästi kasviperäiseen ruokavalioon siirtymistä pienempi). Myös erilaisten palveluiden tuotannosta aiheutuu päästöjä, ja niidenkin kohdalla on hyvä pohtia samoja asioita kuin hyödykkeiden osalta. Jos organisaatio itse valmistaa tuotteita tai komponentteja, on keskeistä miettiä myös tuotantoon käytettäviä raaka-aineita sekä esimerkiksi tuotteiden käyttöikää, korjattavuutta, kierrätettävyyttä ja niin edelleen.

Yksi merkittävä kysymys pohdittavaksi on myös se, onko organisaation toiminnan ydin luonteeltaan sellainen, että siitä voidaan edes saada ilmaston näkökulmasta kestävää, vai pitääkö toimintaa ja sen arvoja miettiä tulevaisuudessa uudella tavalla. Toisin sanoen, esimerkiksi yrittäjänä tai yrityksen edustajana voi olla tärkeää pohtia onko nykyisenlainen liiketoimintamalli ilmastokestävä. Tämä ei ole helppo kysymys, mutta ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ja hiilijalanjäljen pienentäminen organisaatioissa vaatii kriittistäkin tarkastelua omasta organisaatiosta ja sen tarkoituksesta yhteiskunnassa. Kaikki liiketoimintamallit eivät yksinkertaisesti ole ilmastokestäviä ja niiden ylläpitäminen ei välttämättä ole mahdollista kansallisten ja kansainvälisten ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Tarvittavien muutosten saavuttamiseksi vaaditaan isojakin toimintatapojen ja ajatusmallien muutoksia. Yhteiskunnissa on myös keskeisen tärkeää pohtia, kuinka kestävyyssiirtymä voidaan toteuttaa mahdollisimman oikeudenmukaisesti, eli pidettävä huolta siitä, että ihmisten mahdollisuudet sopeutua muutoksiin ovat hyvät. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että jokaisella olisi mahdollisuus kouluttautua uudelle alalle ja löytää työtä, mikäli oma ala on esimerkiksi kriittisen riippuvainen fossiilisista polttoaineista eikä niistä irtautumista ole mahdollista toteuttaa ilmastokriisin kannalta riittävän nopeassa aikataulussa. Tätä aihetta käsitellään lisää kurssin osiossa 5.