Podcast – ekologisen kompensaation pilotti Jyväskylän Kauramäessä

Haastateltava: Tutkijatohtori Eini Nieminen, Jyväskylän yliopisto
Haastattelija: Projektisuunnittelija Laura Kauniskangas, Jyväskylän yliopiston resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdom

Laura: Jyväskylässä suunnitellaan uusia asuinalueita Kauramäen kaupunginosaan, ja siinä yhteydessä kaupunki testaa ekologisen kompensaation yhdistämistä kaavoitukseen. Eli tässä Kauramäen projektissa pilotoidaan sitä, että miten kunnan kaavoitusprosessissa voidaan lieventää ja kompensoida tästä rakentamisesta syntyviä luontohaittoja. Minun nimeni on Laura Kauniskangas. Työskentelen Jyväskylän yliopiston resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdomissa suunnittelijana ja kanssani täällä keskustelemassa on BOOST for biodiversity offsets -hankkeesta Tutkijatohtori Eini Nieminen. Tervetuloa!

Eini: Kiitoksia.

Laura: Sinä olet ollut mukana tässä Kauramäen pilotissa ja muun muassa osallistunut luontohaitan ja hyvityksen arviointiin tuolla Kauramäen alueella. Niin näin alkuun, kerrohan, että miten tämä projekti oikein lähti liikkeelle.

Eini: No tuossa muutamia vuosia sitten ennen kuin tätä meidän BOOST -tutkimushanketta edes oli olemassa pari Jyväskylän kaupungin viranhaltijaa otti yhteyttä Panu Halmeeseen, joka on siis meidän hankkeessa yhden työpaketin johtajana. He kertoivat, että he haluaisivat ymmärtää ekologista kompensaatiota ja ymmärtää, että mitä se voisi heille tarkoittaa kaavoituksessa, mutta että he eivät osaa sitä yksin tehdä ja he tarvitsisivat meidän tutkijoiden tukea. Ja tästä sitten käynnistyi tutkijoiden ja Jyväskylän kaupungin yhteistyö, joka sittemmin tässä BOOST-hankkeessa on laajentunut yhteistyöksi joidenkin muidenkin kaupunkien kanssa. Ja tästä Jyväskylän kaupungin viranhaltijoiden yhteydenotosta syntyi tuolloin No Net Loss City -hanke, jonka tavoitteena oli kehittää ekologisen kompensaation toimintamalli, joka soveltuisi tähän kuntien nykyiseen maankäytön suunnitteluun. Sen avulla pystyisi edistämään kuntien mahdollisuuksia tähän kompensaation käyttöönottamiseen. Ihan varmaan alunperin näillä kyseisillä Jyväskylän kaupungin viranhaltijoilla on ollut tämmöinen voimakas henkilökohtainen kiinnostus luontoasioita ja kompensaatiota kohtaan. He on silloin joitakin vuosia sitten olivat kuulleet tietysti erilaisissa seminaareissa, kun tästä kompensaatiosta on puhuttu vähän vielä sivulauseissa ja he ovat siihen silloin tarttuneet ja halunneet olla tässä edelläkävijöitä.

Laura: Aivan. Tämän ekologisen kompensaation käyttö osana tällaista perinteistä kaavoitusprosessia on vielä ihan uusi asia, niin miten sitä käytettiin tässä nimenomaisessa kaavoitusprosessissa?

Eini: No itse asiassa ei ole varsinaisesti vielä käytetty. Eli kaavaprosessithan on tosi hitaita, eikä tästä kompensaatiosta silloin mahtanut olla juuri tietoakaan, kun tämä Kauramäki on ollut yleiskaavavaiheessa. Nämä Kauramäen kaavat kolme ja neljä ovat nyt sitten näitä kaava-alueita, joissa kaupunki ajattelee, että voitaisiin mahdollisesti tämä ekologinen kompensaatio tehdä. Ja näiden osalta asemakaavoitus tehdään vasta tässä lähivuosien aikana. Tosiaan rakentaminen näillä alueilla olisi tarkoitus aloittaa vasta muutamien vuosien kuluttua. Eli ei ole tosiaan nyt vielä ehtinyt tämä kompensaatio ihan kaavaprosessiin asti tässä tapauksessa.

Laura: Okei. Ekologisessa kompensaatiossa noudatetaan luontohaittojen lievennyshierarkiaa, eli ensisijaisesti pyritään välttämään ja vähentämään haitan aiheuttamista ja sitten vasta kompensoimaan, niin miten tämä on toteutunut tässä Kauramäen projektissa?

Eini: Riippuu vähän, mistä näkökulmasta asiaa katsotaan. Ensinnäkin luontohaitan välttäminen ja lieventäminen ovat asioita, joita on aika hankala monitoroida siinä maankäytön suunnittelussa. Kompensaatiossa on helppo todentaa, että kuinka paljon on heikennetty ja kuinka paljon täytyy hyvittää; onko se hyvitys sitten loppu viimein tehty, niin se on hyvin konkreettinen asia. Mutta sitten taas luontohaitan välttäminen ja lieventäminen, niin ne on monesti semmoisia juttuja, mitkä ikään kuin tapahtuu itsekseenkin siellä suunnittelijoiden pöydillä, heidän keskinäisissä palavereissaan. Heillä totta kai voi olla eri skenaarioita, eri vaihtoehtoja, joista sitten heti kättelyssä todetaan, että ei tämä ainakaan syistä x ja y. Kaupunkien maankäytön suunnittelussa väistämättä tehdään jo nyt jonkin verran tätä välttämistä ja lieventämistä, vaikka he eivät ole varmaan tähän mennessä tienneet antaa sille tällaista virallista terminologiaa. Mutta kyllähän tässä Kauramäen tapauksessa tietysti, kun se yleiskaava on silloin jo vuosia sitten nakutettu – silloin, kun tästä kompensaatiosta ei vielä ollut minkäänlaista ajatustakaan olemassa – niin tällainen virallisen lievennyshierarkian mukainen välttäminen ja lieventäminen on nyt pudonnut pois sen takia, että nyt enää sitä yleiskaavaa ei voida katsoa tämän kompensaation näkökulmasta, kun se on siellä jo olemassa.  Mutta totta kai nyt sitten tässä asemakaavaa, kun suunnitellaan ja sitä tehdään, niin sitä lieventämistä voidaan siellä vielä nyt edistää sillä lailla, että esimerkiksi siirretään vaikkapa rakennusmassoja. Joskus voi riittää ihan muutaman 10 metrin rakennusmassan siirtäminen johonkin ilmansuuntaan, niin sillä konstilla jo pystytään pienentämään luontohaittaa, että se on toki vielä nyt mahdollista sitten tässä asemakaavoitusvaiheessa.

Laura: Niinpä. Jos nyt mennään sitten vielä tähän Kauramäen alueeseen, niin sehän on tärkeä ulkoilu- ja virkistysalue kaupungin asukkaille. Niin miten näitä virkistysarvoja siellä on pystytty säilyttämään ja toisaalta minkälaisia luonnonarvoja tällä alueella sijaitsee?

Eini: No luontoarvojen kannalta tämä alue ei ole mitenkään kovin erikoinen. Tämä on siis toki tällainen laaja metsäalue. Metsäautoteitä siellä toki nyt jonkin verran jo valmiiksi on ja latuverkostoa ja polkuja paljon, mutta sinänsä kuitenkin melko yhtenäinen metsäalue. Mutta alue on ollut voimakkaassa metsätalouskäytössä jo vuosikymmeniä ja sen takia nämä luontoarvot tällä alueella eivät ole mitenkään kauhean erikoisia. Luontoarvojen puolesta siis ihan täysin kelvollinen alue rakennettavaksi. Mutta tosiaan alueella virkistyskäyttö on hyvin runsasta, ja se ehkä tuo nyt sitten sitä painetta siihen, että kun se virkistyskäyttö enemmän tai vähemmän tulee heikkenemään sillä alueella, kun se kun se rakennetaan, niin kaupunki haluaa sekä luontoarvojen että tämän virkistyskäytön takia tehdä mahdollisesti tätä ekologista kompensaatiota tällä alueella. Ajatuksena ja tavoitteena on rakennettaessa, että vaikkapa latuverkostot vähintään osittain säilyvät tällä rakennettavalla alueella, mutta totta kai se on sitten se ladun käyttäjän näkökulmasta eri asia, että onko hänellä sellainen fiilis, että hän hiihtää jossain suuren metsän sisällä vai viliseekö siinä talot ladun varressa. Väistämättä virkistysarvot tällä alueella tulevat heikkenemään, ja tosiaan tämä kompensaatio on nyt yksi mahdollinen keino, jolla pyritään tähän ongelmaan vastaamaan kaupungin taholta.

Laura: Ja ymmärtääkseni tämä hyvitysalue sijaitsee nimenomaan siellä Kauramäen alueella.

Eini: Joo, jos tota tämä hyvitysalue nyt toteutuu, mitä on ajateltu, niin se sijaitsee siinä Ronsuntaipaleentien pohjoispuolella, siinä Hanhiperän ja Soidinlammen alueella, eli hyvinkin lähelle on ajateltu sitä hyvitystäaluetta. Ja totta kai siinä nämä virkistysarvot on varmasti siellä taustalla, että halutaan se hyvitysalue nimenomaan siihen.

Laura: Kyllä, ja ekologisessa kompensaatiossa yleensäkin on tavoitteena se, että saadaan kompensoitua sitten mahdollisimman lähellä niitä menetettyjä luonnonarvoja. Tässä olet kuvannut tätä Kauramäen projektia, niin missä vaiheessa siinä ollaan tällä hetkellä?

Eini: No meidän tutkijoiden puolesta tästä Kauramäen heikennyksen ja hyvityksen suuruudesta on jo yksi julkaistu raportti olemassa, joskin siitä on nyt päivitys tulossa toivottavasti mahdollisimman nopeasti. Ja tosiaan kaavoista Kauramäki 2 ja 3, joita nyt sitten mahdollisesti hyvitetään, tullaan asemakaavoittamaan tässä ihan lähivuosina. Ja sellainen disclaimer nyt tässä kohtaa, että virallista päätöstä tämän alueen kompensoinnista ei vielä ole tehty, joten nähtäväksi nyt sitten jää, että toteutuuko tämä kompensaatio tällä alueella. Tosiaan nyt pilotoinnista kirjaimellisesti kyse siinä mielessä, että pilottina näitä heikennyksiä ja hyvityksiä tässä nyt sitten on laskettu.

Laura: Niinpä. Tästä tulee semmoinen yleisempi kysymys mieleen, että jos nyt kunnassa ajatellaan, että haluttaisiin lähteä toteuttamaan tällaista ekologista kompensaatiota, niin mitä se vaatii?
Eini: Ennen muuta se vaatii poliittista tahtoa, eli kompensaatiohan on tällä hetkellä laissa täysin vapaaehtoista. Jonkun kunnassa on haluttava kompensoida, ja toki että siihen kompensaatioon konkreettisesti päästään käsiksi, niin se vaatii poliittisen päätöksen jollain kuntapäätöksenteon tasolla. Ja viranhaltijoilla, jos heillä on henkilökohtaista kiinnostusta tähän luontokaton pysäyttämiseen ja luontohaittojen vähentämiseen, niin he pystyvät kyllä tuomaan näitä asioita omassa työssään esille ja ikään kuin ohjailemaan poliitikkoja siihen suuntaan, että myönteinen päätös tästä kompensaatiosta tehtäisiin. Mutta nyt ainakin tässä nykyisessä tilanteessa, kun kompensaatio vapaaehtoista on, niin sitä tahtoa kyllä tarvitaan sen tekemiseen.
No sitten kun sitä tahtoa on, niin sen jälkeen sitten vaaditaan osaamista, eli on osattava tehdä tarpeelliset maastoselvitykset, on tehtävä kompensaatiolaskenta, on tehtävä sitten lopulta siellä hyvitysalueella ne käytännön suojelu- tai ennallistamistyöt. Ja ainakin nyt alussa kunnat ihan varmasti tulee ostamaan näitä palveluita alihankkijoilta, esimerkiksi luontokartoittajilta tai ympäristökonsulteilta, mutta mikäli tämä kompensointi valtavirtaistuu, niin varmasti vähitellen tulee myös sellaisia kuntia, jotka osaa paljon tehdä näitä asioita itsekin. Esimerkiksi Helsinki on nyt jo osoittanut, että he haluavat osata itse tehdä paljon ja he ovat paljon meidän tutkijoiden kautta nyt jo keränneet tietotaitoa tästä kompensaation käytännön tekemisestä. He ovat tosiaan meidän yksi kumppanikuntamme tässä BOOST -hankkeessa, että tehdään yhteistyötä heidän kanssaan.

Laura: Niinpä. Jos mennään takaisin tähän Kauramäen pilottiin, niin mitkä on sellaisia keskeisimpiä oppeja, mitä on tullut nyt tästä pilotoinnista?

Eini: No keskeisimmät opit kulkee ihan selkeästi käsi kädessä tämmöisen yleisen kompensaatiotiedon kanssa, mitä meillä jo onkin olemassa. Eli ensinnäkin pitää olla ajoissa, eli hyvin varhaisessa maankäytön suunnittelun vaiheessa pitäisi olla jo se tieto ja päätös siitä kompensaatiosta olemassa, koska kun siellä jo varhaisessa suunnitteluvaiheessa on se ajatus siitä, että kompensaatiota tehdään, niin tämä mahdollistaa tehokkaan luontohaitan välttämisen ja lieventämisen, mikä taas sitten vähentää huomattavasti tämän kompensaation tarvetta ja sitten myöskin kompensaation hintalappua, mikä sitten taas edelleen edistää sen itse kompensaation tekemistä.
Ja oikeastaan toinen oppi, mikä on saatu paitsi tästä Jyväskylän tapauksesta, niin myöskin tuolta Lahden kaupungin kanssa tehdystä yhteistyöstä, on se, että näitä mahdollisia hyvitysalueita pitäisi kaupungin pyrkiä säästämään ainakin siinä tapauksessa, jos he haluavat suojeluhyvitystä tehdä, koska suojeluhyvitystä tehtäessä, mitä ekologisesti paremmassa kunnossa se hyvitysalue on, niin sitä vähemmän sitä hyvityspinta-alaa tarvitaan. Se on nyt ihan selkeästi ongelma, että metsätaloutta on tosiaan voimakkaasti myös monissa kaupunkien omistamissa metsissä harjoitettu viimeisten vuosikymmenten aikana, mikä tarkoittaa sitä, että niiden ekologinen tila on keskimäärin aika alhainen. Se on tässä nyt käynyt selväksi, että näitä hyvitysalueita pitäisi olla ikään kuin jemmassa ja niiden olisi hyvä olla mahdollisimman hyvässä kunnossa, jos tätä suojeluhyvitystä halutaan tehdä.

Laura: Aivan. Välillä kuule sanottavan, että tämä ekologisen kompensaation toteuttaminen aika haastavaa ja ainakin se on tosi monivaiheista, niin minkälaisia haasteita tässä pilotissa on kohdattu?

Eini: No kyllähän keskeisin haaste tässä tapauksessa liittyy siihen, että toteutuuko tässä se hyvittäminen eli kompensointi lopulta. Eli tosiaan nyt tällä hetkellä, kun me tätä podcastia äänitetään, meillä ei ole olemassa poliittista päätöstä tästä asiasta. Tällaisia muita haasteita tässä, tapauksessa ja ihan yleisestikin, on juuri tämä sopivien hyvitysalueiden löytyminen. Eli kun hyvityksen suuruus riippuu paitsi siitä, mitä heikennetään niin myös siitä, että missä kunnossa se hyvitysalueen luonto on, niin on havaittu varsinkin, kun tosiaan haluttaisiin monesti, että se hyvitysalue sijaitsee hyvin lähellä sitä heikennettävää aluetta, että tämän hyvitysalueen löytyminen ei välttämättä ole ihan läpihuutojuttu ollut.
Ja toki tästä nyt sitten päästään yhteen täysin ilmiselvään haasteeseen, eli rahaan. Eli niin kauan kuin tämä kompensaatio on vapaaehtoista, niin on ihan todellinen riski, että toimijat eivät halua käyttää rahaa tähän kompensoitiin, koska ilmaista tämä ei todellakaan ole. Joskin näin tutkijan näkökulmasta täytyy tässä kohtaa muistuttaa, että ilmasta ei ole myöskään luonnon tuhoaminen. Sen hintaa vaan on tosi vaikea arvioida verrattuna siihen taloudelliseen hyötyyn, mikä saadaan siitä, kun luontoa tuhotaan ja rakennetaan jotain taloudellista toimintaa sille alueelle. Mutta kyllähän se fakta on, että lopulta joku kyllä maksaa luonnon tuhoamisesta jollakin tavalla. Siitä maksetaan esimerkiksi heikentyneenä terveytenä, köyhyytenä, aikaisempaa vähäisempinä määrinä luonnonvaroja, yhteiskunnallinen levottomuus voi lisääntyä ja niin edelleen. Eli mitä piittaamattomammin luonnon tuhoamiseen suhtaudutaan, niin sitä jättimäiseksi se hintalappu kasvaa. Ja tosiaan ne luonnon tuhoamisesta ja heikentämistä saatavat hyödyt eivät osu likimainkaan aina samoille henkilöille kuin jotka sitten maksaa tästä luonnon tuhoamisesta erilaisina haittoina.

Laura: Tosi tärkeitä näkökulmia nostit esiin. Paljon puhutaan nyt siitä, että tarve näille tämmöisille pilottihankkeille ja ekologisen kompensaation kokeiluille on suuri, niin miten sinä näet, että mikä merkitys tällä pilottihankkeella on ollut; onko se esimerkiksi edistänyt ekologisen kompensaation laskentatyökalujen kehitystä tai käyttöä tällaisissa vastaavanlaisissa hankkeissa?

Eini: On todellakin edistänyt, eli eiköhän tämä ole ensimmäinen niin sanottu oikea hanke, jossa näitä laskentatyökaluja on hyödynnetty. Ja sen ansiosta me tutkijat on löydetty tässä matkan varrella puutteita näistä meidän luomistamme työkaluista ja jopa niin kuin tästä omasta ajattelustamme. On havaittu, että joku asia, mikä on laskentatyökaluissa jollakin tavalla määritelty, niin se ei sitten käytännössä olekaan toiminut ja onkin pitänyt siinä kohtaa työkalua muokata. Ehkä nyt tällainen selkeä esimerkki, mitä tulee mieleen, että missä kohtaa laskentatyökalut olivat selkeästi puutteelliset, kun tätä Kauramäen tapausta laskettiin, niin osoittautui, että puustoisten soiden kompensaatiolaskenta ei olekaan ihan kauhean yksiselitteistä. Kun ne on monesti metsätalouden alla ja sitten ne on kuitenkin suoelinympäristöjä, eli niihin voi liittyä ojittamisen riski, ja että millä tavalla varsinkin silloin, kun lasketaan suojeluhyvitystä, jossa on tärkeää laskea maankäytön uhan poistamisesta kertyvä hyöty. Eli silloin kun joku alue suojellaan, niin sehän ei silloin enää ole minkään maankäytön alla ja tästä koituu hyötyä. Totta kai sille luonnolle ei olekaan ollut ihan yksiselitteistä miettiä sitä, että millä tavalla tämä uhan poistuminen puustoisten soiden tapauksessa lasketaan; että pitääkö tämä uhan poistuminen ajatella soiden keskimääräisenä ojitusasteena vai pitääkö se ajatella keskimääräisenä vuotuisena hakkuuprosenttina taas metsien tapauksessa. Tämä oli muun muassa semmoinen, missä jouduttiin viisaita päitä lyömään yhteen, että saatiin tämä asia selvitetyksi tässä Kauramäen tapauksessa, mutta että saamapuolella ollaan selvästi kyllä meidän tutkijoiden näkökulmasta tässä tapauksessa, ja kiitollisia ollaan, että ollaan päästy tätä hanketta tekemään.

Laura: Se on hienoa kuulla. Ekologisesta kompensaatiosta puhutaan tällä hetkellä tosi paljon ja se vaikuttaisi kiinnostavan myös kunnissa. Niin mikä on näkemyksesi, että onko se asia näin? Ja sitten jatkokysymyksenä, että miten arvelet että kunnissa tulevaisuudessa hyödynnetään ekologista kompensaatiota.

Eini: Kyllä on näin, eli kiinnostaa kunnissa hurjasti. Meihin yhä useampi kunta on ottanut yhteyttä ja kertonut haluavansa tehdä meidän kanssamme yhteistyötä, eli eritoten isot kasvavat kunnat ja toisaalta myös niiden reunakunnat on tästä hyvin kiinnostuneita. He eivät selvästikään halua kehityksen kelkasta pudota tässä asiassa, vaan haluavat pysyä mukana. Meillä onkin ollut jopa tällaista vähän positiivista ongelmaa tässä meidän hankkeessamme, että on jouduttu vähän luovimaan, että miten me kaikkiin näihin yhteistyöpyyntöihin pystytään vastaamaan ylipäätään. Ja kyllähän tämä kuntien kiinnostus kompensaatiota kohtaan erityisen hyvin mielestäni näkyy nyt tässä Helsingin tapauksessa, eli siellähän on tehty nyt poliittinen päätös siitä, että ekologinen kompensaatio otetaan käyttöön mahdollisimman nopeasti ja sehän on ihan valtavan iso asia, kun maan pääkaupunki tämmöistä päättää. Ja luulen kyllä, että muita isoja kaupunkeja seuraa perässä tässä lähivuosina. 
No sitten tuossa kysyit sen, että miten odotan, että kehitys tästä eteenpäin jatkuu, niin luulen kyllä, että kompensaatio hiljalleen saa jalansijaa eikä siis ainoastaan kunnissa vaan myös yksityisten yritysten ja toimijoiden joukossa. Tiedossa meillä on, että esimerkiksi tuulivoimafirmat tilaavat jo kompensaatioselvityksiä ympäristökonsulttifirmoilta. Toki tämä on iso laiva käännettäväksi, ja tähän kompensaatioon liittyy paljon haasteita ja myös tätä taloudellista puolta. Mutta kyllä mä silti näen, että ympäristöasiat nähdään jatkuvasti yhä tärkeämpinä ja ymmärretään, että näin ei vaan voida jatkaa tällä business-as-usual-linjalla, että kyllä tämä kurssi tästä luultavasti tulee kääntymään lähivuosien aikana.

Laura: Se on juuri näin, ja näihin sanoihin on hyvä päättää tämä podcast. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan paitsi tätä Kauramäen tapausta, niin miten kompensaatiota hyödynnetään myös muissa kunnissa. Kiitos sulle Eini Nieminen kun olit täällä mukana haastateltavana!

Eini: Kiitos paljon!