Ekologinen kompensaatio yhteiskunnallisena luonnonsuojelukeinona

Arvioitaessa jonkun hankkeen aiheuttaman luontohaitan suuruutta, arvioinnissa keskitytään tarkastelemaan yksinomaan hankkeen ympäristövaikutuksia. Hankkeen aiheuttamia haittoja ja hyötyjä ihmiselle ei siis huomioida. Kuten olemme kurssilla oppineet, myös ekologisessa kompensaatiossa on kyse haittojen hyvittämisestä luonnolle – ei ihmisille. On mahdollista, että kompensaatiotoimenpiteistä aiheutuu ihmisvaikutuksia, mutta ekologisessa kompensaatiossa niihin ei tyypillisesti puututa. Haitan ja hyvityksen määrittäminen perustuu luonnon monimuotoisuuden mittaamiseen ja ekologisen kompensaation tieteellisiin menettelytapoihin, jotka edistävät luontokadon pysäyttämistä.

Ekologisen kompensaation menettely on kuitenkin ihmisen mahdollistama, suunnittelema ja toteuttama. Koska kyseessä on yhteiskunnallinen keino suojella luontoa, sidosryhmien kuuleminen voi edistää prosessin sujuvuutta ja lisätä tapauskohtaista ymmärrystä siitä, minkä vuoksi ja miten kompensaatiomenettelyä hankkeessa toteutetaan. Lisäksi ekologisen kompensaation tavoitteiden ja toimenpiteiden avoin kommunikointi sidosryhmille lisää menettelyn läpinäkyvyyttä ja ehkäisee viherpesua sidosryhmien pystyessä osallistumaan toteutuksen uskottavuuden arviointiin. Ekologisten kompensaatioiden taustalle tarvitaan riittävästi sääntelyä, jotta niiden käyttö olisi paitsi ekologisesti, myös ihmisvaikutuksiltaan mahdollisimman tarkoituksenmukaista⁸.

Vapaaehtoisuus on nostanut päätään Suomen luonnonsuojelupolitiikassa, sillä velvoitteen puuttuessa ihmisten uskotaan toimivan sisäisen motivaation varassa ja näin sitoutuvan paremmin luonnonsuojeluun. Ekologisen kompensaation näkökulmasta vapaaehtoisuus aiheuttaa kuitenkin epävarmuutta; vaativatko asiakkaat, rahoittajat ja muut yritysten sidosryhmät kompensaatioita, ja löytyykö Suomesta edelläkävijäyrityksiä, jotka ovat vapaaehtoisesti valmiita investoimaan luontohaittojensa kompensointiin.

Ekologisen kompensaation vaikutukset paikallisyhteisöihin

Ihmisvaikutuksia ekologisessa kompensaatiossa syntyy lähinnä haitta- ja hyvitysalueiden sijoittelusta ja alueilla tehtävistä haitta- ja kompensaatiotoimenpiteistä⁸.

Hankkeen toteutus jollakin alueella heikentää tai tuhoaa luontoa ja vaikuttaa siten sen lähellä asuvien ihmisten mahdollisuuksiin hyödyntää aluetta virkistäytymiseen tai elinkeinojen harjoittamiseen. Luonnon häviäminen myös muuttaa ihmisten alueille antamia merkityksiä. Lisäksi luonnon heikentäminen vähentää myös paikallisten ekosysteemipalveluiden tarjontaa. Esimerkiksi kaupungeissa vähäiset viheralueet voivat olla hyvin merkityksellisiä paikallisina hyvinvoinnin tuottajina, ja lähiluonnolla onkin tutkitusti myönteisiä vaikutuksia sekä ihmisten henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin⁷.

Ekologisella kompensaatiolla voi olla vastaavanlaisia vaikutuksia myös hyvitysalueen lähellä asuviin ihmisiin. Kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella alueen suojelu on joissain tapauksissa tarkoittanut paikalliselle väestölle joko toimeentulon tai resurssien (ravinto, polttopuut jne.) menetyksiä tai rajoitetumpaa pääsyä luontoon⁸. Ekosysteemipalveluista voi tulla myös vaikeammin saavutettavia kulkurajoitusten vuoksi. Suomessa vastaavanlaisia ongelmia ei todennäköisesti kohdata, sillä meillä on niin kutsutut jokaisenoikeudet, jotka antavat mahdollisuuden käyttää luontoalueita huolimatta siitä, kuka ne omistaa (tietyin rajoituksin, jotka koskevat mm. polttopuiden hankintaa). Harvinaisemmissa tapauksissa liikkumista suojelualueilla on kuitenkin rajoitettu perustuen Suomen luonnonsuojelulakiin. Tämä on mahdollista silloin, kun alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyttäminen sitä vaatii. Tiukimmat kulkurajoitukset Suomessa on luonnonpuistoissa, joissa liikkuminen on useimmiten sallittua ainoastaan Metsähallituksen luvalla.

Ekologista kompensaatiota on kritisoitu siitä, että sen myötä luonto siirtyy kauemmas ihmisistä eli kaupungeista ja väestökeskittymistä, sekä eri ihmisryhmiltä toisille⁴. Kritiikki kohdistuu ensisijaisesti kompensaatioiden sääntelyyn, joka voi mahdollistaa suuretkin etäisyydet haitta- ja hyvitysalueiden välillä. Kritiikki on kuitenkin osittain väärin kohdennettua, koska luonto ei siirry kauemmas ihmisistä siksi, että haittoja kompensoidaan, vaan siksi että haittoja aiheutetaan eli kaupunkiluontoa tuhotaan. Haittaa voidaan aiheuttaa ilman ekologista kompensaatiotakin, jolloin lopputulos paikallisten ihmisten ja lajiston kannalta on joka tapauksessa luontoalueen menettäminen. Kompensaatioiden toteutuksen osalta on kuitenkin syytä varmistaa mahdollisimman vähäiset haitat paikallisille luonnonarvoille ja väestölle. Toisinaan tämä voi olla haastavaa erityisesti kaupungeissa, joissa sopivan hyvitysalueen löytäminen läheltä voi olla hankalaa.

On myös mahdollista, että ekologinen kompensaatio vaikuttaa positiivisesti hyvitysalueen ympärillä asuvien ihmisten elämään esimerkiksi ennallistamisen luodessa uusia työpaikkoja ja monimuotoisuuden suojelun varmistaessa virkistäytymismahdollisuuksien säilymisen. Lisäksi joillakin alueilla suojelu voi varmistaa toimeentulon luonnon hyvinvoinnista riippuvaisille yhteisöille. Hyvitysalueen suojelu voi esimerkiksi lisätä alueen houkuttelevuutta ei-paikallisten ihmisten näkökulmasta ja hyödyttää siten paikallisia matkailuyrityksiä. Esimerkiksi Ugandan Kalagalan putouksien alueelle suunnitellun hyvityksen ennustettiin tuovan alueelle enemmän rahaa lisääntyneen turismin myötä ja osa tuotoista oli suunniteltu ohjattavaksi paikallisen yhteisön elinolojen parantamiseen^3,8.

Ihmisnäkökulmien huomiointi ekologisessa kompensaatiossa

Ekologisen kompensaation yhteydessä ihmisnäkökulmien huomiointiin ei yleensä velvoiteta, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Yhtenä poikkeuksena mainittakoon Suomen luonnonsuojelulain 101 § ja kompensaatioasetuksen 8 §, joissa velvoitetaan sijoittamaan hyvitysalue sen saamelaisyhteisön alueelle, jolla heikennys on tapahtunut. Kuten osion 4 videossa kerrottiin, Suomen luonnonsuojelulaki ei kuitenkaan estä sosiaalisen hyväksyttävyyden huomiointia laajemminkin ekologisen kompensaation toteutuksessa. Sosiaalisen hyväksyttävyyden huomioinnilla on merkitystä menettelyn toimivuuden ja reilun toteutuksen kannalta.
Menettelyn sosiaalinen hyväksyttävyys vaikuttaa siihen, millaiseksi ekologisen kompensaation maine muodostuu. Tällä taas voi isommassa kuvassa olla vaikutusta luonnonsuojelulla saavutettaviin tuloksiin – ainakin vapaaehtoisuuteen perustuvassa järjestelmässä. Sidosryhmien hyväksyntä voi parantaa toimijoiden sitoutumista ekologisen kompensaation käyttöön. Tapauskohtaisesti sidosryhmien hyväksyntään vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen vaatii luontotiedon lisäksi muunkinlaista tietoa, esimerkiksi alueiden kulttuurihistoriasta, menneistä tapahtumista ja nykyisistä asukkaista sekä muista toimijoista⁸.

Sitä, kenellä pitäisi olla oikeus osallistua ekologisen kompensaation menettelyyn, ei ole helppo määritellä. Osallisuus ekologisen kompensaation menettelyssä voi vaikuttaa sidosryhmien valta-asetelmiin ja kokemuksiin vaikutusmahdollisuuksista⁸. On esimerkiksi tärkeää, että yritysten keskeisimpien sidosryhmien lisäksi alueiden alkuperäiskansoja tai muita vähemmän edustettuja ihmisryhmiä kuullaan menettelyssä. Yleisesti alueiden asukkaiden kuuleminen on tärkeää myös siksi, että sillä tavoin voi olla mahdollista pienentää kompensaation käytänteitä koskevia näkemyseroja eritaustaisten ihmisten, kuten asiantuntijoiden ja heikommin kokonaisheikentymättömyyden vaatimuksia tuntevien henkilöiden, välillä¹.

Ihmiset, jotka hyötyvät ekologisesta kompensaatiosta eivät välttämättä ole samoja ihmisiä, joiden elämään luonnon tuhoaminen vaikuttaa negatiivisella tavalla. Toisaalta vaikka olisivatkin, alueiden luonnonarvojen menetykset toteutuvat yleensä välittömästi tai nopeasti, kun taas luontohyödyt hitaasti⁶. Vaikka luontohaitat hyvitettäisiin lähellä paikkaa, jossa niitä on menetetty, voi luontotyyppien tai lajien palautuminen alueelle viedä kymmeniä tai satoja vuosia. Eli voi olla niin, etteivät samat sukupolvet, jotka ovat kärsineet luonnonarvojen menetyksestä ole niitä, jotka myöhemmin hyötyvät kompensaation luontohyödyistä⁵. Myös ihmisnäkökulmasta nopeiden luontohyötyjen tavoittelu ekologisessa kompensaatiossa on siis toivottavaa.

Ekologisen kompensaation sosiaalinen hyväksyttävyys

Ekologinen kompensaatio vaatii uudenlaisten sääntöjen asettamista. Näiden sääntöjen sosiaaliseen hyväksyttävyyteen vaikuttaa eri toimijoiden kokemus siitä, kuinka uusi menettely muuttaa heidän oikeuksiaan ja asemaansa yhteiskunnassa.

Ekologisen kompensaation käytänteiden sosiaalista hyväksyttävyyttä olisi hyvä pohtia aktiivisesti järjestelmän perustamisvaiheessa, jotta toimijoiden tahtotila toteuttaa kompensaatioita ja sitoutuminen menettelyn läpivientiin olisi alusta asti hyvällä tasolla.

Ekologisen kompensaation sosiaalinen hyväksyttävyys on jaoteltu tieteellisessä kirjallisuudessa kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat sosiopoliittinen, paikallisten yhteisöjen ja markkinoiden hyväksyntä (ks. esim. Wüstenhagen ym. 2007). Tämän lähestymistavan mukaisesti päättäjien, markkinatoimijoiden ja kansalaisten hyväksyntä tulisi saavuttaa samanaikaisesti, jotta ekologisen kompensaation järjestelmä toimisi optimaalisesti⁹. Tarkastellaan lyhyesti näitä sosiaalisen hyväksyttävyyden osa-alueita Varumon ym. (2023) artikkelin pohjalta:

Sosiopoliittinen hyväksyntä

Sosiopoliittisella hyväksynnällä tarkoitetaan yhteiskunnallista ilmapiiriä, joka on joko myönteinen tai kielteinen uutta menettelyä tai järjestelmää kohtaan. Sosiopoliittinen hyväksyntä heijastelee laajasti niin päättäjien, kansalaisten kuin muidenkin sidosryhmien näkemyksiä. Yhteiskunnallinen tehtävänjako, päätöksentekotavat ja ympäristösääntely määrittävät sen, kuinka hyvin uuden järjestelmän käytännöt sopivat osaksi vallitsevaa poliittista järjestelmää ja olemassa olevia alueellisia toimintoja. Sosiopoliittinen hyväksyntä on sitä helpompaa saavuttaa, mitä paremmin uusi menettely tukee vallitsevia yhteiskunnallisia arvoja, ihmisten käyttäytymistä ohjaavia normeja ja poliittisia tavoitteita.^9,10

On kuitenkin hyvä huomioida, että perustavanlaatuisissa, systeemisissä muutoksissa sosiopoliittisen hyväksynnän saavuttaminen voi olla haastavaa, sillä muutokset käyttäytymistä ja toimintamalleja ohjaavissa arvoissa tapahtuvat hitaasti (ks. kurssin osa 2.3.). Uudella menettelyllä saatetaan pyrkiä muuttamaan kestävyysmurroksen perimmäisiä ajureita, jolloin välitön sosiopoliittisen hyväksynnän saavuttaminen ei välttämättä ole edes tavoiteltavaa. Muutos toiminnassa voi käynnistää prosessin, joka johtaa syvempään rakenteelliseen ja ihmisten arvomaailman muutokseen.

Markkinoiden hyväksyntä

Ekologisen kompensaation markkinoiden syntyminen edellyttää sidosryhmien hyväksyntää. Tämä johtuu siitä, että luonnonarvojen kauppaa ei tapahdu, jollei sidosryhmillä ole halua maksaa kompensaatioista. Kuten osiossa 5 opimme, kompensaatiomarkkinoiden käynnistämiseksi kompensaatioille tarvitaan kysyntää luontohaittoja aiheuttavien toimijoiden puolelta. Markkinatoimijoiden hyväksyntään vaikuttavat myös rahoittajien intressit sekä se, miten paljon hyötyä ekologisesta kompensaatiosta heille syntyy suhteessa sen kustannuksiin.⁹

Yhteisön hyväksyntä

Yhteisön, eli kansalaisten, osallisuus ekologisia kompensaatioita koskevassa päätöksenteossa riippuu kompensaation mahdollistajien ja toteuttajien toiminnasta. On todettu, että paikallisten yhteisöjen sitouttamisella ekologisen kompensaation toteutukseen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden huomioinnilla voi olla keskeinen merkitys kompensaatiomenettelyn toimivuuden ja uskottavuuden kannalta.⁹

Lisätutkimusta ekologisen kompensaation sosiaalisesta hyväksyttävyydestä tarvitaan

Haitta- ja hyvitysalueilla asuvien ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa ekologisen kompensaation suunnitteluun on tutkittu toistaiseksi vähäisesti verrattuna muihin ekologisen kompensaation teemoihin. Kansalaisten osallistamista kompensaatioiden suunnitteluprosessiin ei tyypillisesti tehdä, mikä johtuu siitä, että menettelyssä tarkastellaan vain alueiden ekologisia arvoja. Ekologisen kompensaation periaatteet perustuvat tieteelliseen näyttöön ja menetelmät kehittyvät tutkimuksen mukana, joten kansalaisten osallistaminen varsinaiseen haitan ja hyvityksen arviointiin ei ole tarkoituksenmukaista. Kansalaisten laajamittaisempaa osallistamista itse luonnonsuojeluun tarvittaisiin kuitenkin kaikilla lievennyshierarkian tasoilla⁸. Kansalaisten ja muiden sidosryhmien osallistamisen avulla voitaisiin esimerkiksi varmistaa menetelmien toimivuus käytännössä ja vakiinnuttaa niitä osaksi luonnonsuojelun kenttää. Monimuotoisuuden suojeluun osallistuminen tuottaa laajempaa ymmärrystä siitä, miksi suojelutoimenpiteitä tehdään.

Ekologista kompensaatiota hyödyntävissä hankkeissa avoin ja hyvin ajoitettu viestintä sidosryhmien suuntaan voi vähentää hankkeen kohtaamaa vastustusta. Kokemukset yhdessä oppimisesta ja tehokas tiedonvaihto voivat myös tukea kompensaatioiden toteutusta ja laajemmin kompensaatiojärjestelmän kehitystä. Paikallisilla elinkeinonharjoittajilla on esimerkiksi paljon tietoa alueista ja niiden käytöstä, ja tämän tiedon huomiointi voi sujuvoittaa menettelyä vähentämällä kompensaatioihin liittyviä vastakkainasetteluja. Koska tutkimuksessa on vielä aukkoja ekologisen kompensaation ihmisvaikutusten osalta, kansalaisilta saatava palaute auttaisi muodostamaan paremman tilannekuvan kompensaatioiden yhteiskunnallisista vaikutuksista.⁸

Katso seuraavaksi video

Videolla [kesto 32:24 min] Keski-Suomen liiton ilmastoasiantuntija Anna-Kaisa Tupala kertoo oman ekologisen kompensaation ihmisnäkökulmia käsittelevän väitöskirjansa ja siihen liittyvän koontiartikkelin tuloksista. Tee sen jälkeen videon alta löytyvä tietovisa.