Ekologisen kompensaation tavoite

Ekologisen kompensaation tavoite on luonnon kokonaisheikentymättömyys tai kokonaisparanema. Kokonaisheikentymättömyys (engl. no net loss, NNL) tarkoittaa, että toiminnasta aiheutuva ekologinen haitta hyvitetään kokonaisuudessaan kaikille heikennetyille luonnonarvoille⁶. Kokonaisparanema (engl. net gain tai net positive impact) puolestaan saavutetaan parantamalla luonnon tilaa enemmän kuin haittaa on aiheutettu.

Kuva. ”Kokonaisheikentymättömyyden (engl. no net loss; NNL) havainnollistaminen. A. Maisemassa on seitsemän aluetta: kaksi luonnontilaista (elinympäristön tila 100 %) ja viisi hieman heikentynyttä (elinympäristön tila 80 %). B. Jos yksi luonnontilainen alue menetetään ja toinen suojellaan ’hyvityksenä’, ei kokonaisheikentymättömyys toteudu. Kun tilannetta B, jossa on alueiden yli summattuna yhteensä 500 % tilaa jäljellä, verrataan tilanteeseen A, jossa on yhteensä 600 % tilaa jäljellä, havaitaan, että 1/6 elinympäristön tilasta on menetetty. C. NNL hyvitys vaatii esimerkiksi 20 % ennallistamishyvityksen viidellä alueella, jolloin yhden luonnontilaisen alueen täysi menetys tulee hyvitetyksi (5*20 % = 100 %). Tämä esimerkki on vahvasti yksinkertaistettu, sillä käytössä on vain yksi biodiversiteetin mittari, ja lisäksi oletetaan, että ennallistaminen palauttaa elinympäristöt luonnontilaan. Esimerkki myöskin koskee kertaluonteista ennallistamis- tai suojelutoimea, ei jatkuvaa hoitoa vaativaa elinympäristöä.”  Kuva mukailtu ja kuvateksti suora lainaus lähteestä: Moilanen, A. & Kotiaho, J.S. 2017. Ekologisen kompensaation määrittämisen tärkeät operatiiviset päätökset. Suomen ympäristö 5/2017.

Kompensaation suuruus määritellään haitta-alueen pinta-alan ja ekologisen tilan muutoksen perusteella. Käytännössä hyvitysalueen tulee yleensä olla haitta-aluetta suurempi, jotta kokonaisheikentymättömyys voidaan saavuttaa. Tämä johtuu siitä, että heikennys tuhoaa haitta-alueen luonnonarvot usein täydellisesti ja välittömästi, kun taas kompensaatio parantaa niiden tilaa hyvitysalueella vain osittain ja hitaasti vuosien tai jopa vuosisatojen aikana. Kompensaation ansiosta syntyneeksi luontohyödyksi lasketaan vain se osuus, joka syntyy hyvittävien toimenpiteiden jälkeen. Esimerkiksi hyvityksenä suojellun metsän luontohyöty ei ole metsän ekologinen tila suojelun hetkellä, vaan ekologisen tilan paranema, joka syntyy suojelun seurauksena, kun metsä saa rauhassa palautua kohti luonnontilaansa. Merkittävää hyötyä syntyy myös siitä, että suojelu estää hyvityskohteeseen tulevaisuudessa kohdistuvia haittoja.  Kompensaatiossa tavoitellaan nopeasti kertyviä luontohyötyjä, jotta niiden toteutumiseen liittyviä epävarmuuksia voitaisiin vähentää, ja jotta heikennys ja hyvitys vastaisivat toisiaan säädyllisessä ajassa. Luontohyvityksen on oltava suuruudeltaan vähintään luontohaittoja vastaava, mutta luontohyötyjä voidaan tuottaa myös enemmän kuin kokonaisheikentymättömyys edellyttää. Hyvittävien toimenpiteiden parantaessa luonnon tilaa heikennystä enemmän puhutaan ylikompensaatiosta ja luonnon kokonaisparanemasta.

Koska pienelläkin alueella on tyypillisesti erittäin suuri määrä lajeja ja niiden yksilöitä, kokonaisheikentymättömyyttä on todellisuudessa vaikeaa tai mahdotonta saavuttaa kaikille lajeille ja luontotyypeille samanaikaisesti, minkä vuoksi tavoitteeseen pääseminen vaatii luonnon monimuotoisuuden yksinkertaistamista. Tästä syystä ekologista kompensaatiota tehdään kansainvälisiin käytäntöihin perustuen tyypillisesti luontotyypeille tai lajien elinympäristöille ja vain harvoin itse lajeille. Tällöin alueen ennallistamisen tai suojelun oletetaan palauttavan lajien elinympäristöille tyypillisiä rakenteellisia piirteitä, mikä taas auttaa lajeja ja niiden kautta ekosysteemin toimintaa elpymään.

Luontohaittojen hillintä lievennyshierarkian avulla

Katso aluksi video

Videolla [kesto 4:20 min] professori Janne Kotiaho selittää, mitä lievennyshierarkia tarkoittaa. Vastaa sen jälkeen kolmeen väittämään.

Ekologista kompensaatiota noudatetaan osana lievennyshierarkiaa (myös lieventämishierarkia, engl. mitigation hierarchy) jossa luontohaittoja tulisi ensisijaisesti välttää, vähentää, ennallistaa paikan päällä ja vasta viimesijaisena keinona kompensoida toisaalla.^1,2,4,7,11 

Interaktiivinen kuva (klikkaa sinistä ja keltaista osoitinta). Luontohaittojen lievennyshierarkia. Mukailtu lähteestä: Kotiaho, J. 2024. Luontohaittojen lievennyshierarkia -video.

Lievennyshierarkian ensimmäinen ja tärkein askel  on luontohaittojen välttäminen. Käytännössä se tarkoittaa, että luontoa heikentävät hankkeet jätetään joko toteuttamatta tai niiden toteuttaminen suunnitellaan siten, että haitat pystytään mahdollisimman kokonaisvaltaisesti välttämään⁹.  Luontohaittojen välttäminen voi tarkoittaa esimerkiksi hankkeen toteuttamista jo valmiiksi heikennetyllä alueella tai harvinaisten luontotyyppien rajaamista toteutusalueen ulkopuolelle. Hierarkian toinen askel on ympäristövaikutusten vähentäminen. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi suosimalla luontoystävällisiä toteutusratkaisuja tai tekniikkaa³. Kolmas askel on luontohaittojen korjaaminen, mikä tarkoittaa, että haitta-aluetta kunnostetaan tai ennallistetaan hankkeen päätyttyä. Hierarkian viimeinen askel on jäljelle jäävän luontohaitan kompensointi, eli luontohaittojen hyvittäminen haitta-alueen ulkopuolella⁸.

Tee alla oleva tehtävä

Sinun tulee tunnistaa, mille lievennyshierarkian askelmalle toimi asettuu ja raahata kompensaatiotoimet oikeille paikoilleen laatikoihin. Raahaa kohde laatikkoon pitämällä hiiren vasenta näppäintä pohjassa. Paina alapuolelta "Tarkista", kun olet valmis.

Lievennyshierarkiaan on ehdotettu parannusta, jossa kolmannen ja neljännen askeleen järjestystä vaihdettaisiin⁷. Tämä tarkoittaa luonnon kannalta parempaa lopputulemaa sillä, kun uuden lievennyshierarkian mukaisesti korjaaminen tulisi kompensaation päälle, kompensoitava jäännöshaitta olisi laskennallisesti suurempi kuin perinteistä hierarkiaa noudatettaessa. Hyvittämällä jäännöshaitta saavutettaisiin luonnon kokonaisheikentymättömyys. Tällöin hankkeen päättymisen jälkeen tapahtuva hankealueen ennallistaminen tai kunnostaminen olisi ylikompensointia ja johtaisi luonnon kokonaisparanemaan.

Interaktiivinen kuva (klikkaa sinistä ja keltaista osoitinta). Uusi luontohaittojen lievennyshierarkia, jossa perinteisen hierarkian kolmas askel, eli korjaaminen, ja neljäs askel, eli kompensaatio, on käännetty toisin päin. Tämä, johtaa tilanteeseen, jossa hankkeen päättymisen jälkeen toteutettavat, korjaavat toimenpiteet tuottavat enemmän luontohyötyä kuin haittaa on aiheutettu.

Lievennyshierarkian noudattamisesta ei vielä keväällä 2024 ollut säädetty Suomen kansallisessa lainsäädännössä, vaan hierarkian noudattaminen lukeutuu ekologisen kompensaation hyviin käytänteisiin ja kansainvälisesti sovittuihin periaatteisiin. Ekologisen kompensaation tutkijat kannattavat kuitenkin lievennyshierarkian noudattamisen velvoittamista⁵.

Luontohaittojen huomiointi hankkeissa

Lievennyshierarkian ensimmäisillä askelmilla toimiminen tuottaa luonnolle ja yhteiskunnalle eniten välittömiä ja pitkän tähtäimen hyötyjä. Yhteiskunnat ovat riippuvaisia luonnosta ja sen tarjoamista ekosysteemipalveluista. Niiden heikentämisen salliminen ilman taloudellista vastuuta onkin yksi taloudellisen järjestelmämme merkittävimmistä heikkouksista¹⁰, jonka seurauksia siirrämme tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Hankkeiden näkökulmasta ekologisen kompensaation, eli ennallistamisen tai suojelun, hinta voi vaikuttaa valmiuksiin kompensoida luontohaittoja. Ekologisen kompensaation kustannukset ovat sitä alhaisemmat, mitä huolellisemmin toteutetaan lievennyshierarkian ylimpiä askelmia, eli haitan välttämistä ja vähentämistä⁷. Lisäksi hyvitystoimenpiteet kannattaa valita sen mukaan, mikä on ekologisesti vaikuttavinta, sillä tämä pienentää tarvittavaa hyvityspinta-alaa ja siten tuottaa kustannussäästöjä.

Lievennyshierarkian huomiointi pienentää liiketoimintaan liittyviä riskejä luontohaittojaan kompensoivan osapuolen näkökulmasta. Ympäristövastuullisuus vaikuttaa yhä useammin yritysten sidosryhmien, kuten rahoituslaitosten, sijoittajien ja asiakkaiden, valintoihin. Luontovaikutusten hallinnan sisällyttäminen osaksi yrityksen strategiaa on panostus liiketoiminnan jatkuvuuteen. Hankkeiden rahoitus voi joskus olla riippuvaista luonnon kokonaisheikentymättömyyden tavoittelusta¹⁰; esimerkiksi Maailmanpankki edellyttää rahoittamiltaan rakennushankkeilta luontohaittojen kompensointia. Luontohaittojen luotettavaa mittausta kehitetään myös kansainvälisissä investointipankeissa. Luontohaittojen huomiointi hankerahoituksessa tulee siis kasvamaan, oli se sitten huomioitu lainan hinnassa tai muissa rahoitusehdoissa. Kun hankkeissa pystytään osoittamaan, että luontovaikutukset on huomioitu asianmukaisesti niiden suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa, hankkeen sosiaalinen hyväksyttävyys voi myös parantua.