Yksi tapa hahmottaa ympäristövaikutuksiin vaikuttavien tekijöiden suhdetta on seuraava kaava:

I = P x A x T

Kaavassa I (“Impact”) kuvaa ympäristön kuormitusta, kuten saasteiden määrää, uhanalaisuuden lisääntymistä tai kasvihuonekaasupäästöjä. P (“Population”) kuvaa ihmisten lukumäärää. A (“Affluence”) kuvaa vaurautta, jota mitataan yleensä bruttokansantuotteella henkeä kohden. Vauraus ja kulutus ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. T (“Technology”) kuvaa kulutuksen ympäristökuormitusta rahayksikköä kohden, johon vaikuttaa muun muassa käytettävissä olevan teknologian ympäristöystävällisyys.

Yhtälö siis näyttää, että kun ihmisiä on enemmän ja he ovat vauraampia, ympäristön kuormitus kasvaa, mutta kuormitus riippuu myös kulutettujen tuotteiden ja palveluiden ympäristöystävällisyydestä: siitä, mitä kulutetaan, ja siitä, miten kulutetut tuotteet on tuotettu. 

Tällä hetkellä ympäristön kuormitus ylittää rajusti maapallon ekosysteemien kyvyn uusiutua ja käsitellä ihmisen tuottamia jätteitä, mikä ilmenee voimistuvana ilmastonmuutoksena, eliölajien kiihtyvinä sukupuuttoina ja ympäristön tilan yleisenä heikentymisenä. Ympäristön kuormituksen kasvava trendi on siis saatava taitettua ja käännettyä laskuun, jotta elämän edellytykset maapallolla säilyvät sellaisina, että ihmisillä ja muilla eliöillä on mahdollisuus hyvinvointiin.

Koska maapallon eri alueilla väestön kasvu, vauraus ja teknologiset mahdollisuudet ovat kuitenkin hyvin erilaisia, ympäristövaikutusten vähentämisen keinoja on järkevää tarkastella aluekohtaisesti.

YK:n kansainvälinen resurssipaneeli (International Resource Panel, IRP) selvitti vuoden 2024 raportissaan taloudellisen toiminnan ja ympäristövaikutusten kehitystä 2000-luvulla. Kaikki tarkastellut ympäristökuormituksen mittarit – kasvihuonekaasujen päästöt, maankäytön ja vesien rehevöitymisen aiheuttama luontokato, makean veden liikakäyttö sekä terveydelle haitalliset ilmansaasteet – ovat globaalisti tarkastellen kehittyneet huonompaan suuntaan viimeisten reilun 20 vuoden aikana. Tarkempaa analyysiä varten maailma jaettiin seitsemään eri alueeseen


 

Kuva. YK:n resurssipaneelin käyttämä aluejako maailman maista. EECCA viittaa Itä-Eurooppaan, Kaukasiaan ja Keski-Aasiaan. West Asia suomennetaan tekstissä Lounais-Aasiaksi.


Seuraava kuva näyttää materiaalisen jalanjäljen maapallon eri alueilla vuonna 2000 ja 2020.

Pylväsgrafiikka materiaalisista jalanjäljistä.

Kuva. Materiaalinen jalanjälki eri alueilla vuonna 2000 ja 2020. Pylväät kuvaavat koko alueen materiaalijalanjälkeä (miljoonaa tonnia vuodessa), ympyrät asukaskohtaista jalanjälkeä (tonnia vuodessa asukasta kohden). Lähde: UNEP (2024).

Euroopan ja Pohjois-Amerikan materiaaliset jalanjäljet ovat pysyneet lähes muuttumattomana 2000-luvulla, ja asukaskohtaiset materiaaliset jalanjäljet ovat jopa hieman pienentyneet (mutta ovat yhä korkeat verrattuna globaaliin keskiarvoon). Aasian ja Tyynenmeren alueen, jolla asuu noin 60% maailman väestöstä, materiaalinen kulutus on 2000-luvulla lähes tuplaantunut ja on vähän yli puolet maailman nykyisestä kulutuksesta. Myös muilla alueilla kulutus on kasvanut sekä absoluuttisesti että asukaskohtaisesti. Afrikassa asukaskohtainen materiaalinen jalanjälki on kuitenkin yhä hyvin matala, vajaa kolmannes keskimääräisestä eurooppalaisen jalanjäljestä (ja vajaa kahdeksasosa keskimääräisestä suomalaisen jalanjäljestä). 

Seuraava kuva näyttää, kuinka muutokset väestön määrässä, vauraudessa ja teknologiassa vaikuttivat eri alueiden materiaaliseen jalanjälkeen 2000-2022.

Pylväsgrafiikka materiaalisen jalanjäljen ajureista.

Kuva. Materiaalisen jalanjäljen muutosta  selittävät tekijät 2000-2022. Lähde: UNEP (2024).

Maailmanlaajuisesti materiaalista jalanjälkeä kasvattivat vaurauden lisääntyminen (40 %) ja väestön lisääntyminen (27 %); teknologian pienentävä vaikutus oli - 5 %. Vaurauden lisääntyminen oli tärkein jalanjälkeä kasvattava tekijä erityisesti Aasian ja Tyynenmeren alueella sekä ja EECCA-alueella. Väestön lisääntyminen kasvatti jalanjälkeä eniten Afrikassa ja Lounais-Aasiassa. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa teknologia likimain kumosi vaurauden ja väestön lisääntymisen jalanjälkeä kasvattavan vaikutuksen.

Lounais-Aasiassa ja EECCA-alueella teknologia lisäsi materiaalista jalanjälkeä, mutta aineistosta on vaikea tulkita, mistä tämä tarkalleen johtuu. “Teknologia” on analyysissä yksinkertaisesti kulutetun materiaalin määrä jaettuna bruttokansantuotteella, joten siihen voivat vaikuttaa teknologian ympäristöystävällisyyden lisäksi lukuisat muutkin asiat.

Kansainvälisen resurssipaneelin raportissa analysoitiin myös ilmastovaikutusten, luontokadon sekä veden liikakäytön alueellisia jalanjälkiä, ja ne vastasivat likimäärin materiaalisen jalanjäljen tuloksia. Veden liikakäytön jalanjälki tosin kasvoi kaikissa maaryhmissä, myös Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

 

Väestönkehityksen muutokset

Köyhimmissä maissa henkilöä kohden laskettu ympäristökuormitus on siis, köyhyydestä johtuen, suhteellisen alhainen. Köyhyyttä pyritään luonnollisesti vähentämään, mikä tarkoittaa kulutuksen, ja siten myös ympäristövaikutusten, lisääntymistä. Osassa köyhimpiä maita syntyvyys on myös edelleen melko korkeaa, ja väestön ennustetaan kasvavan. Näyttääkin siis väistämättömältä, että vähiten kehittyneiden maiden aiheuttama ympäristökuormitus tulee ainakin jossain määrin kasvamaan väestön kasvun ja vaurastumisen myötä. (YK:n hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) mukaan äärimmäinen köyhyyden ja energiaköyhyyden poistaminen sekä säällisen elintason tarjoaminen kaikille myös köyhimmillä alueilla olisi kuitenkin tehtävissä ilman merkittävää globaalia kasvihuonekaasupäästöjen kasvua. Harppaus vähäpäästöisiin järjestelmiin on mahdollinen riittävällä panostuksella teknologian kehitykseen ja siirtoon, rahoitukseen sekä valmiuksien kehittämiseen.)

Syntyvyys on perinteisesti ollut korkeaa köyhissä, maatalousvaltaisissa yhteisöissä, joissa lapset ovat olleet taloudellinen turva, koska he ovat osallistuneet maataloustyöhön. Kuten Suomessakin ennen sanottiin, “lapsi tuo leivän tullessaan”. Lapsiluku kuitenkin vähenee jyrkästi, kun talouden painopiste siirtyy teollisuuteen ja palveluihin ja ihmiset muuttavat asumaan kaupunkeihin.

Väestönkasvua voidaan pyrkiä rajoittamaan erityisesti lisäämällä tietoa lisääntymisterveydestä ja mahdollistamalla ehkäisyn käyttö. Myös naisten kouluttautumista lisäämällä voidaan hillitä väestönkasvua, sillä korkeasti koulutetut naiset tapaavat synnyttää vähemmän lapsia. Naisten parempi kouluttautuminen myös vähentää sukupuolten välistä eriarvoisuutta, sillä kouluttautuminen avaa naisille mahdollisuuksia työmarkkinoilla, mikä taas tuottaa taloudellista vakautta ja riippumattomuutta.

Kaupungistumisen ja parantuneen terveydenhuollon myötä myös lapsikuolleisuus vähenee, mikä johtaa laskevaan syntyvyyteen. Kaupungistuneissa yhteiskunnissa lasten kasvattaminen on myös kallista: maissa joissa ei ole tarjolla verovaroin katettua päivähoitoa, joko vanhemman (yleensä äidin) täytyy olla poissa töistä hoitaakseen lapsia, tai lapsille pitää järjestää tai kustantaa hoito jollain muulla tavoin. Myös koulutus voi olla iso kuluerä. Lisäksi kaupunkiympäristöissä asumisen kalleus rajoittaa perhekokoa.

Alla olevassa kuvassa havainnollistetaan syntyvyyttä maittain. Syntyneiden lasten määrä naista kohden on alle kahden muun muassa Euroopassa ja useimmissa vauraissa maissa, mikä tarkoittaa, että ilman maahanmuuttoa niiden väestö tulee pienenemään. Väestönkasvu on suurinta maissa, joissa syntyneiden lasten määrä naista kohden on suurin, eli erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Kuva. Syntyvyys maittain. Voit tutkia syntyvyydessä tapahtuneita muutoksia viemällä kursorin haluamasi maan kohdalle.

Seuraavassa kuvassa on YK:n ennuste maailman väestönkehityksestä vuoteen 2100 saakka. Ennusteen mukaan väestönkasvu Aasiassa taittuu tämän vuosisadan puolivälissä, mutta jatkuu Afrikassa vuosisadan loppuun asti. Globaali väestön määrä saavuttaa huippunsa (noin 10,3 miljardia) 2080-luvulla ja kääntyy sitten laskuun. Ennusteet ovat kuitenkin vain ennusteita: muutokset ennakoidussa hedelmällisyysasteessa voivat johtaa huomattavasti pienempään tai suurempaan väestön määrään vuosisadan lopussa.

Kuva. YK:n ennuste maailman väestön kehityksestä.   

 

 

Muutos tarvitaan, mutta millainen?

Mikäli maailman materiaalien kulutus jatkaa nykyisillä kehityspolullaan, kasvaa se nykytilasta 60 % vuoteen 2060 mennessä. Nykyisillä toimintatavoilla myös kasvihuonekaasujen päästöt kasvavat 23 %, eikä luontokatoa saada pysäytettyä. 

YK:n kansainvälinen resurssipaneeli on työstänyt kestävyyssiirtymän skenaariolaskelman, jossa sovitetaan yhteen lukuisia sääntelyyn, rahoitukseen, kauppaan, kulutukseen ja resurssitehokkuuteen liittyviä toimenpiteitä. Laskelman mukaisessa skenaariossa talouskasvua kiihdytetään kaikkialla, ja samalla ympäristökuormitusta hillitään suhteessa historiallisiin kehityspolkuihin. Kestävyyssiirtymän skenaariossa kasvihuonekaasujen päästöt ovat vuonna 2060 83 % pienemmät kuin nyt, mutta materiaalien kulutus kasvaa 23 %, eikä luontokatoa saada hidastettua. Raportissa myös mainitaan, että “On tärkeää huomata, että mallinnuksessa ei oteta huomioon ympäristövaikutusten todennäköisiä kielteisiä takaisinkytkentävaikutuksia taloudelliseen toimintaan ja hyvinvointiin, kuten ilmastovaikutuksia, ilman ja veden pilaantumista tai ekosysteemien romahtamisen riskiä." (käännös kurssin laatijan). Raportissa kuitenkin todetaan myös: 

“Ilman muutosta nykyiset syvästi kestämättömät kulutus- ja tuotantojärjestelmämme kasvavat vähitellen ja huipentuvat katastrofaalisiin vaikutuksiin maapallon järjestelmiin ja ekologisiin prosesseihin, jotka ovat ihmisten hyvinvoinnin ja planeetan elämän monimuotoisuuden perusta.”

Tätä toteamusta vasten herää kysymys, onko järkevää ottaa skenaariotyön lähtökohdaksi globaalin talouskasvun kiihdyttäminen (ja samalla ympäristökuormituksen kasvattaminen)? Vai pitäisikö lähtökohdaksi sen sijaan ottaa maapallon järjestelmien ja ekologisten prosessien säilyttäminen?

Koska vauraissa maissa lisääntynyt materiaalinen kulutus ei juurikaan lisää kansalaisten hyvinvointia, voisi ajatella, että näissä maissa kulutuksen vähentäminen olisi reiluin ja tehokkain tapa vähentää globaaleja ympäristöhaittoja. Kulutuksen vähentäminen ja talouskasvun tavoittelusta luopuminen vaatisi kuitenkin radikaaleja muutoksia poliittisessa ilmapiirissä ja talouden rakenteissa. Toistaiseksi tämä ajatus on kaukana politiikan valtavirrasta.

 

Lisämateriaalia verkossa

Aalto-yliopiston professori Minna Halme esittää kestävyyspaneelin blogissa vaihtoehtoja talouskasvun, voiton maksimoinnin ja tehokkuuden tavoitteille
https://www.kestavyyspaneeli.fi/blog_post/kestavyysmurroksen-pyha-kolminaisuus/



Jäikö tästä osiosta jotain mieleen, mitä haluaisit kommentoida? Vapaaehtoinen.

Viimeksi muutettu: lauantaina 24. elokuuta 2024, 12.11