4.5 Kuinka elää järjestelmien kanssa

Esseessään Dancing with systems Donella Meadows, johon tutustuimme “Johdatus planetaariseen hyvinvointiin” -kurssilla, kertoo kokemuksiaan ja oppimiaan asioita järjestelmien tutkijana. Hän varoittaa – hänelläkin aluksi olleesta – naiivista ajatuksesta, että järjestelmien analysointi ja mallintaminen mahdollistavat järjestelmien ennustamisen ja kontrolloinnin. Nuorena tutkijana hän ja muut tutkijat liioittelivat kykyään muuttaa maailmaa. Heidän tarkoituksenaan ei kuitenkaan ollut johtaa muita harhaan, vaan he todella toivoivat ja uskoivat, että systeemiajattelun avulla he saisivat järjestelmät toimimaan.

Meadows kirjoittaa: 

“Mutta itseorganisoituvat, epälineaariset palautejärjestelmät ovat luonnostaan ​​arvaamattomia. Niitä ei voi hallita. Niitä voi ymmärtää vain kaikkein yleisimmällä tasolla. Tulevaisuuden täsmällinen ennakoiminen ja siihen täydellinen valmistautuminen on mahdoton tavoite. Ajatus, että monimutkainen järjestelmä saataisiin tekemään juuri sitä, mitä sen halutaan tekevän, voi toteutua korkeintaan hetkellisesti. Emme voi koskaan täysin ymmärtää maailmaamme, emme tavalla, jolla reduktionistinen tieteemme on antanut meidän odottaa. Ja tiede itsessään, kvanttiteoriasta kaaoksen matematiikkaan, osoittaa sekin epävarmuuden väistämättömyyden. Emme voi optimoida muita kuin kaikkein vähäpätöisimpiä tavoitteita; emme edes tiedä mitä optimoida. Emme voi pitää kirjaa kaikesta. Emme löydä oikeaa, kestävää suhdetta luontoon, toisiimme tai luomiimme instituutioihin, jos yritämme tehdä sen kaikkitietävän valloittajan roolista käsin.

Jos emme pysty ymmärtämään, ennustamaan tai hallitsemaan, mitä sitten voimme tehdä? Systeemiajattelu osoittaa, että tekemistä riittää, kunhan luovumme hallinnan harhakuvasta. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta sitä voi visioida ja sitä kohti voi pyrkiä. Järjestelmiä ei voi hallita, mutta ne voi suunnitella uudelleen ja uudelleen. Emme voi varmuudella mennä kohti tulevaisuutta joka ei yllätä meitä; sen sijaan voimme odottaa yllätyksiä, oppia niistä, ja jopa hyötyä niistä. Emme voi pakottaa järjestelmää toteuttamaan tahtoamme, mutta voimme kuunnella järjestelmää ja selvittää, kuinka järjestelmän ominaisuudet yhdessä arvojemme kanssa voivat tuottaa jotain paljon parempaa, kuin mitä tahtomme yksin olisi koskaan pystynyt tuottamaan.

Järjestelmien kanssa eläminen on kuin tanssia niiden kanssa. Se vaatii jatkuvaa hereillä oloa, tarkkaavaisuutta, osallistumista täysillä ja palautteeseen reagoimista.  Menestyksekäs elämä järjestelmien maailmassa vaatii meiltä muutakin kuin kykyä laskea. Se vaatii koko ihmisyyttämme – rationaalisuuttamme, kykyämme erottaa totuus valheesta, intuitiotamme, myötätuntoamme, näkemystämme ja moraalia.”

Meadows kokosi listan tärkeimmistä “järjestelmäviisauden” opeista, jotka hän ja muut järjestelmien kanssa pitkään työskennelleet ovat tietoisesti tai tiedostamatta omaksuneet.

1. Kuuntele rytmiä

“Ennen kuin häiritset järjestelmää millään tavalla, tarkkaile miten se käyttäytyy. Tutki sen vaihteluiden rytmiä. Jos kyseessä on sosiaalinen järjestelmä, tarkkaile sen toimintaa. Opettele sen historiaa. Pyydä pitkään toimineita ihmisiä kertomaan, mitä on tapahtunut. Jos mahdollista, etsi tai tee aikakuvaaja järjestelmästä saaduista todellisista tiedoista. Ihmisten muisti ei aina ole luotettava ajoituksen suhteen.

Järjestelmän käyttäytymisen tutkiminen pakottaa sinut keskittymään tosiasioihin, ei teorioihin. Se estää sinua sortumasta liian nopeasti omiin tai muiden uskomuksiin tai väärinkäsityksiin. On hämmästyttävää, miten paljon väärinkäsityksiä voi olla. Ihmiset vannovat esimerkiksi, että sademäärät vähenevät, mutta kun tarkastelee tietoja, huomaa, että todellisuudessa vaihtelu on lisääntynyt – kuivuus on syvempää, mutta myös tulvat ovat suurempia. 

Kun lähdetään liikkeelle järjestelmän käyttäytymisestä, ajatukset suuntautuvat dynaamiseen, ei staattiseen analyysiin – ei vain siihen, ‘mikä on vialla?’ vaan myös siihen, ‘miten pääsimme siihen?’ ja ‘mitkä käyttäytymistavat ovat mahdollisia?’ ja ‘jos emme muuta suuntaa, mihin päädymme?’.

Ja lopuksi, kun lähdetään liikkeelle historiasta, estetään yleinen ja häiritsevä taipumus määritellä ongelma suosikkiratkaisun puuttumisen eikä järjestelmän todellisen käyttäytymisen perusteella.” 

Esimerkkejä ongelman määrittelystä suosikkiratkaisun puuttumisena voisivat olla 'ongelma on, että sähköautoja tarvitaan enemmän' tai 'ongelma on, miten kaupunkiin saadaan lisää asukkaita'.

2. Kuuntele järjestelmän viisautta

“Auta ja rohkaise niitä voimia ja rakenteita, jotka auttavat järjestelmää pyörittämään itseään. Älä ole ajattelematon väliintulija ja tuhoa järjestelmän omia itseään ylläpitäviä kykyjä. Ennen kuin rynnistät parantamaan asioita, kiinnitä huomiota sen arvoon, mikä on jo olemassa.”

Esimerkiksi paikallisilla pienyrittäjllä saattaa olla valmiita verkostoja ja toimintatapoja, joita hyödyntämällä he kykenevät luomaan kukoistavaa elinkeinotoimintaa, jos heitä tuetaan sopivin tavoin. Työpaikkojen luominen ei välttämättä vaadi suuria teollisia investointeja, jotka saattavat tuhota jo olemassa olevat elinkeinot.

3. Ole avoin omien malliesi suhteen

“Muista, että kaikki mitä tiedät ja mitä muut tietävät, ovat vain malleja, eivät todellisuutta. Vie omat mallisi sinne, missä niitä voidaan kritisoida. Pyydä muita haastamaan oletuksesi ja lisäämään omia oletuksiaan. Älä ryhdy yhden mahdollisen selityksen, hypoteesin tai mallin puolestapuhujaksi, vaan kerää mahdollisimman monta. Pidä kaikkia niistä uskottavina, kunnes löydät todisteita, joiden perusteella voit sulkea yhden pois. Näin tunteet eivät estä sinua näkemästä todisteita, jotka ovat ovat vastoin oletuksia, joihin olet saattanut sekoittaa oman identiteettisi.

Mallia ei tarvitse esittää kaavioilla ja yhtälöillä, vaikka se on hyvä ja kurinalainen tapa. Voit kuvata mallia sanoin tai käsitekartalla, joka osoittaa, mikä mielestäsi liittyy mihinkin. Mitä enemmän työstät malliasi missä tahansa muodossa, sitä selkeämmäksi ajattelusi muuttuu, sitä nopeammin myönnät epävarmuutesi ja korjaat virheesi ja sitä joustavammaksi opit. Henkinen joustavuus – halu rajata järjestelmää uudelleen, huomioida järjestelmässä tapahtuneet muutokset ja nähdä kuinka rakenne voidaan suunnitella uudelleen – on välttämättömyys muuttuvien järjestelmien maailmassa.”

4. Pysy nöyränä. Pysy oppijana.

Paraskaan tutkija ei omaa kattavaa ymmärrystä maailmasta ja sen toiminnasta. “Kun kohtaa tietonsa rajat, ei pidä bluffata eikä jähmettyä vaan oppia. Oppiminen tapahtuu kokeilemalla – ja erehtymällä. Monimutkaisten järjestelmien maailmassa ei ole järkevää rynniä eteenpäin jäykkien, järkähtämättömien sääntöjen kanssa. ‘Pidä suunta’ on hyvä ajatus vain jos olet varma, että suunta on oikea. Jos teeskentelet hallitsevasi tilannetta, vaikka et hallitse sitä, se ei johda ainoastaan virheisiin vaan myös siihen, ettet opi virheistäsi. Oppiessa on oikein edetä pienin askelin, olla tarkkaavainen ja muuttaa suuntaa kun opit, minne nykyinen suunta johtaa.

Se on vaikeaa. Se tarkoittaa virheiden tekemistä ja, mikä vielä pahempaa, niiden myöntämistä. Virheiden hyväksyminen vaatii paljon rohkeutta.”

5. Kunnioita ja suojele tietoa

“Päätöksentekijä ei voi reagoida tietoon, jota hänellä ei ole. Hän ei myöskään voi reagoida täsmällisesti epätäsmälliseen tietoon tai ajoissa myöhässä tulevaan tietoon. Valtaosa järjestelmissä pieleen menevistä asioista menee pieleen virheellisen tai puuttuvan tiedon vuoksi. Jos voisin, lisäisin yhdennentoista käskyn: Älä vääristele, viivytä tai pimitä tietoa.

Järjestelmän voi tehdä hulluksi sotkemalla sen tietovirtoja. Järjestelmän saa toimimaan paremmin ja yllättävän helposti, jos sille annetaan ajantasaisempaa, tarkempaa ja täydellisempää tietoa.”

Meadows antaa esimerkin Yhdysvalloissa säädetystä tietojen julkisuutta koskevasta laista, jonka nojalla teollisuuslaitosten kemikaalipäästöistä tuli julkisia ja paikallislehdet alkoivat julkaista listoja alueen suurimmista saastuttajista. Tämän seurauksena kemikaalipäästöt vähenivät valtakunnallisesti 40% kahdessa vuodessa, ilman minkäänlaisia oikeudenkäyntejä tai vaatimuksia päästövähennyksistä.

6. Lisää järjestelmän vastuuta toiminnasta

“Tutki, kuinka järjestelmä säätelee toimintaansa. Huomioi myös järjestelmän ulkopuolelta tulevat vaikutteet, jotka voivat muuttaa järjestelmän toimintaa. Joskus näihin ulkopuolisiin vaikutteisiin on mahdollista puuttua, mutta ei aina. Ja joskus ulkopuolisten vaikutteiden syyttäminen kääntää huomion pois helpommasta ratkaisusta lisätä järjestelmän sisäistä vastuuta.

‘Sisäinen vastuu’ tarkoittaa, että järjestelmä on suunniteltu lähettämään palautetta tehtyjen päätösten seurauksista suoraan, nopeasti ja vakuuttavasti niille, jotka tekevät nämä päätökset.”

Sisäisen vastuun lisääminen voi tarkoittaa esimerkiksi huoneistokohtaisia vesimittareita, jolloin kukin huoneisto maksaa suoraan käyttämästään lämpimästä vedestä, tai sitä, että teollisuuslaitoksen on otettava käyttövetensä oman poistovesiputkensa alavirran puolelta.

7. Tee sääntöjä, jotka hyödyntävät järjestelmän takaisinkytkentöjä

“Jatkuvasti muuttuvaa, itsesäätyvää järjestelmää ei ole mahdollista hallita järkevästi säännöillä, jotka eivät muutu järjestelmän muuttuessa. On helpompaa, tehokkaampaa ja yleensä paljon halvempaa suunnitella sääntelyä, joka muuttuu järjestelmän tilan mukaan. Sen sijaan, että jäykillä säännöillä pakotetaan järjestelmä muotoon, jota vastaan se toimii oman rakenteensa vuoksi, on muutettava järjestelmän rakenteita ja palautejärjestelmiä, jotta järjestelmä itse muuttaa toimintaansa haluttuun suuntaan.” 

Tästä esimerkkinä voisivat olla vaikkapa EU:n suunnittelemat hiilitullit, jotka toteutuessaan vähentäisivät EU:n hiilikauppajärjestelmän ulkopuolella toimivien yritysten kilpailuetua ja tukisivat siten EU:n sisällä toimivia yrityksiä sekä toimisivat kannusteina EU:n ulkopuolella olevien maiden tiukempaan päästöpolitiikkaan.

8. Kiinnitä huomiota siihen mikä on tärkeää, ei vain siihen mikä on mitattavissa

“Kulttuurimme, joka on ylen viehättynyt numeroihin, on opettanut meidät ajattelemaan, että se, mitä voimme mitata, on tärkeämpää kuin se, mitä emme voi mitata. 

Jos jokin on rumaa, sano se. Jos se on mautonta, sopimatonta, suhteetonta, kestämätöntä, moraalisesti halventavaa, ekologisesti köyhdyttävää tai inhimillisesti halventavaa, älä anna sen mennä ohi. Älä anna periksi ‘jos et voi määritellä sitä ja mitata sitä, minun ei tarvitse kiinnittää siihen huomiota’ -tempulle. Kukaan ei voi tarkasti määritellä tai mitata oikeudenmukaisuutta, demokratiaa, turvallisuutta, vapautta, totuutta tai rakkautta. Kukaan ei voi tarkasti määritellä tai mitata mitään arvoa. Mutta jos kukaan ei puhu niiden puolesta, jos järjestelmiä ei suunnitella tuottamaan niitä, jos emme puhu niistä ja osoita niiden läsnäoloa tai puuttumista, ne lakkaavat olemasta.”

9. Edistä kokonaisuuden parasta

“Älä maksimoi järjestelmien tai osajärjestelmien osia ja jätä samalla kokonaisuutta huomiotta. Kuten Kenneth Boulding kerran sanoi: Älä näe suurta vaivaa optimoidaksesi jotain, mitä ei pitäisi tehdä lainkaan. Pyri parantamaan kokonaisjärjestelmien ominaisuuksia kuten luovuutta, vakautta, monimuotoisuutta, joustavuutta ja kestävyyttä – riippumatta siitä, ovatko ne helposti mitattavissa vai eivät.

Kun pohdit järjestelmää, pyri hahmottamaan järjestelmä kokonaisuutena. Älä keskity vain ongelmaan, joka herätti kiinnostuksesi järjestelmään alun perin. Ymmärrä, että etenkin lyhyellä aikavälillä kokonaisuuden hyväksi tehtävät muutokset voivat joskus tuntua olevan vastoin järjestelmän osan etuja. On tärkeää muistaa, että järjestelmän osien hyvinvointi on lopulta riippuvainen kokonaisuuden hyvinvoinnista.”

10. Laajenna aikahorisontteja

“Monissa nyky-yhteiskuntien järjestelmissä aikahorisontti on varsin lyhyt: hallituskauden tai investointisyklin mittainen. Useimpien perheiden aikahorisontti ulottuu kauemmaksi – lasten tai lastenlasten elinikään. Monissa Amerikan alkuperäiskansojen kulttuureissa puhuttiin aktiivisesti vaikutuksista seitsemänteen tulevaan sukupolveen ja otettiin ne päätöksissä huomioon. Mitä pidempi suunnittelun aikahorisontti on, sitä paremmat ovat selviytymismahdollisuudet.

Oikeastaan järjestelmissä ei kuitenkaan ole tiukkaa eroa lyhyen ja pitkän aikavälin välillä. Eri aikaskaaloilla esiintyvät ilmiöt ovat toistensa sisällä. Nyt toteutettavilla toimilla on välittömiä vaikutuksia ja joitakin vaikutuksia, jotka ulottuvat vuosikymmenien päähän. Koemme nyt eilen, vuosikymmeniä sitten ja vuosisatoja sitten käynnistettyjen toimien seuraukset.

Kun kuljet hankalaa, mutkaista, tuntematonta, yllättävää ja esteiden peittämää polkua pitkin, olisit hölmö, jos pitäisit pääsi alhaalla ja katsoisit vain edessäsi olevaa seuraavaa askelta. Yhtä hölmöä olisi kurkistella kauas eteenpäin eikä huomata, mitä jalkojesi alla on välittömästi. Sinun on tarkkailtava sekä lyhyttä että pitkää aikaväliä – koko järjestelmää.”

11. Laajenna ajatushorisonttia

“Uhmaa tieteenaloja. Huolimatta siitä, mitä ainetta opiskelit, mitä oppikirjoissa sanotaan tai missä luulet olevasi asiantuntija, seuraa järjestelmää sinne, minne se johtaa. Se johtaa varmasti yli perinteisten tieteenalarajojen. Ymmärtääksesi järjestelmää sinun on kyettävä oppimaan taloustieteilijöiltä, kemisteiltä, psykologeilta ja teologeilta, mutta sinun ei tarvitse rajoittaa itseäsi. Sinun on päästävä sisään heidän ammatilliseen kapulakieleensä, kiteytettävä mitä he sanovat, tunnistettava, mitä he todella pystyvät omasta näkökulmastaan näkemään, ja hylättävä vääristymät, jotka johtuvat heidän näkökulmansa kapeudesta ja epätäydellisyydestä. He eivät tee sitä sinulle helpoksi.

Järjestelmien kokonaisuuden näkeminen vaatii muutakin kuin "tieteidenvälisyyttä", jos tämä sana tarkoittaa, kuten se yleensä tarkoittaa, että eri tieteenaloja edustavia ihmisiä kootaan yhteen ja annetaan heidän puhua toistensa ohi. Tieteidenvälinen viestintä toimii vain, jos ratkaistavana on todellinen ongelma ja jos eri tieteenalojen edustajat ovat sitoutuneet enemmän ongelman ratkaisemiseen kuin akateemiseen korrektiuteen. Heidän on siirryttävä oppimismoodiin, myönnettävä tietämättömyytensä ja oltava halukkaita tulemaan opetetuiksi, sekä toistensa että järjestelmän toimesta.

Se on mahdollista. On hyvin jännittävää, kun se tapahtuu.”

12. Laajenna välittämisen rajoja.

“Eläminen menestyksekkäästi monimutkaisten järjestelmien maailmassa ei tarkoita vain aikahorisonttien ja ajatushorisonttien laajentamista; ennen kaikkea se tarkoittaa välittämisen horisonttien laajentamista. Tähän on tietenkin moraalisia syitä. Ja jos moraaliset perusteet eivät riitä, systeemiajattelu tarjoaa moraalisten perusteiden tueksi käytännöllisiä syitä. Todelliset järjestelmät ovat toisiinsa kytkeytyneitä. Mikään osa ihmiskuntaa ei ole erillään muista ihmisistä tai maailmanlaajuisesta ekosysteemistä. Tässä yhteenkytkeytyneessä maailmassa ei ole mahdollista, että sydämesi menestyy, jos keuhkosi epäonnistuvat, tai että yrityksesi menestyy, jos työntekijäsi epäonnistuvat, tai että Los Angelesin rikkaat menestyvät, jos Los Angelesin köyhät epäonnistuvat, tai että Eurooppa menestyy, jos Afrikka epäonnistuu, tai että globaali talous menestyy, jos globaali ympäristö epäonnistuu.

Useimmat ihmiset tietävät jo nyt, että järjestelmien välisten yhteyksien vuoksi moraaliset ja käytännön säännöt ovat itse asiassa samoja sääntöjä. Heidän on vain saatava itsensä uskomaan siihen, mitä he tietävät.”

13. Juhli monimutkaisuutta

“Meidän on myönnettävä, että maailmankaikkeus on sotkuinen. Se on epälineaarinen, turbulentti ja kaoottinen. Se on dynaaminen. Se viettää aikaansa ohimenevässä käyttäytymisessä matkalla jonnekin muualle, ei matemaattisesti siistissä tasapainossa. Se organisoituu ja kehittyy itsestään. Se luo monimuotoisuutta, ei yhdenmukaisuutta. Se tekee maailmasta mielenkiintoisen, se tekee siitä kauniin ja se tekee siitä toimivan.

Jokin ihmismielessä vetoaa suoriin linjoihin eikä käyriin, kokonaislukuihin eikä murtolukuihin, yhdenmukaisuuteen eikä monimuotoisuuteen, varmuuteen eikä salaperäisyyteen. Mutta meissä on jotain muuta, jolla on päinvastaisia taipumuksia, koska me itse olemme kehittyneet monimutkaisista palautejärjestelmistä, jotka ovat meitä muokanneet ja jotka ovat rakentuneet monimutkaisiksi palautejärjestelmiksi. Vain osa meistä, viime aikoina esiin tullut osa, suunnittelee rakennuksia laatikoiksi, joissa on tinkimättömiä suoria linjoja ja tasaisia pintoja. Toinen osa meistä tunnistaa vaistomaisesti, että luonto suunnittelee fraktaaleina, joissa on kiehtovia yksityiskohtia jokaisella asteikolla mikroskooppisesta makroskooppiseen. Tämä osa meistä tekee goottilaisia katedraaleja ja persialaisia mattoja, sinfonioita ja romaaneja, Mardi Gras -asuja ja tekoälyohjelmia, joissa kaikissa on lähes yhtä monimutkaisia koristeita kuin ympäröivässä maailmassa.”

14. Pidä kiinni hyvän tavoittelusta

“Esimerkkejä ihmisten huonosta käytöksestä pidetään tyypillisinä, tiedotusvälineet suurentavat niitä ja kulttuuri vahvistaa niitä: ‘Juuri sitä, mitä voisi odottaa. Loppujen lopuksi olemme vain ihmisiä.’ Paljon lukuisampia esimerkkejä inhimillisestä hyvyydestä tuskin huomataan. Ne eivät ole uutisia. Ne ovat poikkeuksia. ‘Hänen on täytynyt olla pyhimys. Ei voi odottaa, että kaikki käyttäytyisivät niin.’

Ja niinpä odotuksia alennetaan. Ihanteiden vahvistamiseksi ja juurruttamiseksi toteutetaan vähemmän toimia. Julkinen keskustelu on täynnä kyynisyyttä. Julkiset johtajat ovat moraalittomia näkyvästi ja katumatta, eikä heitä pidetä tilivelvollisina. Idealismia pilkataan. Moraalista vakaumusta koskevat lausunnot ovat epäilyttäviä. Vihasta on paljon helpompi puhua julkisuudessa kuin rakkaudesta.”

Jos annamme aiempien toimintamallien vaikuttaa siihen, mitä pidämme oikeana tai suotavana, rapautamme tavoitteita ja annamme järjestelmän luisua kohti huonoa toimintaa. Rapautumisen estämiseksi meidän on pidettävä kiinni asetetuista vaatimustasoista, tai vielä parempaa, korottaa vaatimustasoja ottamalla esimerkkiä parhaista toimintavoista.

*****

Meadows lopettaa: 

“Tämä on melkoinen lista. Systeemiajattelu voi vain kehottaa meitä tekemään näitä asioita. Se ei voi tehdä niitä puolestamme.

Ja niin tulemme ymmärryksen ja täytäntöönpanon välisen kuilun äärelle. Systeemiajattelu itsessään ei voi kuroa umpeen tätä kuilua. Se voi kuitenkin johtaa meidät sen rajalle, mitä analyysillä voidaan tehdä, ja osoittaa sitten sen tuolle puolen – siihen, mitä ihmismieli voi tehdä ja mitä sen on tehtävä.”

Jäikö tästä osiosta jotain mieleen, mitä haluaisit kommentoida? Vapaaehtoinen.