Kohti kestävämpää kouluruokailua lapsia ja nuoria kuulemalla

Koska ruokajärjestelmien toiminta on yksi suurimpia ilmastovaikutuksien aiheuttajia, on ruoan parissa tehtävä ilmastotyö tärkeää. Ruoka vaikuttaa myös suoraan hyvinvointiin ja terveyteen. Ruokavaliomuutos kohti kasvipainotteisempaa syömistä on eräs tärkeimpiä länsimaissa vaadittavia ruokaan liittyviä ilmasto- ja ympäristötekoja, sillä eläinperäinen tuotanto muodostaa noin puolet ruokajärjestelmän ilmastovaikutuksista ja suurimman osan maankäyttövaikutuksista, jotka aiheuttavat luontokatoa. Esimerkiksi Suomessa ruokavaliomuutos vegaaniseen tai kasvis-kalaruokavalioon voi vähentää ruokavalion ilmastovaikutuksia 30–40 % ravitsemuksesta tinkimättä (Saarinen ym. 2019). Ilmastomyötäisellä ruokavaliolla olisi myös lukuisia terveyshyötyjä nykyisiin ruokailutottumuksiin verrattuna.

JUST-FOOD -tutkimushankkeessa olemme tutkineet ruokajärjestelmän ilmastotekojen reiluutta muun muassa kouluruokailun yhteydessä. Suomessa on jaettu maksutonta, lämmintä ja monipuolista kouluruokaa jo vuosikymmeniä. Se on maailmalla harvinaista. Kouluruokailun piiriin kuuluu Suomessa lähes miljoona koululaista, jotka syövät joka koulupäivä yhden päivän tärkeimmistä aterioista koulussa. Siksi kouluruokailulla onkin valtava merkitys sekä ravitsemukselliselle tasa-arvolle ja terveydelle että planetaariselle hyvinvoinnille. Kouluruokailussa valmistettavat ruokamäärät ovat niin suuria, että siellä tehtävät pienetkin muutokset raaka-ainevalinnoissa saavat aikaan suuria vaikutuksia. Kouluruokailussa uudet sukupolvet myös tutustuvat uusiin raaka-aineisiin ja oppivat uusia syömisen malleja. Kouluruoka voi opettaa kestäviä tottumuksia, jotka kantavat läpi elämän.

Koska kouluruokailun asiakkaita ovat lapset ja nuoret, kouluruokailussa tehtävät muutokset vaikuttavat ennen kaikkea heihin. Alaikäiset jäävät päätöksenteossa helposti äänettömäksi ja sivuun, kun keskustelut käydään äänioikeutettujen, täysi-ikäisten ihmisten kesken. Lasten ja nuorten osallistaminen kouluruoan kehittämiseen kestävämmäksi ja ilmastoviisaammaksi edistää yhtä aikaa osallisuutta, ympäristökasvatusta ja ympäristökansalaisuuden rakentamista, sekä sosiaalisesti hyväksyttävämpiä tapoja ilmastotyöhön. JUST-FOOD -hankkeessa olemme kokeilleet ja tutkineet lasten ja nuorten osallistamista kouluruokailun kehittämiseen niin valokuvatyöskentelyllä ja pienryhmissä ratkaisuja keksien ja pohtien kuin myös ilmastoystävällisiä kouluruokia makuraadeissa maistattaen ja ruuasta keskustellen. Koululaisten näkemykset auttavat ymmärtämään, miksi tiettyjä muutoksia kannatetaan tai vastustetaan ja mikä kouluruokailussa on heille erityisen tärkeää.

Lasten ja nuorten kuuntelemisella ja osallistamisella on monia vaikutuksia kouluruokailun kestävyystyöhön ja lapsiin ja nuoriin itseensä. Mahdollisuus kertoa mielipiteensä uusista ruoista oli monelle innostava ja tärkeä kokemus, etenkin kun ruokapalveluiden edustajat olivat paikan päällä suoraan kuuntelemassa ja keskustelemassa. Kouluruokailun ammattilaisten ja asiakkaiden välille syntyi uudenlaista vuorovaikutusta ja molemminpuolinen ymmärrys kasvoi. Oppilaiden antamasta palautteesta ja yhdessä kehitetyistä ratkaisuehdotuksista saatiin sekä tutkijoille monipuolinen tutkimusaineisto että ruokapalveluille konkreettista ja ratkaisukeskeistä palautetta. Hankkeessa yhteistyössä kanssamme toimivat Palvelukeskus Helsinki ja Muuramen Ruokapalvelut, mikä osoittaa, että lasten ja nuorten kuuleminen ei katso keittiön tai kunnan kokoa. Lasten ja nuorten viesteistä rakennettiin myös Kestävän kouluruokailun keittokirja (https://issuu.com/suomenymparistokeskus/docs/just_food_05_2022 ).

Hankkeen sivut: https://www.justfood.fi/fi-FI 

Teea Kortetmäki

Evoluutiopajat opettavat luonnon monimuotoisuutta luovin menetelmin

Evoluutiopajat (Evolution in Action) on kehitetty yhteistyössä ekologian ja evoluutiobiologian alan tutkijoiden ja taidekasvattajien kesken. Evoluutiopajoissa yhdistetään tieteen, taidepohjaisten menetelmien, pelillistämisen ja toiminnallisen oppimisen keinoja luonnon vuorovaikutussuhteiden sekä evoluution opettamisessa esikoulussa, peruskoulussa ja lukio-opetuksessa. Opetusmateriaalien ja työpajojen sisällöt soveltuvat laaja-alaisen oppimisen tueksi ja ilmiöpohjaiseen opetukseen. Tuotamme opetusmateriaaleja ja järjestämme työpajoja, joita tarjoamme ilmaiseksi kouluille ja erilaisiin tiede- ja ympäristökasvatustapahtumiin, jotka tukevat aktiivista toimintaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Kuva. Evoluutiopajan materiaalia. Keltaisella pöydällä on kortteja, joissa on sienten ja puiden kuvia ja nimiä. (Kuva: Michaela Casková.)

Evoluutiopajojen tavoitteena on edistää ymmärrystä evoluutiosta, sen aikajänteistä sekä siitä, mikä on ihmisen vaikutus ekologisiin ja evolutiivisiin prosesseihin.

Levitämme tietoa lajien ja yksilöiden välisistä vuorovaikutussuhteista ja miten ne muokkaavat eliöiden evoluutiota; mistä luonnon monimuotoisuus, jonka säilyttämisestä niin paljon puhutaan, syntyy? Haluamme myös lisätä ymmärrystä siitä, että evoluutio ei ole jotain, mitä on tapahtunut vain historiassa. Eliöt, mukaan lukien ihmiset, kehittyvät vuorovaikutuksessa toisiinsa juuri tälläkin hetkellä.

Projektimme myös esittelee tieteellisesti tuotetun tiedon eri vaiheita helposti sovellettavassa muodossa, sekä nostaa esiin kansainvälisen tutkimustiedon ohella myös Suomessa tehtävää ekologiaan ja evoluutioon keskittyvää tutkimusta.

Tähän mennessä olemme toteuttaneet työpajoja seuraavista aiheista: kasvien ja pölyttäjien vuorovaikutus, eläinten suojavärityksen evoluutio, symbioosi, eliöyhteisöt ja evoluutio, resurssikilpailu ja evoluution aikajänteet. Näissä pajoissa olemme käyttäneet monipuolisia oppimisen menetelmiä, jotka tavoittavat erilaisia tietämisen ja oppimisen tapoja sekä eri aisteja. Olemme hyödyntäneet tarinallistamista, erilaisia kehollisen oppimisen keinoja, ääninauhoja, taiteellista työskentelyä esimerkiksi maalaten ja liikkuen, pelejä, pieniä kokeita ja omien havaintojen tekemistä.

Tarjoamme osallistujalle taiteen ja kehollisen työskentelyn keinoja syventää suhdetta käsiteltyihin aiheisiin. Luova työskentely tarjoaa mahdollisuuksia jäsentää omaa ympäristösuhdetta, siihen liittyviä tunteita sekä vaikeitakin kysymyksiä, kuten ilmastonmuutosta, lajikatoa ja ihmisten vaikutusta ekosysteemiin. Toivomme, että osallistujaa monipuolisesti aktivoiva ja koskettava työskentely myös kannustaa häntä toimimaan kestävän tulevaisuuden puolesta sekä vahvistaa kunnioittavaa ja empaattista suhtautumista muuhun elävään.

Työryhmä: Carita Lindstedt-Kareksela, Tiina Arjukka Hirvonen, Michaela Casková, Aigi Margus

www.evolutioninaction.fi

Vapaaehtoisen suojelun toimintamalleilla tuetaan ympäristönhoitoa

Maailmanlaajuinen ympäristökriisi vaatii parempaa ymmärrystä ihmisten suhteista paikkoihin ja luontoon. Tällainen ymmärrys auttaa yhteiskuntia selvittämään, millaisia muutoksia tarvitaan kestävän ruoantuotannon ja monimuotoisuuden suojelun yhdistämiseen.

Maaseuduilla ihmiset ovat usein sukupolvien ajan eläneet läheisessä suhteessa luontoon. Tällaisissa suhteissa syntyneet ”biokulttuuriset ympäristöt” ovat erityisen tärkeitä sekä monimuotoisuuden että kulttuuriperinnön suojelun kannalta. Maaseutuyhteisöt ovat suojelleet luontoa toimimalla ympäristön hoitajina (eng. environmental stewards), mikä tarkoittaa paikallisiin menetelmiin ja tietoihin pohjautuvaa vastuullista maankäyttöä. Monia näistä ympäristöistä kuitenkin uhkaavat muutokset maankäytössä, esimerkiksi ruohikkolaidunten muuttaminen talousmetsiksi tai kaupallisiksi peltoviljelmiksi. Yhä useammin ihmiset myös muuttavat pois maalta ja hylkäävät perinteiset menetelmänsä.

Kuva. Biokulttuurinen maisema Uruguayssa. (Kuva: Gonzalo Cortés-Capano.)

Koska monet näistä biokulttuurisista ympäristöistä ovat yksityisomistuksessa, on tarpeen kehittää kuhunkin kulttuuriin sopivia toimintamalleja, joilla maanomistajat saataisiin sitoutumaan vapaaehtoiseen suojeluun ja jotka tukisivat kestäviä ihmisten ja luonnon välisiä suhteita muuttuvassa maailmassa. Millaista tietoa tällaisten toimintamallien kehittämiseen tarvitaan?

Uruguayssa on monenlaisia biokulttuurisia ympäristöjä, ja siksi se tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutkia näitä kysymyksiä tapausesimerkkien avulla. Uruguayssa on eurooppalaisten kolonisaatiosta saakka käytetty ruohikkoalueita perinteiseen karjanhoitoon, minkä johdosta maahan on syntynyt monenlaisia biokulttuurisia ympäristöjä. Tällaisten alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on kuitenkin pienentynyt 23 % vuosien 1961 ja 2011 välillä, ja se jatkaa yhä pienentymistään. Suurimpia syitä tähän ovat talousmetsien ja tehotuotannossa olevien viljelmien ja laidunten lisääntyminen. Uruguayn maapinta-alasta 96 % on yksityisomistuksessa ja vain noin 1 % kuuluu kansalliseen suojeluohjelmaan. Siksi on erittäin tärkeää kehittää tehokkaita ja reiluja vapaaehtoisen suojelun toimintamalleja, niin paikallisella kuin kansallisellakin tasolla.

Tässä projektissa haastateltiin maanomistajia, joiden maa-alueet sijaitsevat yhdellä maan tärkeimmistä suojeltavista seuduista. Tällä seudulla on sukupolvien ajan harjoitettu perinteistä karjanhoitoa ruohikkoalueilla. Tutkimuksen tavoite oli ymmärtää maanomistajien luontosuhteita, heidän näkemyksiään aluetta koskevista ongelmista, heidän tärkeimpiä tarpeitaan ja heidän tulevaisuudenvisioitaan. Näitä tietoja kerättiin, jotta voitaisiin paremmin ymmärtää, mitä rajoitteita ja mahdollisuuksia tulisi ottaa huomioon kun kehitetään vapaaehtoisen suojelun toimintamalleja.

Tutkimuksen tulosten mukaan seudun maanomistajilla oli läheinen suhde luontoon ja he käsittivät itsensä ja naapurinsa paikallisina ympäristön hoitajina. Perinteinen karjanhoito ruohikkoalueilla oli keskeinen osa tätä ympäristönhoitoa, ja se vaikutti maanomistajien itseymmärrykseen, sosiaalisiin sidoksiin ja päivittäisiin kytköksiin luonnon kanssa. Maalta kaupunkeihin muuttoa pidettiin yhtenä suurimmista uhista maanomistajien elinkeinoille. Näiden tulosten perusteella voitiin ehdottaa, että maanomistajien ympäristönhoitoa tukeakseen vapaaehtoisen suojelun toimintamallien tulisi jatkossa tarjota monenlaisia paikallisiin tarpeisiin vastaavia kannusteita. Esimerkiksi etäopiskelun mahdollistaminen saattaisi auttaa kuromaan umpeen kuilua kaupungin ja maaseudun välisten koulutusmahdollisuuksien välillä ja siten hillitä maaltapakoa.

Tutkimuksen toisessa vaiheessa tutkittiin kansallisella tasolla maanomistajien näkemyksiä erilaisista vapaaehtoisen luonnonsuojelun toimintamalleista. Näihin toimintamalleihin sisältyi niin rahallista tukea kuin ei-rahallisia kannusteita, joilla molemmilla pyrittiin lisäämään ohjelmiin osallistumista. Yleisesti ottaen maanomistajat olivat kiinnostuneita osallistumaan suojeluohjelmiin. He olivat halukkaampia osallistumaan suojeluun silloin, kun suojelun toimintamallit vastasivat heidän arvojaan ja tarpeitaan. Tämä tulos oli linjassa paikallisella tasolla saatujen tulosten kanssa. Rahallista tukea enemmän maanomistajat arvostivat ei-rahallisia kannusteita, kuten mahdollisuutta osallistua kursseihin ja koulutuksiin sekä ruoantuotantomenetelmien kehittämistoimiin saatua teknistä tukea. Näin tutkimuksen avulla löytyi mahdollisuuksia paikalliseen kontekstiin sopivien, ympäristönhoitoa ja pitkäaikaista sitoutumista tukevien toimintamallien kehittämiseen.

Tutkimustulokset osoittivat myös, että biokulttuurisissa ympäristöissä luonnonsuojelutavoitteita ei voi tavoitella irrallaan sosiaalisen kehityksen ja maaseudun kehityksen tavoitteista. Maailmanlaajuisen ympäristökriisin valtavuus saattaa johtaa ajattelemaan, että paikallisilla toimilla ei ole merkitystä sen tuomien haasteiden ratkaisemisessa. Kuitenkin paikalliset ympäristönsuojelutoimet voivat auttaa luomaan merkityksellisiä kokemuksia, kuvittelemaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja edistämään planetaarista hyvinvointia. Kaikkea tätä tarvitaan, kun yhteiskuntaa muutetaan kestävämpään suuntaan.

Gonzalo Cortés-Capano

https://besjournals.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/pan3.10122

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0264837721003495

Jäikö tästä osioista jotain mieleen, mitä haluaisit kommentoida? Vapaaehtoinen.