TIEDUSTELUN MÄÄRITELMÄ

Tiedustelun määritelmä tehtävän mukaisesti

Tutustutaan seuraavaksi tiedusteluun liittyviin käsitteisiin. Tämän luennon jälkeen sinulla tulisi olla ymmärrys tiedustelun hyvin monimuotoisesta määritelmästä. Lisäksi sinun tulisi tietää, mikä on tiedustelun ja vakoilun ero.

Aikaisemmin totesimme, että tiedustelun tehtävänä on tuottaa tietoa vastustajasta ja toimintaympäristöstä päätöksenteon tueksi. Tässä muodossa tiedustelun määritelmä on melko selkeä. Määritelmä kertoo, että tehtävänä on tiedon tuottaminen ja siitä vastaa tiedustelu. Tiedustelun organisaatiota ei määritetä tarkasti, eikä myöskään tuotettavan tiedon sisältöä. Määritelmän mukaan tiedustelun tuottama tieto koskee kuitenkin vastustajaa ja toimintaympäristöä. Tämä on tärkeä huomio. Tiedustelu ei siis kerää tietoa omasta organisaatiosta, vaan kerättävä ja analysoitava tieto koskee oman organisaation ulkopuolisia tekijöitä.

Ehkä kaikkein tärkein osa määritelmää on lauseen lopussa. Tietoa tuotetaan päätöksentekoa varten. Tiedustelu ei siis tuota tietoa itseään varten, vaan tiedustelulla on aina asiakas - päätöksentekijä - joka tarvitsee tiedustelun tuottamaa tietoa johtamisessaan. Päätöksentekijöitä voivat olla esimerkiksi valtionjohtoon kuuluvat poliitikot, asevoimien johtohenkilöt tai minkä muun tahansa organisaation johto, erityisesti jos ymmärrämme tiedustelun määritelmän laajasti. On kuitenkin hyvä muistaa, että tiedustelu ei ole päätöksentekijän ainoa tietolähde. Hän saa tietoa muualtakin, esimerkiksi oman organisaation toiminnasta, sekä itse havainnoimalla toimintaympäristöä ja kilpailijoita.

Tiedustelun läntisiä määritelmiä

Äskeinen tiedustelun määritelmä näyttää selkeältä, mutta se ei ole ainoa määritelmä. Tiedustelulla ei nimittäin ole yhtä ainoaa yksiselitteistä määritelmää, vaan tiedustelun käsite riippuu paljon asiayhteydestä. Eräs tiedustelukirjallisuuden klassikoita on Sherman Kentin vuonna 1949 julkaisema kirja strategisesta tiedustelusta. Kirjassaan Kent määritteli tiedustelun muodostuvan kolmesta tekijästä – tietämyksestä, organisaatiosta, joka tuottaa tätä tietämystä, sekä tämän organisaation toiminnasta. Hänen määritelmänsä käsittää siten tiedusteluorganisaation, sen toiminnan sekä tämän toiminnan seurauksena aikaansaadun tiedustelutuotteen. Tämä määritelmä ei ota kantaa siihen, mihin tiedustelutietoa käytetään. Sherman Kent huomioi tiedustelutiedon käytön kuitenkin myöhemmin kirjassaan.

Tiedustelulle oli 1950-luvulla jo useita erilaisia määritelmiä. Niiden mukaan tiedustelu on:

• Informaation, erityisesti salaisen informaation, hankkimista ja jakamista. Lisäksi tiedusteluun lasketaan kuuluvaksi informaation hankkimista ja jakamista tekevät henkilöt, koko salainen organisaatio.
  
• Tiedustelu voidaan ymmärtää myös tuotteena, joka on saatu aikaa tiedustelun prosessin avulla. Tiedustelutuote voi olla merkittävä, kun organisaation suunnittelee omia toimenpiteitään. Tässä määritelmässä mainittuun tiedusteluprosessiin paneudumme myöhemmin tällä kurssilla.
• Erään määritelmän mukaan tiedustelu on virallista ja salaista informaation keräystä ja prosessointia, jossa kohteena ovat vieraat valtiot. Informaatiolla tuetaan ulkopolitiikkaa. Lisäksi tiedusteluun luetaan ulkomailla suoritettavat salaiset operaatiot, jotka osaltaan tukevat ulkopolitiikkaa.

Ajatuksellisesti oheiset esimerkit tiedustelun määritelmästä pitävät edelleen paikkaansa. Määritelmissä korostuu kuitenkin tiedustelun valtiollinen rooli, jonka mukaan tiedustelu on virallista ja salaista. Yhteiskuntamme digitalisaatio on kuitenkin tehnyt tiedustelusta aikaisempaa julkisempaa.

Katsotaan seuraavaksi vähän uudempia määritelmiä. Sanakirjan mukaan tiedustelu on sotilaallisen tai poliittisen tiedon keräämistä, henkilöitä, jotka osallistuvat tähän tiedon keräämiseen, sekä itse kerättävä tieto. Kuten huomaat, sanakirjan määritelmä on käytännössä sama kuin Sherman Kentillä vuonna 1949. Tämä määritelmä keskittyy pelkästään tiedusteluun, se ei siis huomio tiedustelutietoa käyttävää päätöksentekijää.

Yhdysvaltalaisissa määritelmissä korostuvat usein tiedusteluprosessi ja informaation jalostuminen tässä prosessissa tiedustelutiedoksi. Lisäksi, kuten tässä määritelmässä, huomioidaan tiedustelutiedon käyttö ja arvo päätöksenteolle. Tiedustelu vähentää päätöksenteon epävarmuutta ja luo vastustajiin nähden suhteellisen edun. Määritelmä tunnistaa siten tiedustelun merkityksen päätöksenteossa.

Tiedustelun määritelmää voidaan tarkastella myös päätöksenteon tuen näkökulmasta. Tiedustelun tukemana päätöksenteon avulla voidaan saavuttaa etulyöntiasema ja suhteellinen etu vastustajiin nähden. Tällöin tiedustelun arvo ei ole pelkästään tiedustelun tuotteessa, vaan miten tuotteella saadaan parempi asetelma kilpailutilanteessa. Tiedustelulla voidaan parantaa omaa päätöksentekokykyä, mutta myös heikentää vastustajan tekemien päätöksien vaikutuksia. Päätöksenteon kautta tehty määritelmä huomio myös tiedustelun ja päätöksentekijän välisen vuorovaikutuksen.

Venäläinen määritelmä

Venäläinen näkökulma on periaatteeltaan samantyyppinen kuin läntiset määritelmät. Informaatiota hankitaan jostain asiasta. Venäläisessä määritelmässä korostuu kuitenkin tiedonhankinnan salaisuus, ja se että tiedustelun kohde pyrkii salaamaan oman toimintansa. 

Venäjälläkään tiedustelu ei ole pelkkää informaatiota, vaan siihen kuuluvat myös tiedusteluvälineet ja erilaiset tiedustelumenetelmät. Tiedustelun määritelmä on läntisiin määritelmiin verrattuna jossain määrin konkreettisempi ja jopa militaristisempi. Venäjällä tiedustelu voidaan myös määrittää erikoispalveluksi, joka tukee valtion ulkopolitiikkaa, turvallisuutta, puolustuskykyä ja taloutta.

Suomalainen tiedustelun määritelmä

Olemme tarkastelleet edellä niin läntisiä kuin venäläistäkin määritelmää tiedustelusta. Entä Suomi? Miten me ymmärrämme tiedustelun? Suomessa tiedustelun määrittely tuli erityisen ajankohtaiseksi tiedustelulainsäädännön valmistelun myötä. Vuonna 2015 julkaistussa Suomalaisen tiedustelulainsäädännön suuntaviivoja -asiakirjassa tiedustelu määritettiin tiedonhankinnaksi, joka käyttää niin julkisia kuin ei-julkisia tietolähteitä, päämääränä lisätä ymmärrystä mm. erilaisista uhkista niin maan sisällä kuin rajojen ulkopuolellakin.

Tiedustelun tavoitteeksi määritettiin sellaisen varhaisvaiheen tiedon tuottaminen, joka mahdollistaa uhkiin, riskeihin, mahdollisuuksiin ja muutoksiin vaikuttamisen ja varautumisen.

Suomainen määritelmä ei tässä muodossa kuvaa kovin tarkasti itse tiedustelun toimintaa, mutta se tuo selvästi esille tiedustelun roolin osana päätöksentekoa. Määritelmä jopa korostaa ennakoivaa päätöksentekoa – tiedustelun tulee tuottaa sellaista varhaisvaiheen tietoa, joka mahdollistaa muutoksiin vaikuttamisen ja varautumisen.

Ehdotuksessa sotilastiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi määritetään sotilastiedustelun tarkoitukseksi hankkia ja käsitellä tietoa ulkoisista uhkista ylimmän valtiojohdon päätöksenteon tueksi ja Puolustusvoimien tehtävien suorittamiseksi. Tässäkin määritelmästä korostuu tiedustelun tehtävä päätöksenteon tukena.

Vakoilu

No entä vakoilu? Onko se sama asia kuin tiedustelu? Aika usein mediassa käytetään vakoilu -termiä tiedustelun synonyyminä. Vakoilun ja tiedustelun ero, ainakin määritelmällisesti on selkeä. Tiedustelu on lainmukaista ja luvallista toimintaa, vakoilu on lainvastaista toimintaa.

Vakoilulla pyritään hankkimaan tietoa kohteen tietämättä ja tahdonvastaisesti. Suomen rikoslain mukaan henkilö syyllistyy vakoiluun, jos hän hankkii, luovuttaa, ilmaisee, julkistaa tai välittää sellaista tietoa, joka hyödyttää vierasta valtiota ja vahingoittaa Suomea. Tieto voi liittyä maanpuolustukseen, ulkomaansuhteisiin, valtiontalouteen ja niin edelleen. Vakoilun yrityskin on rangaistava teko.

Eli määritelmällisesti tiedustelun ja vakoilun ero on selvä. Tiedustelu on laillista toimintaa, vakoilu laitonta. Termit voivat olla kuitenkin tulkinnanvaraisia, riippuen mistä näkökulmasta tiedustelutoimintaa tarkastellaan. Kohdemaassa toimiva toisen valtion tiedustelu-upseeri voi toimia oman kotimaansa lainsäädännön mukaan, eli tekee tiedustelua. Samalla hänen toimintansa voi kuitenkin olla kohdemaan lainsäädännön mukaan laitonta, eli hänen toimintansa on vakoilua. Määritelmä riippuu siten siitä, kumman valtion lainsäädännön kautta tiedustelua tarkastellaan.

Muita tiedustelun määritelmiä

Tiedustelua ei ole pelkästään valtion ulko-, turvallisuus-, ja puolustuspolitiikkaan liittyvä tiedon tuottaminen. Lainvalvontaviranomaiset voivat tehdä omaan tehtäväänsä liittyen rikostiedustelua, jolla pyritään seuraamaan, ennakoimaan, ja estämään rikollista toimintaa ja sen kehitystä.

Myös yritykset voivat tehdä tiedustelua, jolloin tavoitteena on liiketoiminnassa tarvittavien tietojen hankinta, tallennus ja analyysi. Yritysten tekemä tiedustelu voidaan terminologisesti jakaa kahteen eri luokkaan. Yleensä englanninkielisellä termillä business intelligence viitataan liiketoimintatiedon hallintaan, jossa analysoidaan oman organisaation toiminnan tuottamaa tietoa. Siten se ei nimestään huolimatta ole varsinaisesti tiedustelua, koska tiedon hankinta ei kohdistu toimintaympäristöön tai kilpailijoihin, vaan se käsittelee oman organisaation tietoja. Perinteistä tiedustelun määritelmää lähempänä on liiketoimintatiedustelu eli englanniksi competitive intelligence. Siinä tiedonhankinnan kohteina ovat yrityksen toimintaympäristö ja kilpailijat.

Rikostiedustelun ja yritysten tekemän tiedustelun terminologia, tiedon lähteet, analyysimenetelmät ja tiedon jakelu voivat poiketa perinteisestä tiedustelusta. Usein niiden käyttämä tiedusteluprosessi on kuitenkin hyvin lähellä perinteistä tiedustelun prosessia.

Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että tiedustelulla ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Tiedustelun määritelmää voi lähestyä Sherman Kentin kolmijaon perustella, jonka mukaan tiedustelu muodostuu organisaatiosta, sen toiminnasta ja toiminnan tuloksena saadusta tietämyksestä. Ongelmana tässä määritelmässä on se, että se tarkastelee tiedustelua vain tiedustelun sisäisestä näkökulmasta.

Useat määritelmät korostavat tiedustelun roolia päätöksenteon tukena, sekä tiedustelun merkitystä laadukkaan ja ennakoivan päätöksenteon perustana. Yksiselitteisen määritelmän puuttuessa jokainen tiedustelua harjoittava tai tutkiva toimija yleensä määrittelee sen omasta näkökulmastaan, vaikkakin tietyt peruselementit pysyvät samoina.

Tässä suhteessa alussa esitetty määritelmä, jonka mukaan tiedustelu tuottaa tietoa vastustajasta ja toimintaympäristöstä päätöksenteon tueksi, kattaa laajasti tiedustelun tehtävän, kohteen ja merkityksen.