Lievennyshierarkia hiilijalanjäljen pienentämisen tukena

Kaikki päästöjä vähentävät ja hiilijalanjälkeä pienentävät toimet ovat hyvästä, ja niitä pitäisi aina pyrkiä priorisoimaan. Kun vähentämistoimenpiteitä ryhdytään tekemään suunnitelmallisesti ja koko organisaation mittakaavassa, ja tavoitteena on esimerkiksi hiilineutraalisuus, hyvänä ohjenuorana sen taustalla voi toimia lievennyshierarkia. Lievennyshierarkiaa on perinteisesti käytetty luontohaittojen lieventämisen työkaluna, mutta sovellettuna se sopii myös hiilijalanjäljen kontekstiin. Kantavana ajatuksena on, että kasvihuonekaasupäästöjen välttämistä ja vähentämistä pitää priorisoida sen sijaan, että hypättäisiin suoraan laskennalliseen nollaan kompensaatioiden avulla.

Lievennyshierarkia on eräänlainen ensisijaisuusjärjestys, jonka mukaan päästöjen aiheuttamista tulisi ensisijaisesti välttää kokonaan, toissijaisesti vähentää, ja viimesijaisesti hyvittää eli kompensoida jäljelle jäävät päästöt. Jotta tämä kaikki olisi mahdollista, pitää omat päästöt ensin jollain tasolla olla tiedossa, eli hiilijalanjälki olisi hyvä olla laskettuna. 

Ensisijainen keino hiilijalanjäljen pienentämiseksi on siis kokonaan välttää päästöjen aiheuttamista. Tämä hierarkian taso liittyy läheisesti organisaation toimintamalliin ja -tapoihin sekä päätöksentekoon. Mahdollisuuksia päästöjen välttämiseen avautuu erityisesti silloin, kun organisaatiossa tehdään uudistuksia, muutoksia tai investointeja, tai suunnitellaan vaikkapa uusia tuotteita tai prosesseja. Toisaalta jonkin investoinnin kokonaan tekemättä jättäminen voi myös olla päästöjen välttämistä.

Niitä päästöjä, joita ei voida kokonaan välttää, pitäisi pyrkiä vähentämään. Toimet voivat liittyä esimerkiksi vähäpäästöisempiin vaihtoehtoihin siirtymiseen. Myös erilaiset optimointi- ja tehostamistoimenpiteet, kuten energia- tai resurssitehokkuuden parantaminen auttavat päästöjen vähentämisessä. Pääpaino päästöjä vähennettäessä kannattaa alkuun pitää merkittävimmissä päästölähteissä, sillä sitä kautta saadaan todennäköisesti aikaan merkittävimpiä muutoksia. Kun isot linjat ovat kunnossa, voi fokusta siirtää pienempiin yksityiskohtiin.

Ne päästöt, joita ei voida välttää tai kohtuullisella panostuksella vähentää, voidaan tarvittaessa hyvittää eli kompensoida. Kompensaatiosta puhutaan tarkemmin seuraavassa luvussa 3.4, mutta tiivistettynä sillä tarkoitetaan aiheutettujen päästöjen hyvittämistä rahoittamalla päästöjä ilmakehästä sitovaa tai päästöjen syntymistä estävää toimintaa. Kompensaatio voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, jos organisaatio tavoittelee hiilineutraalisuutta. Siitä, ja muista ilmastoväittämistä opit lisää luvussa 3.5.