Kestävyyskunnon arviointi 


Seuraavaksi pääset seuraamaan levossa tehtävää kuntotestiä sekä suoraa maksimaalista hapenottokyvyn testiä juoksumatolla.

Lepokuntotesti

Ennen varsinaista maksimaalista mattotestiä tehdään sykemittaukseen ja testattavan taustatietoihin, kuten ikään, sukupuoleen, kehon kokoon sekä harjoittelutaustaan perustuva lepokuntotesti. Lepokuntotestissä mitataan sykettä ja sykevälivaihtelua levossa. Edellisessä osiossa kerroimme näiden taustatietojen ja leposykkeen yhteydestä kestävyyskuntoon, mihin tämän testin kuntoarvio perustuu. Sykevälivaihteluun tutustumme tarkemmin "Kuormittuminen ja palautuminen" -teeman alla.

Taustatietojen perusteella tehdystä kuntoarviosta on hyötyä myös juoksumattotestin aloitusnopeuden valinnassa. Kestävyyskuntotestissä määritetään usein maksimaalisen hapenottokyvyn lisäksi harjoittelualueet eli sellaiset yksilölliset syke- tai nopeusrajat, joilla kestävyyden eri osa-alueita, peruskestävyyttä, vauhtikestävyyttä ja maksimikestävyyttä voidaan harjoittaa. Näitä rajoja, eli niin sanottuja kynnysarvoja ei pystytä määrittämään, mikäli testin aloitusvauhti on liian kova tai jos nopeutta nostetaan liian suurin hyppäyksin. Toisaalta testi ei saisi venyä kovin pitkäksikään, jotta testattava ei väsy ja pysty saavuttamaan todellista maksimiaan.

 
 
Maksimaalinen hapenottokyvyn testi juoksumatolla

Seuraavalla videolla esitellään juoksumattolaboratorion mittauslaitteita, tehdään alkuverryttely ja otetaan lepoverinäyte, josta analysoidaan veren laktaattipitoisuus ennen testiä. Lisäksi testattavaa haastattelemalla pyritään arvioimaan testin mahdollista kulkua jo ennakkoon. On myös tärkeää antaa selkeät ohjeet testattavalle siitä, miten hän voi testin aikana osoittaa haluavansa keskeyttää testin, kun hengityskaasumittauksen vuoksi puheesta on silloin vaikea saada selvää.

 

Liikunnan rasittavuuden arviointia sekä testissä käytettävää RPE-taulukkoa käsittelemme tarkemmin kurssin seuraavassa osiossa. 

Nyt päästään tositoimiin ja nähdään, kuinka pitkään Tume jaksaa sinnitellä maton vauhdissa Olli-Pekan ja Lassen lisätessä mattoon vauhtia kolmen minuutin välein. Tässä testissä maton nousukulma pidetään vakiona, jolloin pystytään määrittämään juoksunopeudet harjoittelua varten tasamaalla. Maton nousukulma ei kuitenkaan ole nolla vaan 0,5 astetta, millä pyritään vastaavaan lisärasitukseen kuin minkä ilmanvastus aiheuttaa silloin, kun juostaan luonnollisessa ympäristössä. Nousukulman avulla on siis mahdollista myös säätää rasitustasoa juoksumattotestissä ja sitä käytetäänkin usein silloin, kun juoksu ei ole testattavana olevan henkilön pääasiallinen harjoitusmuoto. Nousukulmaaa säätämällä voidaan myös kävellen päästä maksimaaliseen rasitukseen. Esimerkiksi kävelynopeus 5 km/h nousukulmalla 5 astetta vastaa laskennallista hapenkulutusta 25 ml/kg/min ja sama nopeus nousukulmalla 10 astetta hapenkulutusta 35 ml/kg/min.

Lähdetään seuraamaan testiä.

Tutustu tästä Tumelle annettuun testipalautteeseen ja ota selvää testitulosten tarkemmasta tulkinnasta. Testipalautteesta löydät myös viitearvotaulukon, josta voit katsoa, mihin kuntoluokkaan Tumen saamat testitulokset asettuvat.

Testaa tietosi

Oliko maksimaalinen hapenottokyvyn testaaminen juoksumatolla sinulle entuudestaan tuttu? Testaa tietosi osion sisällöistä alla olevan testin avulla.

Testaa tietosi testi

Täydennä oppimistehtävääsi ja osallistu keskusteluihin!

Millaisia kestävyyskuntoon ja sen arvioimiseen liittyviä ominaisuuksia omasta tai sinua kiinnostavasta mittarista löytyy? (esim. leposyke, harjoituksen aikainen keskisyke, kuntotestit ja muut kestävyyssuorituskykyä arvioivat ominaisuudet). Mitä jäi mieleen näistä osioista tai mistä haluaisit keskustella muiden opiskelijoiden kanssa? Osallistu keskusteluihin Fyysinen kunto -keskustelualueella.

Viimeksi muutettu: keskiviikkona 14. elokuuta 2024, 13.10