Muutoksia tarvitaan systeemitasolla

Luontokadon ja ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi tarvitaan koko yhteiskunnan läpileikkaavia, systeemisiä muutoksia. Systeemisessä muutoksessa vallalla olevia arvoja, rakenteita ja toimintamalleja sekä niiden välisiä suhteita muutetaan samanaikaisesti palvelemaan jotakin ekologisesti ja sosiaalisesti merkittävää päämäärää, esimerkiksi globaalia kestävyysmurrosta. Systeemitason ratkaisuja ympäristökriiseihin ymmärretään vielä suhteellisen heikosti, ja ratkaisujen vaikutusten ennustaminen perustuu arvioihin. Tiedämme myös, että ihmisten arvojen ja elämäntapojen olisi muututtava perustavanlaatuisesti, jotta muutoksia saadaan aikaan. Näistä syistä ehdotetut ratkaisut saavat usein vastaansa yhteiskunnallista kritiikkiä tai jopa ponnekasta vastustusta. Järjestelmätason muutosten ympärillä käytävää keskustelua värittävät eri yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen erilaiset käsitykset siitä, mikä on olennaista kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Yhteisen tavoitetilan löytyminen on tärkeää, sillä erilaisista lähestymistavoista huolimatta on pystyttävä tekemään nopeita ja mittavia muutoksia, jotta luonnon ja ilmaston kannalta haitallinen kehitys saadaan pysähtymään.³ 

O´Brien ja Sygna (2013) ovat esitelleet syvämuutoksen kolmen kehän viitekehyksen perustuen Sharman (2007) artikkeliin. Malli on esitetty alla olevassa kuvassa. Siinä on kolme keskenään vuorovaikuttavaa kehää, joilla kuvataan yhteiskunnallisten syvämuutosten (engl. transformation) tasoja. Mallissa erotetaan käytännöllinen, poliittinen ja kulttuurinen taso. Sen ytimessä on käytännöllinen taso, joka käsittää yksilöiden ja organisaatioiden käyttäytymis- ja toimintamallien muutokset sekä teknologisen kehityksen. Käytännöllistä tasoa voidaan ajatella toiminnan tasona, jolla aikaansaadut muutokset ovat havaittavia ja mitattavissa. Mallin keskimmäinen kehä kuvaa yhteiskunnan poliittista tasoa, jolla hallinnoidaan ihmisen ja luonnon järjestelmiä sääntelyn keinoin. Muutokset tämän ulottuvuuden sisällä mahdollistavat ratkaisujen viemisen käytäntöön. Mallin uloimmalla, kulttuurisella kehällä ovat muutoksen ajurit ja jarrut. Tämä kehä pitää sisällään ihmisten henkilökohtaiset ja yhteisölliset uskomukset, arvot ja maailmankatsomukset. Nämä tekijät vaikuttavat siihen, miten eri toimijat näkevät vallalla olevat rakenteet ja toimintamallit ja mitkä kestävyyskriisien ratkaisut mielletään toteutettaviksi.³ 

Kuva. Syvämuutoksen kolmen kehän viitekehys. Mukailtu lähteestä: O´Brien ja Sygna (2013), perustuu Sharma (2007). Suomenkielinen kuva: Mikael Puurtinen.

Kehät eivät ole mallissa sattumanvaraisessa järjestyksessä, vaan niiden paikat kuvaavat syvämuutoksen abstraktiuden tasoa. Käytännöllinen ulottuvuus on mallin keskellä, sillä kyseisellä tasolla määritellään muutoksen konkreettiset tavoitteet ja toteutetaan käytännön toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Sitä vastoin kulttuurinen kehä on mallissa ulommaisena, sillä se kuvastaa ajan saatossa kaikkein syvimmälle yhteiskuntiin juurtuneita tapoja ymmärtää vallitsevia systeemejä ja rakenteita ja arvioida niiden hyväksyttävyyttä. Poliittinen kehä on näiden kahden välissä luomassa mahdollisuuksia ja rajoituksia käytännölliselle toiminnalle, jota kulttuurinen taso kehystää. Syvämuutoksen vaikuttavuus on sitä suurempi, mitä syvemmälle vallitseviin rakenteisiin ja toimintamalleihin sekä tapoihin ymmärtää ja jäsentää tietoa ympäröivästä maailmasta ne ulottuvat.³ 

Syvämuutoksen vaikuttavuus kasvaa mallin sisimmältä tasolta uloimmalle mentäessä. Suurin muutos saadaan siis aikaan vaikuttamalla ihmisten arvomaailmaan, asenteisiin ja maailmankatsomukseen.  Sillä, eteneekö kaikki kehät kattava muutos käytännölliseltä kehältä ulospäin vai kulttuuriselta sisäänpäin ei ole merkitystä – muutoksia molempiin suuntiin tarvitaan. Jos muutosten tekemisessä ei huomioida kulttuurista ulottuvuutta, erilaisten arvojen ja maailmankatsomusten yhteentörmäykset hankaloittavat todennäköisesti ratkaisujen toimeenpanoa käytännössä. Jos taas jätetään käytännöllinen taso vähäiselle huomiolle, tuloksena on ideaaleihin pohjautuvia ratkaisuja, joiden toteuttaminen käytännössä voi olla haastavaa. Poliittisen kehän huomiointi mahdollistaa ripeät ja oikeassa mittakaavassa tehtävät muutokset.³ 

Ekologista kompensaatiota voidaan ajatella yhteiskunnallisen syvämuutoksen ajurina. Ekologisen kompensaation positiivisten luontovaikutusten varmistamiseksi yhteiskunnan rakenteisiin ulottuvat muutokset ovat tarpeellisia^1,5. Yksilöt, kunnat ja organisaatiot ovat ennen kaikkea käytännöllisen tason toimijoita, jotka kompensoivat aiheuttamiaan luontohaittoja (sisin kehä). Yksilö- ja yhteisötason tavat ymmärtää ekologista kompensaatiota, erilaisten maailmankatsomusten värittämin linssein, vaikuttavat kompensaatiojärjestelmän luomiseen ja halukkuuteen toteuttaa kompensaatioita (uloin kehä). Ekologisen kompensaation käyttöönotto on poliittinen päätös. Toimiva lainsäädäntö ja viranomaisprosessit mahdollistavat kompensaatioiden suunnittelun ja toteutuksen vallitsevan yhteiskunnallisen järjestyksen puitteissa sekä rajaavat toimintaa ekologisilla reunaehdoilla (keskimmäinen kehä).  Ekologisen kompensaation hallinnollisen puolen järjestäminen on Suomessa asetettu valtion vastuulle (keskimmäinen kehä) ja markkinoiden rakentaminen ja pyörittäminen puolestaan käytännöllisen tason toimijoiden tehtäväksi (sisin kehä). 

Käsitellään seuraavaksi ekologista kompensaatiota tarkemmin O´Brienin ja Sygnan (2013) mallin kontekstissa ja tutustutaan mallin eri tasojen merkitykseen osana yhteiskunnallisen syvämuutoksen edistämistä.

Ekologinen kompensaatio käytännöllisessä ja poliittisessa viitekehyksessä

Ekologisen kompensaation suunnittelun ja toteutuksen voidaan ajatella tapahtuvan O´Brienin ja Sygnan (2013) mallin käytännöllisellä tasolla. Ekologisella kompensaatiolla tavoitellaan mitattavaa ja todennettavaa lisäystä luonnon monimuotoisuuteen, joka on vähintään yhtä suuri kuin luontohaitta, jota ollaan hyvittämässä. Menetelmällä pyritään poliittisesti määriteltyyn tavoitteeseen, joka on luonnon kokonaisheikentymättömyys. Ekologinen kompensaatio on yksi luonnonsuojelua edistävä ratkaisu, jolla pystytään tekemään näkyväksi ihmisen toiminnan aiheuttamia luontohaittoja. Käytännöllisellä tasolla korostuvat yksilöiden ja yritysten toiminta. Ekologisen kompensaation tapauksessa syvämuutoksen edistäminen voi kummuta käyttäytymisen muutoksista, kuten kulutuskäyttäytymisen ja elintapojen muutoksista (jotka myös osaltaan määrittävät, millaisia hankkeita yhteiskunnassa toteutetaan) ja suoraan luontokatoon vaikuttavista muutoksista, kuten maankäytön ja kaavoituskäytänteiden muutoksista, jotka toimeenpannaan käytännöllisellä tasolla. Ekologisella kompensaatiolla pyritään muuttamaan hankesuunnittelun ja hankkeiden toteuttamisen käytänteitä luonnon monimuotoisuutta säilyttävään suuntaan. 

Mallin poliittisella tasolla rajoitetaan ja mahdollistetaan käytännöllisellä tasolla tehtäviä toimenpiteitä. Tällä tasolla yhteiskunnan toimintaa ja rakenteita tarkastellaan laaja-alaisesti, jotta käytännölliset toimenpiteet eivät johda yllättäviin lopputuloksiin tai ongelmiin, joihin ei ollut osattu varautua. Poliittisten päätösten aikaansaaminen vaatii usein kompromisseja ja asteittaista etenemistä kohti haluttua muutosta. Säädösten toimeenpanon tueksi tarvitaan tarkkoja sääntöjä ja ohjeistuksia käytännöllisen tason toimijoita varten. Ilman niitä poliittisen tason muutokset saattavat olla haastavia viedä käytäntöön. Tämä haaste on tunnistettu myös ekologisen kompensaation tapauksessa. Suomessa on kuitenkin onnistuneesti rakennettu lainsäädäntöä, jossa ekologisen kompensaation reunaehdot ja tavoitteet on huomioitu ja pyritty selittämään seikkaperäisesti käytännön toteutuksen helpottamiseksi.³ 

Poliittisella tasolla tunnistetaan, määritellään ja rajataan ongelmat, joihin kaivataan ratkaisuja, ja pyritään sovittelemaan yhteen eri toimijoiden intressejä³. Ekologisen kompensaation lainsäädännön luominen Suomeen on hyvä esimerkki prosessista, jossa tunnistettiin monia erilaisia tapoja ymmärtää menettelyn tavoitetta ja kompensaatioiden ympärille luotavaa järjestelmää. Tästä aiheesta voit lukea enemmän opintojakson osiosta 4, jossa käsitellään ekologisen kompensaation käytänteiden luomista kansallisesta näkökulmasta. 

Sosiaalisiin syvämuutoksiin (engl. social transformation) keskittyvä kirjallisuus korostaa henkilökohtaisten valintojen sijaan kollektiivista vastuuta edistää vaihtoehtoisten paradigmojen esiin nousemista yhteiskunnissa. Paradigmalla tarkoitetaan kulttuuriseen viitekehykseen – arvoihin, uskomuksiin ja maailmankatsomuksiin – pohjautuvaa oikeana pidettyä tai yleisesti hyväksyttyä teoreettista tietoa jostakin asiasta. Ekologinen kompensaatio laajentaa käsitystä siitä, kenelle yhteiskunnallinen vastuu luonnonsuojelusta kuuluu, ja se voidaan nähdä työkaluna, jonka käyttöönotto haastaa vallitsevia taloudellisia paradigmoja.³  

O´Brienin ja Sygnan (2013) mallin poliittiseen tasoon sisältyy ihmisen järjestelmien lisäksi luonnon systeemien hallinta, sillä nykyisenkaltaisessa maailmassa, jossa ihmisen tekemät päätökset ja toiminta ovat merkittäviä ympäristönmuutosten ajureita, ihmisen tulee kantaa vastuu luonnon systeemeissä aiheuttamistaan muutoksista. Vallalla olevat yhteiskunnalliset systeemit ja rakenteet ovat kehittyneet aikojen saatossa ja heijastelevat usein aiempia näkemyksiä, arvoja ja maailmankatsomuksia, joiden päälle nykyiset kulttuuriset tavat ymmärtää ja suhtautua maailmaan ovat rakentuneet. Tämä vuoksi kulttuurisen syvämuutoksen aikaansaaminen yhteiskunnissa on usein hidasta ja haastavaa, mutta toisaalta toteutuessaan sillä on kaikista perustavanlaatuisin vaikutus vallitsevaan poliittiseen järjestelmään ja sen rajaamiin ja mahdollistamiin käytänteisiin.³ 

Ekologinen kompensaatio kulttuurisessa viitekehyksessä

O´Brienin ja Sygnan (2013) mallissa kulttuurinen taso käsittää tekijät, jotka vaikuttavat siihen, miten maailmaa ja siinä toimimista ymmärretään ja toteutetaan. Syvälle kulttuuriin rakentuneiden uskomusten, arvojen ja maailmankatsomusten muuttumisen tulisi tapahtua mahdollisimman orgaanisesti, vallitsevan parhaan tieteellisen tiedon ja ymmärryksen avulla. Kulttuurisen tason muutokset vaikuttavat siihen, millaisia ratkaisuja priorisoidaan poliittisella ja käytännöllisellä tasolla ja pidetäänkö systeemistä muutosta ylipäätään mahdollisena. Kulttuurisella tasolla havaitaan erilaisia tapoja ymmärtää ihmisen toiminnan käytännöllistä tasoa, sen rajoja sekä päätöksenteon painopisteitä.³ 

Keskustelu ekologisen kompensaation eettisyydestä, eli siitä, nähdäänkö kompensaatio lupana tuhota luontoa vai apukeinona luonnon kokonaisheikentymättömyyden tai kokonaisparaneman saavuttamisessa, on yksi kulttuurisen tason ilmenemisen muoto. Ekologista kompensaatiota koskevan keskustelun painopiste on ollut siinä, miten ekologinen kompensaatio saadaan palvelemaan samanaikaisesti sekä luonnonsuojelua että taloudellisia intressejä, sen sijaan, että pohdittaisiin ekologisen kompensaation roolia syvämuutoksessa, joka vie yhteiskuntia kohti vahvan kestävyyden tilaa^1,5. 

Saavuttaessamme kokonaisvaltaisemman ymmärryksen merkityksistä, joita ihmiset liittävät luontoon, on mahdollista tunnistaa entistä paremmin sellaiset arvot ja uskomukset, jotka voivat edistää luonnonsuojelua³. Ekologisen kompensaation käyttöönoton tähänastiset haasteet ovat pohjautuneet osin perustavanlaatuisiin mielipide-eroihin siitä, onko kompensaatio hyväksyttävä luonnonsuojelun menettely ja mitkä asiat ovat keskeisiä toimivan kompensaatiojärjestelmän rakentamiseksi. Yksi syy erimielisyyteen ovat erot ihmisten maailmankatsomuksissa². Ekologisen kompensaation jalkauttaminen on osoittautunut haastavaksi toimintaympäristöissä, jossa ihmisillä on vahvoja, arvoihin pohjaavia näkemyksiä menettelyn hyväksyttävyydestä. Näkemyseroja voi olla myös siinä, mitä varten ekologista kompensaatiota tehdään. Vaikka tieteellinen käsitys nojaa vahvasti moderniin lähestymistapaan, jonka keskiössä on ekologisen hyödyn maksimointi, ekologisilla kompensaatioilla on niiden historiassa tavoiteltu myös taloudellista hyötyä. Ekologisen kompensaation käyttöönotossa ei siis ole kysymys vain toimivien laskenta- ja toteutuskäytänteiden luomisesta, vaan ennemmin kulttuuristen katsantotapojen yhtenäistämisestä siten, että kompensaation päätavoite näyttäytyisi kaikille samanlaisena.

Tavoitteiden merkitys yhteiskunnallisissa syvämuutoksissa

Systeemin tarkoituksen ja toiminnan määrittelyssä tavoitteiden selkiyttäminen on ensiarvoisen tärkeää. Vaikeiden ympäristökriisien ratkaisuihin kohdistuva vastustus voi johtua eri toimijoiden toisistaan poikkeavista tavoitteista ja onnistumisen mittareista, joihin esimerkiksi kestävyysmurroksen edistymistä peilataan. Globaali kestävyysmurros vaatii mittavia ja akuutteja muutoksia, joihin liittyy keskenään ristiriitaisia näkemyksiä siitä, mitä kohti yhteiskunnissa ollaan menossa. Optimaalisia ratkaisuja ympäristökriiseihin on syytä etsiä huomioimalla suunnittelussa syvämuutoksen monitasoinen luonne.³ 

Ekologinen kompensaatio on hyvä esimerkki siitä, mikä merkitys selkeällä tavoitteenasettelulla on: 

1. kompensaation toteutuksen ja vaikuttavuuden parantamisessa käytännöllisellä tasolla, 
2. käytänteiden moniselitteisyyden välttämisessä poliittisella tasolla ja 
3. toimintaa ohjaavien arvojen ja asenteiden yhtenäistämisessä kulttuurisella tasolla. 

Ilman selkeää määritelmää siitä, millaista luonnon kokonaisheikentymättömyyttä tai kokonaisparanemaa ekologisella kompensaatiolla tavoitellaan ja miten sitä mitataan, voidaan onnistumisena esittää lähes minkälaisia tuloksia tahansa. Jos menettelylle ei ole määritelty selkeää poliittista tavoitetta, hajonta tuloksissa kasvaa entisestään. Yksi selkeä luonnonsuojelun yhteiskunnallista vaikuttavuutta parantava tavoite on saavuttaa jaettu yhteiskunnallinen ymmärrys luonnon monimuotoisuuden merkityksestä luonnon järjestelmien ja kaiken ihmisen toiminnan kivijalkana.