Teollisesta vallankumouksesta ja fossiilisten polttoaineiden käyttöönotosta alkunsa saanut talouden kehitys kiihtyi entisestään maailmansotien jälkeen. Talouden globalisaatio taas kiihtyi kylmän sodan päätyttyä, kun tavaroiden ja pääomien liikkuvuus lisääntyi. Globalisaatio on nostanut monien kehittyvien maiden (erityisesti edellisessä osiossa mainittujen BRICS-maiden) taloutta – mutta ei suinkaan kaikkien. Etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa talouskehitys on ollut erittäin heikkoa. Alla olevassa kuvassa näet eri alueiden elintason kehityksen asukasta kohden lasketulla bruttokansantuotteella mitattuna.

 
Kuva. Bruttokansantuotteen kehitys asukasta kohden eri alueilla vuodesta1820 lähtien. Voit tarkastella dataa myös karttana "Map"-välilehdellä.

Taloudellinen kehitys on tarkoittanut materiaalien ja luonnonvarojen käytön kasvua. Seuraavassa kuvassa näet, kuinka globaali materiaalien käyttö on yli kolminkertaistunut vuodesta 1970 vuoteen 2024; pandemiavuotta 2020 lukuun ottamatta trendi on ollut jatkuvasti kasvava.

Kuva. Vuosittainen materiaalien käyttö maailmassa 1970–2024. Biomassaan sisältyvät sadot viljelyksiltä, korjuutähteet, laidunnettu kasvillisuus, metsätuotteet ja kalansaaliit. Fossiilisia polttoaineita ovat hiili, öljy, maakaasu, liuskeöljy ja öljyhiekka. Metallimalmeista tehdään mm. alumiinia, rautaa ja kuparia. Muut mineraalit sisältävät mm. rakentamisessa käytettyä hiekkaa, soraa ja savea, sementin valmistuksessa käytettävää kalkkikiveä sekä lannoitteina käytettäviä mineraaleja. Lähde UNEP (2024).

Noin kymmenesosa kaikesta käyttöön otetusta materiaalista (biomassa, fossiiliset polttoaineet, metallit, muut mineraalit) liikkuu maasta toiseen osana kansainvälistä kauppaa. Erityisen runsaasti kansainvälisessä kaupassa viedään ja tuodaan fossiilisia polttoaineita. Rakentamisessa käytettävää soraa, hiekkaa ja savea taas käytetään lähinnä paikallisesti, ja niiden osuus kansainvälisessä kaupassa on suhteellisen pieni.

Kansainvälisessä kaupassa vaihdettavien hyödykkeiden ja palveluiden materiaalinen jalanjälki – lopullisen kulutettavan tuotteen koko valmistusprosessin vaatima materiaalimäärä – on kuitenkin suurempi kuin hyödykkeen itsensä sisältämä materiaali, sillä hyödykkeiden valmistamista varten on muun muassa rakennettava tehtaita ja muuta infrastruktuuria, jotka nekin vaativat materiaaleja. Tämä “piilomateriaalin” määrä on noin kolminkertainen suhteessa hyödykkeiden sisältämään materiaaliin.

Piilomateriaalin tavoin lisäksi kansainvälisessä kaupassa voidaan ajatella liikkuvan myös hyödykkeiden ja palveluiden tuottamisessa käytettävää energiaa, makeaa vettä, tuottavaa maa-alaa sekä inhimillistä työtä. Näiden tuotantopanosten hankkimisesta aiheutuvat ympäristölliset ja sosiaaliset haitat jäävät alkuperämaahan.

Christian Dorningerin johtama työryhmä laski 170 maan (joissa asui tuolloin 99,2 % maailman väestöstä) kaupankäynnin sisältämät materiaalien, energian, maa-alan, inhimillisen työn ja kaupan arvonlisän virrat vuonna 2015, ja tarkastelivat ilmiötä myös pidemmällä aikavälillä (1990-2015). Laskennassa siis huomioitiin erilaisten tuotantopanosten käyttö globaaleissa tuotantoketjuissa soveltaen materiaalisen jalanjäljen laskennan perusperiaatteita.

Tulosten arvioinnin helpottamiseksi tutkijaryhmä jakoi maat neljään luokkaan tulotason mukaan: korkea tulotaso, ylempi keskitulotaso, alempi keskitulotaso ja matalan tulotaso. Kiina ja Intia otettiin tarkasteluun omina yksikköinään. Tällä tavoin tutkijat pystyivät jakamaan maapallon kuuteen väestöltään lähes yhtä suureen luokkaan, joihin kuhunkin kuului noin kuudesosa maapallon senhetkisestä väestöstä. Luokkien vertailu antaa siis varsin tarkan kuvan myös tuotannon ja kulutuksen määrästä asukasta kohden eri tuloluokkiin kuuluvissa maissa.

Kuva. Maat tuloluokittain kartalla. Ko: korkea tulotaso, Yke: ylempi keskitulotaso, Ake: alempi keskitulotaso, Ma: matala tulotaso. Lähde Dorninger ym. (2021). Julkaistu oikeudenhaltijan luvalla.

Ensimmäisenä tutkijat selvittivät, kuinka materiaalien tuotanto ja kulutus jakautuvat globaalisti, kun raaka-aineiden kaupan lisäksi huomioidaan myös hyödykkeiden materiaalinen jalanjälki. Kuva alla näyttää, että korkean tulotason maiden materiaalien tuotanto kattaa vain kaksi kolmasosaa näiden maiden kulutuksesta. Kaikissa muissa tuloluokissa materiaaleja tuotettiin enemmän kuin kulutettiin, ja (piilo)materiaalien virrat suuntautuivat pääosin korkean tulotason maihin. Erityisesti on syytä huomioida valtavat erot maiden välillä sekä materiaalien tuotannossa että kulutuksessa. Myös Kiinan rooli maailman suurimpana tuottajana ja merkittävänä kuluttajana näkyy kuvassa selvästi.

Kuva. Piilomateriaalien (raaka-aine-ekvivalentteja) virrat eri tulotason maiden välillä vuonna 2015. Lähde Dorninger ym. (2021). Julkaistu oikeudenhaltijan luvalla.

Seuraavaksi tutkijat selvittivät tuotantoketjuissa liikkuvan piiloenergian, eli hyödykkeiden ja palveluiden tuotannossa kulutetun energian, virtoja (kuva alla). Korkean tulotason maat sekä tuottivat että kuluttivat merkittävästi enemmän energiaa kuin muut maat. Tuloluokkien välillä kulkevat piiloenergian virrat suuntautuivat jälleen pääosin korkeamman tulotason maihin. Erot piiloenergian kulutuksessa ovat jopa suuremmat kuin materiaalien kulutuksessa; korkean tulotason maissa henkeä kohti laskettu energian kulutus on yli kolmekymmenkertainen verrattuna matalan tulotason maihin. 

Kuva. Piiloenergian virrat eri tulotason maiden välillä vuonna 2015. Lähde Dorninger et al (2021). Julkaistu oikeudenhaltijan luvalla.

Tutkijat selvittivät myös tuotantoketjuissa tarvittavan tuottavan maa-alan käytön virtoja samaa laskentaperiaatetta käyttäen (kuva alla). Ylemmän keskitason maat, joihin kuuluvat muun muassa Etelä-Amerikan merkittävät maatalousmaat Argentiina ja Brasilia, olivat merkittävimpiä tuottajia ja kuluttajia. Tuloluokkien väliset virrat kulkivat jälleen pääosin kohti korkean tulotason maita. Huomattavaa on merkittävä maankäytön virta matalimman tulotason maista korkeimman tuloluokan maihin. Silmiinpistävää on myös Intian hyvin pieni maa-alan käyttö sekä tuotannossa että kulutuksessa. Intian pientä “maajalanjälkeä” selittää kulttuuristen ja uskonnollisten tekijöiden tukema kasvisruokavalion yleisyys.

Kuva. Piilomaankäytön virrat eri tulotason maiden välillä vuonna 2015. Lähde Dorninger ym. (2021). Julkaistu oikeudenhaltijan luvalla.

Hyödykkeiden ja palveluiden tuotantoketjuissa tehdyn inhimillisen työn virrat näkyvät seuraavassa kuvassa. Jälleen nähdään, että tuloluokkien välisissä virroissa “piilotyö” kulkeutuu pääosin korkeimman tulotason maiden kulutukseen. Matalimman tulotason maiden pienehkö tehty työn määrä saattaa selittyä muita tuloluokkia vähäisemmällä palkkatyön tarjonnalla näiden maiden taloudessa, mutta tätä asiaa ei tutkimuksessa varsinaisesti käsitelty.

Kuva. Piilotyön virrat henkilötyövuosiekvivalentteina eri tulotason maiden välillä vuonna 2015. Lähde Dorninger ym. (2021). Julkaistu oikeudenhaltijan luvalla.

Lopuksi tutkijat selvittivät, missä arvonlisä syntyy kansainvälisessä kaupassa. Kuva (alla) on hieman hankalammin tulkittava kuin edelliset kuvat, sillä arvonlisän kulkeutuessa tuottajilta kuluttajille (ylhäältä alas) kulkee raha päinvastaiseen suuntaan, kuluttajilta tuottajille (alhaalta ylös). Arvonlisän suhteen oleellinen havainto on, että lähes kaksi kolmasosaa globaalista arvonlisän tuotosta ja kulutuksesta tapahtui korkean tulotason maissa. Syitä tähän pohditaan hieman myöhemmin. 

Korkean tulotason maiden viennin arvonlisä vietyä resurssimäärää, piiloenergiaa ja työvuotta kohden on moninkertainen verrattuna kaikkiin muihin maaluokkiin, ja on ollut näin vähintään vuodesta 1990 (yksityiskohdat löydettävissä alkuperäisessä tutkimuksessa). Maankäyttöön liittyvän viennin arvonlisä hehtaaria kohden on lähes yhtä korkea Kiinassa, Intiassa ja korkean tulotason maissa. Matalimman tulotason maiden maankäyttöön liittyvän viennin arvonlisä hehtaaria kohden on häviävän pieni suhteessa kaikkiin muihin maaluokkiin.

Kuva. Arvonlisän virrat eri tulotason maiden välillä vuonna 2015. Lähde Dorninger ym. (2021). Julkaistu oikeudenhaltijan luvalla.

Mitä kaikki yllä kerrottu sitten tarkoittaa? Lyhyesti sanottuna sitä, että korkeimman tulotason maiden tuotanto ja kulutus ei olisi mahdollista ilman muun maailman tuottamia lisäpanostuksia eli materiaaleja, energiaa, maataloustuotteita sekä työtunteja. Olennaisilta osiltaan nykyinen globaali talousjärjestelmä ei siis juurikaan eroa siirtomaakauden taloudesta, vaikka suora käskyvalta entisten siirtomaiden ja kolonialististen valtioiden välillä purkautui jo viimeistään toisen maailmasodan jälkeen.

On myös tärkeä huomata, että tuotantopanosten ja niiden tulosten jatkuva virta köyhemmistä maista rikkaampiin – usein hyvin alhaisella hinnalla – hankaloittaa suuresti köyhempien maiden mahdollisuuksia taloudelliseen ja teknologiseen kehitykseen. Korkeimman tulotason maiden talouden riippuvuus muualta virtaavista resursseista tarkoittaa myös, että kaikkialla maailmassa samanlainen talous ei ole mahdollinen; kaikki alueet eivät voi olla tuotantopanosten suhteen nettotuojia.

KOF:n globalisaatioindeksi mittaa globalisaation taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia ulottuvuuksia.