3.4. Energiamurroksen kartta ja reitit
3.4 Energiamurroksen kartta ja reitit
Brittiläinen kaivosjätti Anglo American suunnittelee Sodankylän Viiankiaavan soidensuojelualueen alla sijaitsevan monimetalliesiintymän kaivamista. Kaivos tuottaisi esimerkiksi kuparia ja nikkeliä, joita käytetään akuissa ja monissa sähkölaitteissa. Luonnonsuojelijat ja paikalliset ovat kamppailleet kaivoshanketta vastaan, koska se voisi vahingoittaa Viiankiaavan suoekosysteemiä. (Kuva: TuomoS, Wikimedia Commons, CC BY-SA 4.0.)
Tässä osassa tarkastelemme, millaiseksi ja miten energiajärjestelmiä tulisi muuttaa kestävyysmurroksen aikaansaamiseksi. Tutkimuskirjallisuudessa on jo pitkään tuotu esiin, että energiamurroksen esteet eivät ole ensi sijassa teknologisia tai taloudellisia vaan poliittisia ja kulttuurisia. Nykyisin tämä ajatus on valtavirtaa, semminkin kun tuuli- ja aurinkovoima ovat jo nykyisellään suurimmassa osassa maailmaa halvimpia uuden sähköntuotannon tapoja.
Ilmastonmuutos lienee tärkein energiamurrosta ajava voima, mutta myös kysymys energiaturvallisuudesta on läpi historian ollut energiajärjestelmissä keskeinen. Sen merkitys on korostunut Venäjän Ukrainaan kohdistamien sotatoimien vuoksi 2020-luvulla. Venäjän hyökkäyssota on osoittanut, kuinka haavoittuvaisia kriittisen tärkeät järjestelmät – kuten ruoka- ja energiajärjestelmät – tosiasiassa ovat. Sodan syistä kiistellään, mutta osa tutkijoista on arvioinut, että sodan perimmäisenä syynä on kamppailu energiaresursseista ja niiden markkinoista. Tämän näkökulman mukaan Venäjä pyrki sotatoimillaan estämään sen, että Venäjälle strategisen tärkeät Mustanmeren kaasuesiintymät ja Itä-Ukrainan hiiliesiintymät lipuisivat pois Venäjän hallinnasta, kun Ukrainan yhteistoiminta Euroopan unionin kanssa tiivistyy. Kyseessä olisi siis fossiilisiin polttoaineisiin kytkeytyvä resurssisota, jollaisia ihmiskunnan historiassa on ollut toistuvasti.
Uusiutuviin energialähteisiin perustuva energiamurros tulee vaatimaan valtavia investointeja, mutta parhaimmillaan se voi samalla johtaa kohti paitsi ilmaston kannalta kestävämpää, myös osallistavampaa ja oikeudenmukaisempaa maailmantaloutta. Samalla energian ympärille kehkeytyvä geopoliittinen asetelma muuttuu – todennäköisimmin maailmasta tulee vähemmän kriisialtis.
Energiamurros on käynnissä – mutta vauhti ei riitä
Tuuli- ja aurinkovoiman nopea kasvu viimeisen parin vuosikymmenen aikana osoittaa, että energiamurros on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti nimenomaan sähkösektorilla. Maailmassa kulutetusta sähköstä jo melkein 30 prosenttia tuotetaan uusiutuvilla energiamuodoilla. Sähkösektori on kuitenkin vain yksi osa energiajärjestelmää. Lämmityksessä ja erityisesti liikenteessä energiamurros on osoittautunut vaikeammaksi. Lämmityssektorilla, jossa globaalisti tarkastellen kulutetaan noin puolet energiasta, uusiutuvan energian osuus on noin 10 prosenttia. Liikenteessä (tähän ei lueta lihasvoimin liikkumista), joka puolestaan kuluttaa noin kolmanneksen kaikesta energiasta, uusiutuvan energian osuus on vasta 3–4 prosenttia. Liikenteen uusiutuva energia tarkoittaa tällä hetkellä pääosin niin sanottuja biopolttoaineita, eli biomassasta kuten viljasta tai puusta jalostettuja nestemäisiä polttoaineita (ja jonkin verran biokaasua): uusiutuvalla sähköenergialla toimivan liikenteen osuus on selvästi pienempi. Kuitenkin liikenteen sähköistyminen on yksi energiasektorin isoista trendeistä.
Uusiutuvan energian tuotanto tuotantomuodoittain 1965–2021. Vielä nykyisin vesivoimalla tuotetaan selvästi suurin osa uusiutuvalla energialla tuotetusta sähköstä, mutta lähitulevaisuudessa tuuli- ja aurinkovoimalla tuotettu sähkö tulee ohittamaan vesivoimalla tuotetun sähkön määrän.
Vaikka menneisiin vuosikymmeniin nähden erityisesti sähköjärjestelmien muutos on ollut nopeaa, vauhti ei ole likimainkaan riittävä pysymiseen alle 1,5 asteen tai edes alle 2 asteen globaaliin lämpenemiseen johtavalla polulla.
Mitä sitten pitäisi tapahtua?
Polkuja energiamurrokseen on hahmoteltu paljon niin valtioiden, EU:n kuin kansainvälisten järjestöjenkin toimesta. Kansainvälinen uusiutuvan energian järjestö (International Renewable Energy Agency, IRENA) katsoo, että 1,5 asteen polulle pääsemisessä uusiutuviin energiamuotoihin perustuva yhteiskuntien sähköistäminen ja energiatehokkuus ovat avainasemassa. Koska aikaa energiamurroksen toteuttamiseen ilmastonmuutoksen riittävän hillitsemisen näkökulmasta on hyvin vähän, on polkutarkastelujen perustuttava vaihtoehtoihin, jotka ovat mahdollisia vaihtoehtoja nyt tai lähitulevaisuudessa. Tekniseltä kannalta välineet energiamurroksen toteuttamiseen ovat jo olemassa, eikä mitään nykyisin tuntemattomia energiateknologisia läpimurtoja välttämättä tarvita. Sen sijaan tarvitaan paljon kunnianhimoisempia toimia kuin mihin valtiot ja muut toimijat (joista lisää kurssin neljännessä osiossa) ovat tähän mennessä ryhtyneet. Seuraavassa katsomme energiamurrosta IRENAn vuonna 2022 tekemän polkutarkastelun pohjalta.
Uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa sähkön tuotantoa ja suoraa käyttöä on lisättävä massiivisesti ja heti
Sekä IRENA että IPCC pitävät energiamurroksen kulmakivinä uusiutuvan energian lisäämistä ja energian tehostuvaa käyttöä. Jatkuvasti lisääntyvä määrä mallinnuksia osoittaa, että hiilineutraali, uusiutuvaan energiaan perustuva sähköjärjestelmä on mahdollinen joka puolella maailmaa. Ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen vaatii uusiutuvan energian lisäämisen ennennäkemätöntä vauhdittamista. Tuotetusta sähköstä 65 prosenttia tulisi olla uusiutuvista energialähteistä vuoteen 2030 mennessä (vuonna 2019 osuus oli 26 %), ja vuonna 2050 uusiutuvien osuuden tulisi olla jo 90 prosenttia (ks. kuva alla). Suurin lisäys tulee tuuli- ja aurinkosähköstä. Myös vesivoimalla (joka on nykyisin suurin uusiutuvan sähkön lähde), biomassalla, geotermisellä energialla ja vuorovesivoimalla on tärkeä sija muutoksessa. IRENAn tarkastelussa fossiilisista energiamuodoista maakaasua käytetään edelleen vuonna 2050, mutta hiilivoiman käyttö on lopetettu. Uusiutuvan energian kapasiteetin lisääminen ei tällaisessa mittakaavassa onnistu, ellei sähköverkkoja samalla vahvisteta huomattavasti.
Kuvio esittää, kuinka tuotetun sähkön määrän (electricity generation) ja sähköntuotannon kapasiteetin (voimaloiden yhteenlaskettu nimellinen maksimiteho, electricity capacity) tulisi muuttua vuoteen 2050 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen olisi mahdollista rajoittaa 1,5 asteeseen. RE tarkoittaa uusiutuvaa energiaa ja VRE sään mukaan vaihtelevaa uusiutuvaa energiaa, eli käytännössä tuuli- ja aurinkosähköä. Geothermal tarkoittaa maansisäistä, geotermistä energiaa, Tidal/wave vuorovesi-/aaltovoimaa ja hydrogen vetyä. CSP (concentrated solar power) tarkoittaa keskittävää aurinkovoimaa, jossa auringon säteilyä peileillä ”tiivistämällä” voidaan tuottaa sähköä vettä höyrystämällä. Tässä skenaariossa odotetaan energiamurrostarkasteluille tyypilliseen tapaan sähköjärjestelmien toimivan vuonna 2050 valtaosin aurinko- sekä maatuuli- ja merituulivoiman varassa. (Lähde: IRENA 2022, 61)
Energiajärjestelmän on myös sopeuduttava siihen, että tulevaisuuden energiajärjestelmässä ylivoimainen osa energiasta tulee sään mukaan vaihtelevasta tuotannosta (tuuli- ja aurinkovoima). Tämä vaatii energiajärjestelmältä varastointikapasiteetin kehittämistä ja uudenlaista joustavuutta. Kulutuksen tulee sopeutua nykyistä paljon paremmin kulloinkin käytettävissä olevaan energiantuotantoon. Yksi esimerkki energiajärjestelmän joustavuudesta ovat sähköautot, joita voidaan ladata silloin, kun sähköä on tarjolla paljon, ja jotka voivat tarjota sähkövarastoaan käytettäväksi silloin, kun sähköä syntyy tuotannossa vain vähän.
Uusiutuvaan energiaan perustuvan sähköntuotannon lisäksi myös uusiutuvan energian ”suoran” käytön tulee lisääntyä huomattavasti. Tällä tarkoitetaan uusiutuvan energian käyttöä liikenteessä, lämmityksessä ja teollisuudessa muussa kuin sähkömuodossa. Aiemmin suoraa käyttöä on hallinnut ”perinteisen” biomassan – polttopuun ja puuhiilen – käyttö lämmityksessä ja ruuanlaitossa, mutta pienhiukkaspäästöjen vuoksi IRENA suosittaa näistä luopumista kokonaan. Yksi esimerkki uusiutuvan energian suorasta käytöstä ovat aurinkolämpöjärjestelmät, joissa auringon lämpösäteilyä muutetaan aurinkokeräimillä lämmittämään käyttövettä ja rakennuksia. Lämmityksessä geotermisen energian, eli syvältä maan sisältä kumpuavan lämmön käyttö tulee kasvamaan. Myös biomassan käyttö liikenteessä joko nestemäisinä polttoaineina tai biokaasuna tulee lisääntymään. IRENAn alle 1,5 asteen energiamurrospolulla biomassasta tehdyt polttoaineet tulevat lisääntymään paitsi tie- myös laiva- ja lentoliikenteessä.
Tällainen sähköjärjestelmän muutos vaatii tietenkin erittäin mittavia investointeja ja muutosta suuntaavia politiikkatoimia. IRENA arvioi, että uusiutuvan energian lisäämiseen tarvittavat globaalit vuosittaiset investoinnit ovat vuoteen 2050 asti noin biljoonan Yhdysvaltain dollarin (USD) luokkaa (nykyisin noin 250 miljardia vuodessa) ja sähköverkkojen vahvistamiseen ja joustavuuden lisäämiseen tarvittavat noin 700 miljardin (USD) luokkaa (nykyisin noin 275 miljardia USD).
Energiamurroksen toteuttamisen esteet eivät ole niinkään teknologisia, vaan poliittisia ja kulttuurisia. Sähköjärjestelmän murrosta edistäviä politiikkakeinoja on jo esitelty ja kokeiltu runsaasti. Tähän asti muutosta on kaikkein tehokkaimmin toteutettu syöttötariffijärjelmällä (linkki avautuu uuteen ikkunaan), jolla saatiin tuulivoimarakentaminen käyntiin myös Suomessa. Tarjolla olevien keinojen käyttö edellyttää kuitenkin poliittista tahtoa.
Energiaa on käytettävä tehokkaammin ja vähemmän
Myös rakennusten energiakäytössä – jossa lämmittäminen ja jäähdyttäminen kuluttavat suurimman osan energiasta – uusiutuvat energiamuodot tulevat kattamaan valtaosan tulevaisuuden energiatarpeista. Lisäksi rakennuksista täytyy tulla energiatehokkaampia eli lattiapinta-alaa kohti käytetyn energian tulee selvästi vähentyä. Energiankulutusta vähentävistä energiaremonteista onkin tullut keskeinen osa energiankulutuksen sääntelyä esimerkiksi EU:ssa. IRENAn murrospolulla vuodesta 2030 alkaen kaikki uudet rakennukset ovat ”nollaenergia”-rakennuksia: ne kuluttavat energiaa korkeintaan sen verran, kuin mitä itse tuottavat uusiutuvalla energialla.
Rakennusten lämmityksen murroksessa polttamiseen perustuvasta energiantuotannosta luovutaan ja energian tuottavat lämpöpumput ottavat lämmitykseen tarvittavan energian ilmasta, vedestä tai maasta. Näiden järjestelmien pyörittämiseen tarvittava sähkö tuotettaisiin uusiutuvalla energialla kuten rakennusten katoilla olevilla aurinkopaneeleilla. Tämä murros voidaan toteuttaa kaikissa mittakaavoissa – pientaloissa ja kerrostaloissa – mutta myös kaukolämpö voidaan jatkossa tuottaa enenevästi lämpöpumpuilla. Rakennusten osalta energiamurroksen investointitarpeet ovat IRENAn arvion mukaan vielä suurempia kuin sähköjärjestelmän kohdalla, koska muutos on vasta aluillaan. IRENA arvioi, että investointeja tarvitaan 2285 miljardia dollaria vuosittain jaksolla 2021–2030, ja 1185 miljardia dollaria vuodessa ajanjaksolla 2031–2050.
Energian loppukulutus rakennuksissa maailmanlaajuisesti vuonna 2019 ja IRENAn skenaariossa vuosina 2030 ja 2050. Maailmassa rakennusten lattiapinta-ala tulee kasvamaan, mikä hidastaa energiatehokkuuden toimilla saavutettavaa energiankulutuksen vähentymistä. Skenaariossa rakennuksista tulee laskennallisesti hiilineutraaleja. (Lähde IRENA 2022, 82)
Liikennesektorin energiamurros on haastava. Liikenteen muuttaminen vähäpäästöiseksi saati hiilineutraaliksi vaatii sekä teknologisia että käyttäytymisen muutoksia. Kuten osiossa 2.3.1 opimme, sähkö näyttää voittavan kilpailun tieliikenteen tulevasta käyttövoimasta, vaikka niiden osuus on edelleen vähäinen ja liikenteessä käytetään tällä hetkellä sähköä selvästi vähemmän kuin biopolttoaineita (noin 1 % vs. 3 % liikenteessä kulutetusta energiasta). IRENAn 1,5 asteen energiamurrospolulla liikenteen sähköistäminen on avainasemassa pyrkimyksessä päästä vuoteen 2050 mennessä lähelle CO2-päästöttömyyttä. Kuitenkin skenaarion mukaan myös liikenteen nestemäisten biopolttoaineiden käytön tulisi lähes viisinkertaistua samassa ajassa.
Skenaarion toteutuminen vaatisi sähköautojen välitöntä yleistymistä siten, että vuonna 2030 suurin osa maailmanlaajuisesti myytävistä autoista olisi sähköautoja (vuonna 2021 osuus oli 8,3 %). Sähköautojen myynnin kasvu riippuu kuitenkin latausinfrastruktuurin kehittämisestä, kannustimista sähköautojen hankintaan sekä kenties polttomoottoriautojen myynnin kieltämisestä. Lisäksi yksityisautoilua pitäisi pystyä korvaamaan julkisella liikenteellä ja lihasvoimin liikkumisella, ja lyhyiden (ihmis- ja rahti)lentojen lisäksi myös maantierahdin kuljetuksia tulisi siirtää sähköistettyyn raideliikenteeseen.
Energiankulutus liikenteessä maailmanlaajuisesti vuonna 2019 ja IRENAn skenaariossa vuosina 2030 ja 2050. (Lähde: IRENA 2022, 82)
Vihreä vety osana uusiutuvaa energiajärjestelmää
Yksi tärkeä osa tulevaisuuden energiajärjestelmää tullee olemaan vedyn käyttö energian kuljettamiseen, varastointiin sekä tuottamiseen. Vedyn hyödyntäminen ei ole uusi keksintö vaan se on tunnettu jo vuosisatoja, ja viimeisen 50 vuoden aikana innostus puhtaan vedyn hyödyntämiseen on voimistunut. 1970-luvun alkupuolen öljykriisi oli vetyinnostusta herättänyt energiajärjestelmään kohdistunut shokki. Öljykriisin väistyessä innostus myös vetyteknologioiden kehittämiseen lopahti.
Vety ei itsessään ole (jalostamaton) energianlähde, vaan sitä on ensin tuotettava. Erilaisiin vetyteknologioihin viitataan eri värikoodeilla tuotantotavan mukaan. Harmaa (tai ruskea/musta) vety tarkoittaa lähinnä maakaasusta tai hiilestä tuotettua vetyä, jonka valmistus tuottaa CO2-päästöjä. Sininen vety on sekin fossiilisista lähteistä tuotettua vetyä, jossa kuitenkin käytetään hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologiaa eli suurin osa prosessin päästöistä saadaan poistettua. Vihreä vety tarkoittaa vedestä uusiutuvalla energialla tuotettua vetyä.
Nykyisin käytettävä vety on lähes kokonaan tuotettu fossiilisista lähteistä, mutta yksi energiajärjestelmän aktiivisesti kuhisevia nichejä on vihreän vedyn tuottaminen. Vedyllä on erilaisia, myös energiaan liittymättömiä, käyttökohteita raskaassa teollisuudessa, ja sitä käytetään pienessä määrin myös liikenteessä korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Näiden käyttökohteiden (liikenteen osalta ks. kuvio yllä) potentiaalin ohella eräs energiamurroksen kannalta merkittävä vedyn käyttökohde on sähköjärjestelmän tasapainottaminen, kun sään mukaan vaihteleva uusiutuvan energian tuotanto valtavirtaistuu. Kun tuuli- ja aurinkosähköä on käytettävissä paljon, vedestä voidaan erottaa vetyä myös pitkäaikaiseen varastoon, josta se otetaan käyttöön sitten, kun tuuli- ja aurinkosähköä on vain niukasti saatavilla.
Siirtymä fossiilitaloudesta vetytalouden aikaan ei ole varmaa: kuten todettua, innostus on hiipunut aiemminkin. Vedyllä onkin monta estettä kivuttavana. Fysikaalisista ominaisuuksistaan johtuen sen varastointi ja kuljetus ei ole yksinkertaista ja sen tuottaminen vaatii runsaasti energiaa, ja lisäksi vihreä vety on toistaiseksi kallista harmaaseen ja siniseen vetyyn verrattuna. Kuitenkin IRENAn 1,5 asteen energiapolulla vuonna 2050 globaalista energiankulutuksesta 12 prosenttia katettaisiin vedyllä.
Olisiko ydinvoimallakin sijansa?
On huomattava, että IRENAn muotoilema energiapolku globaalin lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 asteeseen on muotoiltu pääasiassa jo markkinoilla olevien teknologioiden varaan. Mitään uusia energiateknologisia läpimurtoja ei ilmastonmuutoksen hillintään siis tarvita. Ydinvoiman osuuden IRENAn tarkastelu olettaa säilyvän noin 10 prosentissa sähköntuotannon kapasiteetista.
Nykyisenkaltaisilla suuren mittakaavan ydinvoimalaitoksilla ei energiamurrosta koskevassa kirjallisuudessa juurikaan uskota olevan sijaa nykyisten laitosten käyttöiän päättymisen jälkeen. Sen sijaan tutkijoidenkin välillä on huomattavasti erimielisyyttä siitä, mikä rooli innovoinnin kohteena olevilla ydinvoimaratkaisuilla tulee olemaan. Tällaisia ovat hyötöreaktorit, pienet modulaariset reaktorit (small modular reactors, SMRs) sekä fuusiovoima. Mikään näistä ei ole varsinaisesti uusi keksintö - Joitakin hyötöreaktori- ja SMR-laitoksia on ollut jopa liitettynä sähköverkkoon. Fuusiovoiman kaupallinen käyttö sen sijaan on optimististenkin arvioiden mukaan sen verran kaukana tulevaisuudessa, ettei se auta kiireellisiin ilmastotoimiin.
Yksi Suomessakin aktiivisesti keskusteltu mahdollinen lisä CO2-vapaaseen energiatuotantoon ovat pienoisydinvoimalat. Ne ovat nykyisiä ydinvoimalaitoksia selvästi pienempiä (<300MW), modulaarisia reaktoreita (SMR). Pienoisydinvoimaloiden osat voitaisiin (sarja)valmistaa tehtaalla ja kuljettaa käyttöpaikalle. Samoin jonkin voimalan osan (moduulin) tullessa käyttöikänsä päähän, voitaisiin vain tämä kyseinen osa korvata uudella.
Mikään SMR-ratkaisu ei ole vielä edennyt kaupalliseen vaiheeseen, mutta myös uusia voimalakonsepteja on kehitteillä. Toistaiseksi ei tiedetä, onko SMR:sta mahdollista kehittää taloudellisesti riittävän kilpailukykyisiä merkittävässä mittakaavassa. Se riippuu paitsi sähkön tulevaisuuden markkinahinnasta myös vaihtoehtoisten tuotantomuotojen, kuten tuuli- ja aurinkovoiman, kustannusten kehityksestä. Koska tulevista kaupallistettavista SMR-laitoksista ei luonnollisesti ole vielä esimerkkejä, ei tiedetä, millä tavoin poliittinen ohjaus ja sääntely vaikuttavat niiden houkuttelevuuteen investointikohteena. Pienoisydinvoiman julkinen ja poliittinen hyväksyttävyys nähdään vasta, kun laitosprosesseja aletaan toteuttaa. Joka tapauksessa SMR-laitokset eivät ainakaan vielä 2020-luvulla ennätä auttamaan energiamurrosta.
Energiamurros muuttaa geopoliittisia asetelmia
Koska kaikki modernit yhteiskunnat ovat riippuvaisia jatkuvasti saatavilla olevasta riittävän edullisesta energiasta ja käytännössä myös maiden rajat ylittävästä energiakaupasta, on energialla hyvin ilmeinen geopoliittinen ulottuvuus. Energiamurroksen myötä tapahtuvat eri valtioiden ja alueiden geopoliittisen aseman muutokset ovat yksi energiajärjestelmiä koskevan tutkimuksen keskeisiä aiheita. Varsin yleinen käsitys on, että maailmanpoliittinen asetelma tulee muuttumaan radikaalisti ja että uusiutuvaan energiaan perustuva järjestelmä aiheuttaa vähemmän konflikteja kuin fossiilienergiaan perustuva järjestelmä.
Myös uusiutuvaan energiaan perustuvassa järjestelmässä on geopoliittisia haasteita. Uusiutuvan energian kasvava käyttö hyödyttää yhtäältä valtioita, joilla on hyvin kehittynyttä teollisuutta ja osaamista, kuten Yhdysvallat, EU ja Kiina, ja toisaalta niitä, joilla on tarvittavia raaka-aineita, kuten Kiina, Venäjä ja monet Afrikan ja Etelä-Amerikan valtiot. Esimerkiksi Yhdysvallat, EU ja Kiina ovat siis hyötyjiä energiamurroksessa. Taloutensa fossiilisten polttoaineiden vientiin perustaviin maihin, Venäjän lisäksi lähinnä OPEC-maihin, kohdistuva taloudellinen paine voi tulla aiheuttamaan kansainvälistä ja kansallista poliittista epävakautta.
Aurinko- ja tuulivoimateknologia vaatii myös tiettyjen harvinaisten maametallien käyttöä. Näiden ympärille voi kehittyä samankaltaisia kartelleja kuin 1970-luvun öljykriisien takana olleet OPEC-maiden öljykartellit. Kiina on ylivoimainen markkinajohtaja harvinaisten maametallien tuotannossa, mikä parantaa Kiinan geopoliittista asemaa. Geopoliittisten jännitteiden syntymistä voidaan ehkäistä kehittämällä maametallien tuotantoketjuja myös muissa maissa kuin Kiinassa ja Venäjällä, vähentämällä harvinaisten maametallien käytön tarvetta teknologisten innovaatioiden avulla sekä lisäämällä näiden materiaalien kierrätystä. Toimien käyttöönotto voi kuitenkin viedä paljon aikaa, eli Kiinan valta-asema jatkunee tulevaisuudessa.
Myös uusien “resurssikirousten” uhka kytkeytyy harvinaisten materiaalien ympärille maissa, joissa materiaaleja on runsaasti. Resurssikirous tarkoittaa valtioiden (tai pienempien yhteisöjen) taipumusta keskittyä ja jämähtää viennissään johonkin sillä hetkellä taloudellista hyötyä helposti tuottavaan resurssiin niin, että se näivettää valtion muun taloudellisen toiminnan ja tuotannon. Silloin kyseisestä resurssista tulee iso riski valtion tulevalle kehitykselle: kaikki munat ovat niin sanotusti yhdessä korissa. Jos esimerkiksi menestysresurssin kysyntä markkinoilla romahtaa tai kilpaileva maa valtaa markkinat, voi valtiontalous kokea valtavan iskun, ja tämä voi johtaa toisiaan ruokkiviin ongelmiin valtiontalouden supistuessa, työttömyyden kasvaessa ja elinkeinoelämän näivettyessä. Viime vuosikymmenen esimerkki resurssikirouksesta on suuri öljyntuottaja Venezuela, jonka talous ajautui öljyn hinnan laskun vuoksi vapaaseen pudotukseen. Resurssikiroukseen liittyy usein myös laajamittainen korruptio. Toisaalta uusiutuvan energian kehittämisen vaatimukset ovat öljyyn nähden hyvin erilaiset, ja uusiutuvan energian lisääminen voi myös johtaa talouksien monipuolistumiseen.
Maailmassa, jossa uusiutuvat energiamuodot ovat määräävässä asemassa energiamarkkinoilla, uusiutuvan teknologian investoinneista ja teknologian siirtämisestä esimerkiksi kehittyneiden ja kehittyvien valtioiden välillä voi tulla kansainvälisen yhteistyön mutta myös konfliktin lähde. Uusiutuvan energian infrastruktuurin ympärille voi kehittyä konflikteja varsinkin, jos maiden välille syntyy uusia epäsymmetrisiä riippuvuussuhteita, jolloin energiaa tai teknologiaratkaisuja kipeästi tarvitsevat maat ovat helppoja hyväksikäytön kohteita. Myös yhä enenevästi valtioiden rajat ylittävien sähköverkkojen geopoliittiset vaikutukset voivat olla moninaiset. Toisaalta yhteiset sähköverkot voivat tukea yhteistoimintaa valtioiden välillä ja vähentää näin myös konfliktien uhkaa, mutta samalla sähköverkkojen maailmanlaajuinen haavoittuvuus esimerkiksi kyberhyökkäyksille kasvaa.
Jäikö tästä osiosta jotain mieleen, mitä haluaisit kommentoida? Vapaaehtoinen.