Ekologisen kompensaation sanasto

Luontohaittojen lieventämisen ensisijaisuusjärjestys, jossa luontohaittoja 1) vältetään, 2) vähennetään 3) korjataan haitta-alueella ja vasta viimeiseksi 4) kompensoidaan.

Hyvittävän toimenpiteen eli ennallistamisen, suojelun tai luonnonhoidon on oltava lisäistä eli se ei saa olla toimenpide, joka olisi tehty joka tapauksessa ilman päätöstä kompensaatiosta. Näin ollen jo olemassa olevien tai suunnitteilla olevien suojelu-, ennallistamis- tai viherryttämisohjelmien alueet eivät kelpaa kompensaation hyvitysalueiksi, sillä ne eivät ole lisäisiä. Lisäisyys voi olla osittaista tai täydellistä.

Luontotyyppi tai laji.

Luonnon määrän numeerinen mitta, joka yhdistää tiedon luonnonarvon pinta-alasta ja ekologisesta tilasta. Lasketaan kaavalla: [luonnonarvon pinta-ala x luonnonarvon ekologinen tila]. Yksi luonnontilainen hehtaari vastaa yhtä luonnonarvohehtaaria.

Kauppapaikka, jossa luonnonarvojen tuottajat kuten maanomistajat, voivat myydä tuottamaansa luontohyötyä toimijoille, joiden rakentamat hankkeet heikentävät luontoa toisaalla.

Hyvitysalueen luonnonarvojen on vastattava biologisesti haitta-alueen luonnonarvoja. Luonnonarvot tulee kartoittaa sekä haitta- että hyvitysalueelta, millä varmistetaan, että luonnonarvot ovat keskenään riittävän samankaltaisia.

Hyvityksenä hoidetaan jotain aluetta, esimerkiksi poistetaan kuusta lehdosta tai laidunnetaan perinnebiotooppia. Luonnonhoito joudutaan toistamaan tietyin väliajoin, jotta sen vaikutukset pysyvät yllä. Kun alue otetaan hyvityskäyttöön, sille asetetaan hävittämis- ja heikentämiskielto. Luonnonhoito sopii parhaiten väliaikaisten haittojen hyvittämiseen.

Jotkut luonnonarvot, kuten metsät, palautuvat itsekseen kohti luonnontilaa, kunhan niiden heikentäminen (esimerkiksi hakkuut tai rakentaminen) lopetetaan.

Syntyy, kun hyvittävillä toimenpiteillä aikaan saatu luontohyöty on yhtä suuri kuin aiheutettu luontohaitta.

Ekologinen hyöty, joka kertyy tehdystä hyvittävästä toimenpiteestä, ja joka vaikuttaa hyvitysalueen kokoon.