Ilmastonmuutoksen vaikutusten epätasainen jakautuminen herättää vahvaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. On nurinkurista, että globaalin etelän heikoimmassa asemassa olevat ihmiset ja pienten saarivaltioiden asukkaat kärsivät ensimmäisenä kuivuudesta, sään ääri-ilmiöistä ja ruokaturvan heikkenemisestä, vaikka heidän historiallinen hiilijalanjälkensä on mitätön.
Mielestäni tämä tekee ilmastonmuutoksesta ennen kaikkea ihmisoikeus- ja oikeudenmukaisuuskysymyksen. Länsimailla ja vauraimmilla väestöryhmillä on eettinen velvollisuus paitsi leikata omia päästöjään rajusti, myös rahoittaa kehittyvien maiden sopeutumistoimia ja ilmastovahinkojen korjaamista.