Itse olen miettinyt sitä, että ihminen ei välttämättä ole aina ahne, vaan ymmärtämätön. Niin moni asia vie eteenpäin ja niin monta asiaa on tarpeen saavuttaa. Ja kun olemme kehittyneet keksiviksi ja aikaansaaviksi, olemme koko ajan pyrkineet eteenpäin. Muistan omasta nuoruudestani 80- ja 90-luvulta, että jotenkin kuviteltiin, että kasvu on aina mahdollisuus. Että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä eteenpäin. Kyllähän jo silloin puhuttiin siitä, ettei maapallo tule kestämään, mutta muuta vaihtoehtoa kuin kasvu ei kuitenkaan osattu esittää. Uskon vahvasti, että kasvu, kehitys ja tietynlainen ahneus ovat meihin sisäänkoodattuja. Että vaatii paljon, uskaltaa olla tavoittelematta kehitystä, omaa hyvää tai kasvua. Ahneus on se, mikä on taannut ihmiselle elämän. Ahneet ovat selviytyneet. Ahneus on alkukantaista ja sitä vastaan on vaikea taistella eikä sitä mitenkään saada kitkettyä pois. Pitäisikin jotenkin näyttää sille ahneelle, mitä hän hyötyy, jos alkaakin pelastamaan maailmaa. Konkreettisesti. Mitä hän voi saada sillä, mikä se etu on.