Ihmisen rooli maapallolla

Ihmisen rooli maapallolla

Ebba Junttila -

Komppaan aikaisempaa kommentoijaa; on meidän tehtävä järjestää olosuhteet niin, että luonto voi kokonaisvaltaisesti hyvin, ja tähän tarvitaan jokaista.

Törmään jatkuvasti puheeseen siitä, kuinka ihmiset ovat "onneksi jo tehneet paljon" luonnon hyvinvoinnin eteen. Ja toki, onhan se totta! En vähättele aktivistien, tutkijoiden tai muiden ammattilaisten jatkuvaa työpanostusta ollenkaan. Näen asian kuitenkin niin, että roolimme elvyttäjinä ja pelastajina on paradoksaalinen - ei olisi tarvetta ennallistamiselle, jos emme olisi tehnyt tällaista tuhoa jo alkujaan. Iso kiitos kuuluu niille, jotka omistavat elämänsä ilmastonmuutoksen hidastamisen eteen, mutta me loput saamme katsoa peiliin. Nyt tarvitaan ennen kaikkea niitä yhteiskunnan tahoja, jotka ovat tähän mennessä panostaneet vähiten. Yksilöillä on tässä valtava vastuu, ja meidän valinnat ovat suoria ääniä hyvinvoivan luonnon ja tulevaisuuden puolesta tai sitä vastaan. On turha puhua toivosta ja optimistista, jos emme samalla yksinkertaisesti tee kaikkeamme ilmastokriisin ehkäisemiseksi.

Odotamme, että päättäjät innovoivat pelastuksen luonnolle ja sen ihmiskunnalle, mutta emme itse tee osaamme: kulutamme turhaa materiaa, matkustamme, käytämme hirveät määrät dataa, ostamme eläinperäisiä elintarvikkeita ja tuudittaudumme siihen, että "hei, ainakin mä kierrätän ja syön vähemmän punaista lihaa." Se ei yksinkertaisesti riitä. Jos toi kuulostaa sulta, niin sä kyllä pystyt tekemään enemmän ja sun pitäisi tehdä enemmän. Ja se syyllisyyden tunne on ihan terve - kertoo vain siitä, että nyt on asiat vinossa.

Tuntuu epäreilulta, että maailma on edessämme valtavan katastrofin syövereissä, mutta on meidän tehtävä muuttaa sitä niin, että seuraavat sukupolvet eivät jatka edellisten jalanjäljissä. Me ei menetetä mitään sillä, että opettelemme kuluttamaan vähemmän ja elämään enemmän harmoniassa muun luonnon kanssa.

Ihmisen rooli maapallolla

Veera Huhtinen -
Hyvää tekstiä. Kasviperäiseen ruokavalioon siirtyminen on helpoin tapa yksilönä vaikuttaa, jos jostain haluaa aloittaa.

Ihmisen rooli maapallolla

Juho Airaksinen -
Olen myös samaa mieltä siitä että jokainen voi ihan pienilläkin muutoksilla arjessa vähentää ilmastokuormitusta huomattavasti. Myös tekoälyn käytön vähentäminen tai lopettaminen on ehkä suurin teko jonka voit tehdä. Niiden vaatimat datakeskukset kuormittavat luontoa hirvittävän paljon.

En tiedä olenko se vain minä mutta esimerkiksi ihmisten painostaminen muuttamaan ruokavaliotaan voi olla ehkä hieman radikaalia ja voi aiheuttaa ehkä entistä enemmän ilmastoasioiden vieroksumista. Toki komppaan turhan materian, matkustelun ja datan käytön vähentämisen puolesta!

Meidän täytyisi luoda puhdasta teknologiaa ja jakaa/myydä sitä maailmalle jossa esimerkiksi tehtaat saastuttavat huomattavan paljon. Se vaikuttaisi paljon enemmän ja pidemmällä aikavälillä jos saisimme maailmalle vaikka suodattimia savupiippuihin , oikeanlaisia jätteidenkäsittelylaitoksia jne. Näin pienenä valtiona joka on kuitenkin teknologisesti maailman huippua, meillä olisi siihen valtavan hyvät puitteet.

Pohdin että näin saisimme myös seuraaville sukupolville hieman paremman tulevaisuuden ja ainakin lisää aikaa tehdä uusia löytöjä ja korjausliikkeitä.

Heitelkää ihmeessä ajatuksia ja kommentteja, en ole alan asiantuntija ja nämä ovat vain omia ajatuksia aiheesta!

Ihmisen rooli maapallolla

Ebba Junttila -
Hyvää argumentointia, kiitos vastauksesta! Tuo tekoälyn nosto on myös ehdottomasti tärkeä osa ilmasto -keskustelua. Siihen liittyy valtavasti muitakin ongelmia kuin päästöt ja energiankulutus, kuten ajattelemisen ulkoistaminen, tekijänoikeusongelmat jne.

Ymmärrän hyvin, että ruokavalintoihin puuttuminen aiheuttaa ihmisissä vastustusta, enkä sano, että esimerkiksi vegaanisuus olisi joka ikiselle ihmiselle mahdollinen. Mutta suurimalle osalle meistä kasvipohjainen ruokavalio on täysin toteutettavissa. Ruoantuotanto on globaalisti suurin päästölähde, ja omilla kulutusvalinnoillaan voi tehdä suurimman muutoksen hiilijalanjälkeensä.

On ironista, että kasvissyöntiä ja siihen vetoamista (/painostamista) pidetään radikaalina, mutta tyypillisen suomalaisen ruokatottumuksiin liittyviä moraalisia ongelmia ei edes kyseenalaisteta. Eikö radikaalimpaa ole se, että kukkotivut tapetaan silppurissa alle vuorokauden ikäisinä, koska ne eivät tuota kananmunia? Se, että lehmät pakkosiitetään kiima-ajan ulkopuolella (on varmaan sanomattakin selvää, että tapahtuma tuottaa valtavaa kipua ja pelkoa, ja sen aiheuttama trauma on verrattavissa raisk***seen) vain jotta ne tuottaisivat maitoa ihmistä varten? Ihmistä, joka ei siis edes tarvitse maitoa (olemme muuten ainoa nisäkäslaji, joka juo vapaaehtoisesti toisen lajin äidinmaitoa.) Eikä sitä maitoa anneta niille ketkä sitä tarvitsevat, eli vasikoille.

Eikö ole radikaalimpaa, että tuotantoeläinten lapset erotetaan äideistään aivan liian aikaisin ja viedään teurastettaviksi? Puhumattakaan siitä, kuinka tehotuotannossa sairaudet ja alituinen kipu on enemmän sääntö kuin poikkeus, ja kuinka kyseiset eläimet eivät pääse toteuttamaan lajityypillisiä tarpeitaan.

Kannattaa tutustua esimerkiksi siihen, miten tuotantosiat joutuvat makaamaan omassa ulosteessaan (mitä ne eivät todellakaan normaalisti tee), miten porsaat kastroidaan, minkälaista häiriökäyttäytymistä kanoilla esiintyy liian suurien parvien vuoksi ja miltä tyypillisen naudan elämä suomalaisessa tehotuotannossa näyttää. Benjamin Pitkänen ja Pavel Tahkovuori ovat kirjoittaneet aiheesta todella kattavan tietokirjan, "Rakkaat eläimet, joita syömme". Suosittelen luettavaksi ihan kaikille, niin vegaaneille kuin sekaaneille.

Ihmisen rooli maapallolla

Juho Airaksinen -

Olet ihan oikeassa, lähinnä lähdin etsimään juuri näitä ilmasto asioita, unohdin mainitsemasi asiat tekoälyn käytön yhteydestä, kiitos kun täydensit!

Olen kyllä samaa mieltä että kasvipohjainen ruokavalio on useimmille mahdollinen, mutta yleensä kun lähdetään patistelemaan pois niin tutusta ja turvallisesta ja henkilökohtaisesta asiasta kuin ruokavalio, niin siitä seuraa yleensä se, että aletaan tarkastelemaan koko ilmastotoimia kokonaisuutena hieman vinoon ja vieroksuen. Sitä lähinnä hain!

Ja tiedostan itsekin että eläintuotannossa on paljon ongelmakohtia, ja haluaisinkin nähdä että nämä ongelmakohdat korjataan, jotta ruoka olisi vastuullisesti tuotettua ja eläimet voisivat hyvin. Olen nähnyt näistä paljon aika rajua materiaalia, viimeisimpänä tämän pinnalla olleen possuasian ja olen kyllä surullinen siitä millaista kohtelua eläimet voivatkaan kokea. 

Ihmisen rooli maapallolla

Ebba Junttila -
Olet ihan oikeassa tuosta ilmastopolitiikkaan ja siihen liittyvän ruokavaliokeskustelun vieraannuttavasta luonteesta ja näkökulmien polarisoitumisesta. Tässä varmaan päästiinkin asian ytimeen: miten saisimme keskustelukulttuurin muuttumaan niin, että ihmiset eivät koe tulleensa henkilökohtaisesti hyökätyiksi ja painostetuiksi tavalla, joka jakaa meitä vain eri ryhmiin ja saa jo valmiiksi epäluuloiset henkilöt tuntemaan vielä suurempaa vieroksuntaa ympäristötoimiin.

Itse näen asian niin, että tieteellisen tutkimustiedon ja aidon materiaalin jakaminen yhdistettynä asioiden tuomiseen normaaliin arkeen on se tapa, millä vastahakoistenkin mielet voivat liikahtaa uuteen suuntaan. Ei riitä, että jossakin lukee teksti "broilerit kärsivät" tai "metsäpaloja on ollut mittaushistoriallisesti eniten" - nämä ilmiöt pitää nähdä omin silmin. Tai niin, en tiedä, kyllähän materiaalia pyörii eri medioissa jatkuvasti, mutta se ei näytä muuttavan toiminnassamme mitään. Siksi juuri olisi tärkeää tuoda asiat ilmi niin, että ne oikeasti koskettavat tavan tallaajaa ja puskevat ihmisiä muuttamaan elintapojaan ympäristöystävällisemmiksi.

Ihmettelen, miksi mm. HS tai Yle eivät hirveämmin tuo esille juuri esimerkiksi tuotantoeläinten todellisia oloja, mutta vilkasta keskustelua käydään kyllä siitä, voiko kasvishampurilaista kutsua hampurilaiseksi. Jos jossain on kyse kuluttajan harhaanjohtamisessa, niin eikö juuri siinä, että kananmunakennoon läimäistään slogan "vapaan kanan munat", kun kyse on kymmenien tuhansien yksilöiden parvissa lattiakanaloissa elävien ja äärimmäisen jalostettujen kanojen munista, jotka eivät välttämättä koskaan eläessään pääse ulos. Varmaan kaikki yhtyvät siihen, ettei kyse ole vapaudesta.

Ja niin kuin itsekin ilmaisit: me haluamme ruokamme olevan vastuullisesti ja kestävästi tuotettua. Me haluamme eläinten voivan hyvin. Siksi poliitikoilla ja päättäjillä on asiassa valtava vastuu, sillä sieltä määrätään, minkälaisia yrityksiä tuetaan rahallisesti, mihin julkista keskustelua ohjataan ja miten kansalaisia kehotetaan toimimaan. Toki meillä äänestäjillä on vastuu antaa kannatuksemme niille, jotka ympäristöystävällistä politiikkaa ajavat. Olisi kätevää, jos ilmastotoimet kuuluisivat kunkin puolueen toiminnan edellytyksiin, mutta sellaista poliittista järjestelmää lienee mahdoton demokratiassa lähteä vaatimaan - vaikka demokratia ja hyvinvointivaltiohan rappeutuvat sitä mukaa, mitä ilmastonmuutos murentaa elinympäristöämme.

Ihmisen rooli maapallolla

Arina Fedulina -
Jep tuopa. Itse mietin myös tuota "radikaali" sanaa tässä yhteydessä siitä näkökulmasta että eläintuotanto kuluttaa tosi paljon maapallon varoja, se ei ole pelkästään eettinen kysymys mutta sen lisäksi myös suuri ilmastonmuutoksen nopeuttava tekijä. Jo lihatuotteiden käytön vähentäminen vaikuttaisi paljon tähän kokonaisuuteen, sillä lihantuotanto kuitenkin tarvitsee paljon viljelypalstaa eläinten ruokintaa varten, välikäsi joka on mielestäni tarpeeton kun tätä sama viljelyaluetta voitaisiin käyttää suoraan ihmisten ruoan viljelyyn. Olikohan se 32% päästöistä tulee juurikin lihatuotannosta? Niin eikö lihatuotannon vaikutus maapalloon ole radikaalisempaa kuin kehittyneiden maiden ihmisten verrannollisesti pieni epämukavuus muuttaa ruokailutapojaan varsinkin esimerkiksi suomessa jossa on paljon muita pohjoismaita enemmän kasvistuotteita/korviketuotteita.

Itse ajattelen että kaikki mahdollliset toimet on askel eteen päin. Nämä omat valinnat ja myös poliittinen paine, aktivismi, koulutus ja esim vapaaehtoistyö tai muut tukitoimet niille joihin ilmastonmuutos iskee ensimmäisenä, kuten suomessa saamelaiset. Heidän tieto ilmastonmuutoksesta on tosi arvokasta sillä he ovat tunteneet muutoksen jo alkumetreillä.

Sit mietin tota tekoäly asiaa ja halusin lisätä siihen vielä jotain mitä en ainakaan itse huomannut kenenkään mainitsevan, mutta datakeskusten vaikutus luontoon. On ollut paljon puhetta siitä kuinka äänekkäitä ne on, kuinka paljon tilaa vievät ja kuinka paljon yhteisöt jotka asuvat datakeskusten lähellä ovat kärsineet veronkorotuksista ja vedenlaadun heikkenemisestä. On selvää nähdä millaisia prioriteetteja esim usassa on ja huolettaa itseäni ainakin datakeskusten tulo myös suomeen. Kukaan ei missään vaiheessa halunnut niitä, tarvinnut niitä, enkä itse koe että tällä ylimääräisellä painolla olisi mitään tilaa tässä ilmastonmuutos taistelussa

Ihmisen rooli maapallolla

Ebba Junttila -
Kiitos ajatustesi jakamisesta, Arina! <3 Vastaan nyt todella myöhässä, mutta vastaanpa silti.

Tuo viljelymaan tuoton keskittäminen suoraan ihmisen lautaselle tuotantoeläinten rehujen sijasta on tosi keskeinen pointti mitä tulee päästöjen minimoimiseen ja hiilensidontaan. Vegaanisen ruoan hinta myös alenisi merkittävästi, jos se olisi ensisijalla ruoantuotannossa.

Noiden data-keskusten esille tuominen on myös hirmu tärkeä pointti. On hulluutta, että Google on jo hakannut 300 hehtaaria metsää Suomesta ihan tuosta noin vain, emmekä kansana edes nosta tästä sen suurempaa haloota. Olemme tietysti huolissamme ajatuksesta, että joku voi vain tulla ja tehdä mitä lystää, mutta hirmu monia ei näytä hetkauttavan, että uhrina ovat nimenomaan metsät. Eikä sinänsä ihme, kun samaa tehdään jo valmiiksi ihan oman valtion toimesta. Mutta nimenomaan, myös datakeskuksien lähellä asuvat kärsivät niistä, eikä sitä ääntä kuunnella. Samat ongelmat koskevat valitettavasti myös tuulivoimaa ja vesivoimalaitoksia.

Ihmisen rooli maapallolla

Solja Gehbauer -
Näen asian niin, että yskilön vastuulle ei voi eikä pidä laittaa kaikkia valintoja. Se ei ensinnäkään toimi, ja toiseksi se aiheuttaa sen, että toiset eivät välitä ja toiset eivät pysty elämään kun miettivät kaikkea. Minusta yksilöiden vastuulla on se, että valitsisimme, ketkä meitä saavat edustaa, ja painostaisimme päättäjiämme ja vaatisimme parempaa päätöksentekoa. Äänestämällä populistisesti ja oma napa edellä hukkaamme tuon vastuun.
Maailman pitäisi toimia niin, että säännöt ovat sellaiset, että kaupasta voi ostaa vain kestävästi tuotettuja tuotteita, että matkustaminen on tehty kestäväksi, että asumista on ohjattu kestäväksi jne. Selkeisiin ja pitäviin sääntöihin ihminen luultavasti sopeutuisi ihan hyvin, mutta tällainen välimuoto ei toimi, sillä siitä tulee jatkuvasti uhan tuntu - kohta kielletään se ja se tai minua syytetään siitä ja siitä ja sitten yhteiskunnan ilmapiiri juurikin jakaantuu.

Ihmisen rooli maapallolla

Ebba Junttila -
Kiitos Solja!

Olet ihan oikeassa siinä, ettei yksilö voi (eikä sen kuulu) tehdä kaikkea, eikä sellaista varmaan kukaan odotakaan. Ongelma on vain siinä, että vaikka vastuumme olisi poliittisella aktiivisuudellamme ohjata asioita ilmastoystävällisempään suuntaan, suurin osa ei silti tee niin. Ja siksi kysynnän ja tarjonnan laki on tässä oleellinen, ja sitä kautta myös yksilön valinnat omassa arjessa. Jos ihmiset ostavat lihaa, sitä myös tuotetaan. Eikö olisi myös groteskia kuluttaa eläinperäisiä tuotteita ja samanaikaisesti odottaa poliitikoilta, että nämä ajavat ilmastovastaista toimintaa alas ja ohjaavat kuluttajia ympäristöystävällisyyteen? Lisäksi on se ongelma, että poliittiset päätökset etenevät liian hitaasti. Kulutus- ja ostopäätöksiemme vaikutukset ovat välittömämmät.

Ihmisen rooli maapallolla

Viivi Eronen -
Hei, hienoa pohdintaa! Itse mietin myös sitä, että ilmastoteot ovat monesti myös tekemättä jättämisiä kuten mainitsit tuon turhan kuluttamisen, matkustamisen ja datan käytön. Ihmisten pahoinvointi on myös lisääntynyt jatkuvan kiireen keskellä: kaikki pitäisi saada heti ja asioita ei olla valmiita odottamaan tai tekemään niiden eteen töitä. Voisiko olla myös niin, että hitaampi elämäntahti, kiireettömyys ja asioiden eteen ponnistelu on myös ilmastotekoja? Sen sijaan, että ostat heti ne uudet farkut jostain ketjukaupasta, käytät aikaa, että löydät itsellesi ne käytettynä. Tai sen sijaan, että hankit uuden sohvan, vaikka vanhakin olisi hyvä, voisit säästää laadukkaaseen sohvaan, joka kestää aikaa ja kierrättää omasi asiallisesti. Monesti asioiden hitaasti tekeminen saa aikaan mielihyvää ja ns. hidasta dopamiinia, mutta sehän voisi olla myös ilmastoteko.
Matkustaminen on myös kiinnostava näkökanta: miten kompensoit omat päästösi, mitkä tulevat, kun lennät toiselle puolelle maapalloa? Mielestäni kysymyksen asettelu ei voi enää olla, että kompensoitko vaan nimenomaan miten kompensoit, koska jotenkin se on tehtävä.

Ilmastoahdistus on lisääntynyt valtavasti nuorten keskuudessa ja jopa lapset miettivät sitä. Pienet teot lähtevät kotoa käsin ja varmasti ilmastoahdistusta helpottaa myös tieto siitä, että itse on tehnyt kaikkensa ja parhaansa. Ahdistus ei vie eteenpäin vaan teot.

Ihmisen rooli maapallolla

Marjo Girsén -
Kiitos Viivi positiivisesta kirjoituksestasi! Olen kanssasi samoilla linjoilla, muun muassa ahdistuksen "toimimattomuudesta". En usko, että pelko ja ahdistus kannustavat positiiviseen toimintaan; ennemminkin päinvastoin. Ihminen lienee taipuvainen pelokkaana ja ahdistuneena käpertymään sisäänpäin, välttelemään, vetäytymään ja jopa lamautumaan, mikä tuskin johtaa kestäviin valintoihin ja tekoihin. Itse kaipaisin enemmän mielipiteitä, kirjoituksia ja keskusteluja positiivisista teoista, jotka kannustavat meitä toimimaan paremmin.

Kysyisin myös, että toimiiko tuomitseminen? Lienee syytä muistaa, että mikään ei ole mustavalkoista. Kasvisruokavaliossakin on omat kompastuskivensä (kuljetus, metsäkato, maankäyttö, torjunta-aineet ja lannoitteet) ja jos ei olisi datakeskuksia, olisiko mahdollisuutta etänä, - kulkemispäästöjä minimoiden - osallistua tähän pohdintaan, läppäri sylissä, holoseenin vakaiden olosuhteiden mahdollistaman kulttuurisen ja teknologisen kehityksen tarjoamissa mukavuuksissa. Kaikki datakeskusten energiankulutus ei suinkaan johdu tekoälystä, - joskin tekoälyn käyttö lisännee digitaalisen toiminnan energiankulutusta. Voisimmeko  datakeskusten suunnittelussa ja rakentamisessa keskittyä negatiivisten vaikutusten minimointiin, esimerkiksi hukkalämmön tehokkaaseen hyödyntämiseen? Asutammehan aluetta, jossa suurimman osan vuodesta tarvitsemme lämmitystä hyvinvointimme turvaamiseksi.

Minäkin olen taipuvainen Viivin mainitsemaan asioiden pohdintaan kompensoinnin kautta: jos teen tämän valinnan, kuinka voin pienentää valintani negatiivisia seurauksia?! Pitkään ajattelin tekeväni oman osani kierrättämällä, mutta Kiertotalous haltuun -kurssi herätteli minut katsomaan omaa toimintaani laajemmin. Suosittelen kaikille. Ja kuten Viivi edellä ehdotti: hitaammin, kiireettömämmin ja harkiten. :D

Ihmisen rooli maapallolla

Ebba Junttila -
Hyviä ajatuksia! On täysin totta, että ihmisen psyykeelle on luonteenomaista vältellä ja kieltää vaikeita asioita ja lamaantua niiden edessä. Itsekin uskon, että mitä positiivisempaa ja virkistävämpää keskustelua julkisessa mediassa käytäisiin, sitä enemmän ihmiset innostuisivat toimimaan ilmaston hyväksi. Sekin on totta, ettei tuomitseminen itsessään tehoa, jos pyrkimyksenä on sanallisesti saada joku muuttamaan toimintaansa. On kuitenkin ymmärrettävä (niin kuin Viivi mainitsikin), että ajatuksemme, mielipiteemme ja käymämme keskustelut eivät yksin muuta mitään - ainoastaan tekomme muuttavat.

Kasvisruokavalion "kompastuskiviin" vetoaminen on informaation puutetta: eläinperäisen ruoan tuotanto on joka tapauksessa saastuttavampaa kuin kasvisruokavalion - eläinperäisen ruoan tuotanto on ainakin kaksi kertaa suuremmat kuin kasvipohjaisen. Niin kuin aikaisemmissa kommenteissa taisi jo tulla ilmi, alkutuotanto (tähän kuuluu myös luetelmasi maankäyttö, metsäkato, torjunta-aineet ja lannoitteet) aiheuttaa suurimmat päästöt ruoantuotannossa. Kaikki se soija ja muu rehuun käytettävä ravinto olisi suoraan ihmiselle hyödynnettävissä, mutta sen sijaan tuhoamme vielä suuremman määrän luontoa peltoalan raivauksessa ja torjunta-aineiden käytössä ruokkiaksemme eläimet, jotka sitten syömme. Puhumattakaan hiilensidonnasta verrattuna kasvisruoantuotantoon, tai kaikesta siitä metaanista, joka tuotantoeläinten myötä ilmaan vapautuu.

On myös vääristävän ja harhaanjohtavan politiikan tulosta, että ihmiset uskovat kuljetuksen olevan keskeisimpiä ongelmia ruoantuotannossa, ja päättelevät tämän johdosta lähellä tuotetun ja kotimaisen olevan aina ympäristöystävällisempää kuin muualta tuodun. Esimerkiksi Itävallassa tuotettua tofupakettia saisi aika monta kymmentä kertaa (siis yli 200 kertaa) lennättää Suomeen ja takaisin ennen kuin sen koko tuotantoketun päästöt saavuttaisivat saman mittakaavan kuin punaisen lihan noutaminen lähimmäiseltä nautatilalta bensalla kulkevalla henkilöautolla (tästä lisää mm. Pitkäsen ja Tahkovuoren kirjasta Rakkaat eläimet, joita syömme). Suurin osa kaikesta ulko tuodusta ruoasta tuodaan lisäksi meri- ei lentoteitse.

Lisäksi tästä keskustelusta puuttuu kokonaan eläineettinen näkökulma. Tuotantoeläinten nykyiset olot ovat moraalisesti väärin, paitsi jos kysytään ihmiseltä, jonka mielestä eläimiin kohdistettu väkivalta, lajityypillisten tarpeiden toteuttamisen evääminen, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin riistäminen tai psyykkisen kärsimyksen aiheuttaminen on oikein. En usko, että se on valtaosan näkökulma, jotka eläinperäisiä tuotteita kuluttavat, mutta silti he maksavat siitä, että niin tehdään. Tässä tulee kuitenkin suurimmalla osalla vastaan kognitiivinen dissonanssi, jonka vuoksi keksimme syitä sille, miksi toiminnassamme ei kaikesta huolimatta ole mitään väärää. Tai vaikka ymmärtäisimme, että siinä on jotakin väärin, emme myönnä itsellemme, että meidän on muutettava toimintaamme.

Datakeskuksien nosto oli lisäys tekoäly -keskusteluun, mutta kukaan ei lienee väittänyt, että niiden energiankulutus koostuisi pelkästään tekoälystä. Datankäyttö itsessään on ongelma, mutta tekoälyyn kuluva datan kulutus on aivan suunnaton. Googlen tänne suunnittelemat datakeskukset eivät myöskään ole millään tavalla välttämättömiä suomalaisten kodinlämmityksiin, vaan niitä ollaan tuomassa tänne puhtaasti tekoälyn kasvaneen kysynnän vuoksi.

Haluan myös huomauttaa, ettei digitaalisten alustojen tuleminen tänne jäädäkseen myöskään kerro, onko generatiivisen tekoälyn yksityiskäyttö millään tavalla tarpeellista. Ja siitä huolimatta, että asiat ovat nykyisellään monelta osin paremmin suhteessa edeltäviin aikakausiin, ei holoseeni ole "vakaa" - kyse on myös äärimmäisen köyhyyden, konfliktien ja sotien, nälänhädän, luontokadon ja ilmastokriisin aikakaudesta.

Ihmisen rooli maapallolla

Marjo Girsén -
Ebba, huomiosi holoseenin "vakaudesta" oli validi. Lyhyehköön ilmaisuun pyrkivästä lauseestani "holoseenin vakaiden olosuhteiden" oli kyydistä tippunut sana "ilmastoltaan".

Ihmisen rooli maapallolla

Ebba Junttila -
Kiitos Viivi ajatuksistasi<3

Olen ihan samaa mieltä siitä, että tekemättä jättämisellä voi usein olla yhtä suuri (tai joskus jopa suurempi) vaikutus kuin tekemisellä. Pohdintasi ilmastotekojen linkittymisestä vallitsevaan kiireen ja jatkuvan ärsyketulvan kulttuuriin ovat myös todella osuvia. Meidän on paljon helpompi toimia, kun teemme asioita rauhassa, emmekä impulssien ja hälinän alaisuudessa. Luulen sinun olevan täysin oikeassa siinä, että ilmastopäästöt hellittäisivät, jos ihmiset päästäisivät irti jatkuvasta tarpeesta liikkua "eteenpäin" mahdollisimman helpolla. Samalla huomaisimme, että se hitaasti ja rauhassa eläminen itseasiassa on helpompaa.

Päästöjen kompensoiminen on myös todella tärkeää, mutta monella lienee aika vääristynyt kuva siitä, mikä oikeasti riittää tasaamaan oman kulutuksen hiilijalanjäljen. Esimerkiksi naudanlihapaketin ilmastovaikutuksia ei kompensoida kierrättämällä paketti muovinkeräykseen, näin kärjistetysti ilmaistuna. Sanoisin myös, että kysymyksenasettelun matkustamisesta voisi viedä vielä pidemmälle: Entä jos en lennä toiselle puolelle maapalloa?

Ilmasto- ja ympäristöahdistuksen sietämiseen ja lievittämiseen voisi varmaan kehittää oman oppiaineensa, koska se tuntuu olevan suurimmalla osalla meistä merkittävä osa mielen kuormaa. Kaikkensa ja parhaansa tekeminen oli se, mistä ensimmäisessä kommentissani oli kyse. Me emme ahdistuksestamme huolimatta tee kaikkeamme ja parastamme, ja se tässä onkin surullista.