Myös minun käsitykseni on, että kulutusta pitäisi vähentää - erityisesti niiden tuotteiden, jotka aiheuttavat suurta ekologista haittaa (esim. aiemmin mainitut kahvi, viinirypäleet, kumi, jne.). Miksi kuitenkin on niin, että ihmisten tuntuu olevan paljon helpompi muuttaa toimintamallejaan suhteessa aktiiviseen toimintaan, mutta kun onkin kyse passiivisesta toiminnasta (esim. asioista luopumisesta), se onkin jotenkin psykologisesti vaikeampaa? Esimerkiksi second hand-vaatteiden ostamiseen on helpompi siirtyä uusien vaatteiden ostamisen sijaan (koska saahan silti yhä ostaa vaatteita), mutta toisaalta kahvista luopuminen kokonaan olisikin monelle aivan mahdoton ajatus.