Jo maailmanhistoriasta lähtien on ihminen tuonut esille suurta viisauttaan, keksiessään nykyistä teknologiayhteiskuntaa kohti vievää toimintaa kehityskaaressaan. Vähitellen se, minkä on uskottu tuovan helpotusta arkeen ja toisaalta nostavan elintasoamme, on järjestelmällisesti tuonut luontonäkökulmaan pysyviä vaurioita ja välillisesti laajempia haittoja ilmasto-, vesistö-, eliö- ja eläinkunnille. 

Tekniikan kehittyminen on tuonut elämäämme laitemateriaaleja, joiden valmistustapa saastuttaa ympäristöämme ja kuluttaa energianlähteitämme. Mitä sitten itse laitteiden käyttö tai myöhemmin niiden hävittäminen saa aikaan. Nykymaailmassa se tarkoittaa myös globaalia vastuuta energiataloudelle ja jälkipolvien käytettäväksi jäävälle perinnölle. Onneksemme asialle on herätty pohtimaan suojelutoimia, mutta toimimmeko me jo liian myöhään. Kuten mediasta olemme saaneet lukea, on tämän vuoden kuorma jo ylittänyt rajansa luonnpn sietokyvyssä. Miten voimme pienillä teoilla joka päivänä miettiä omaa osuuttamme kulutuskuorman helpottamisessa. Voimmeko muuttaa tottumuksiamme ja käytettää luontoa säästäviä vaihtoehtoja tai voimmeko pienentää kulutuksen määrää. Onko kaikki, mitä kuvittelemme tarvitsemamme oikeasti tärkeää. Jos mietimme käytöstämme tänään ja esim. vuoden päästä, näemmekö oman toimintamme vaikutukset yksilötasolla. Ottakaamme haaste vastaan ja tutkikaamme vaikutuksia laaja- alaisesti, myös moniammatillisesti kodeista työpaikoille ja tuotantolaitoksiin. Ottakaamme tavoitteeksi hetken sijaan huominen.