Kaikki mitä opimme lapsena rooleistamme maapallolla yleensä tulee ensimmäisistä ihmis kontakteistamme. Vanhemmat, päiväkodin hoitajat, koulun opettajat, ympäristömme missä kasvamme sekä muut ihmis kontaktit. Leimaudumme herkästi ihmisiin lähiympäristössämme ja heidän oppeihin. Saatamme tällöin kadottaa itsenäisen ajattelun persoonina. Ihmisinä olemme aina joutuneet kehittymään ja adaptoitumaan ympäristöömme. Selviytyäkseen maapallolla ihminen on joutunut uhraamaan paljon, jotta lajimme selviytyy. Siitä on varmaan syntynyt ihmisen ahneuden rooli maapallolla. Ihmisen ahneus selviytyä näkyy myös kaiken ottamisena luonnosta omiin tarpeisiinsa ja yhteys luontoon sekä sen isompaan vaikutukseen on kadonnut.

Kaupungissa asuessani yhteyteni ja roolini luontoon oli vähäinen. Olin kuin liukuhihnalla, jossa kaikki tarvittava elämiseen tuli automaattisesti eikä sen eteen tarvinnut tehdä paljoa. 

Maalle muuttaessani luonto on heti silmieni edessä kun astun ovesta ulos. Näet aivan eri tavalla vuoden aikojen vaikutuksen, eri eläimien päivä rytmit, myrskyjen vaikutukset luontoon ym. Olin enemmän luonnon ja sään armoilla, joka loi kunnioitusta ja ymmärrystä miten kaikella luonnossa on tarkoituksensa ja oma tehtävänsä.

Tulet tiedostamatta osaksi isompaa kokonaisuutta ja sitä kautta arvostamaan enemmän luontoa ja sen monimuotoisuutta.

Nyt käsitykseni roolistani maapallolla on että minun pitää työskennellä luonnon kanssa eikä luonnon minulle. Kun ahneuttamme vain koko ajan otamme ja koitamme omistaa maapalloa, olemme nähneet vaikutukset ja tuntemamme maapallo lakkaa olemasta. Meidän roolimme on vain olla matkustaja maapallolla ja kunnioittaa kyytiä, jonka maapallo meille tarjoilee.