Teksti tekee selkeän ja havainnollisen eron olio- ja prosessinäkökulman välille, ja liikenneruuhkaesimerkki toimii erityisen hyvin konkretisoimaan eroa. Keskeinen oivallus on, että vaikka olioiden tarkka tutkimus on tuottanut valtavasti tietoa, kestävyyshaasteiden kannalta ratkaisevaa on prosessien ja vuorovaikutusten ymmärtäminen.

Pidän vakuuttavana myös proteiinien laskostumisen esimerkkiä, se osoittaa, kuinka vaikeaa jo yhden biologisen prosessin mallintaminen on saati sitten monimutkaisten yhteiskunnallis-ekologisten järjestelmien. Teksti haastaa perustellusti siirtymään kohti systeemisempää ja prosessikeskeisempää ajattelua.