Ymmärrän asian nyt niin, että Etiopia ajautui nälänhätään kansallisen ohjauksen myötä, joka tavoitteli tuotannon muuttamista paikallisen ruokaturvan luomisesta kohti taloudellista hyötyä. Eikö Suomen lapissa ole nyt käynnissä hieman samanlainen murros. Paikallisten elinkeinoa (porotaloutta) ajetaan ahtaalle, jotta maa-alueet voitaisiin ottaa "tuottoisamman" kaivosteollisuuden käyttöön. Tässä on nähdäkseni yhtä sokea katsantokanta kuin tuossa Etiopian tilanteessa. 

Raha ei ole syötävää, se ei sinänsä tuota hyvinvointia, eikä turvaa. Meidän ei tule vaarantaa tulevien sukupolvien ja luonnon hyvinvointia taloudellisen ja teknologisen kasvun tavoittelussa.