Luontokato ja vastuu siitä kuuluu kaikille. Asioita ei voi yksinkertaistaa liikaa ja vastuuta tulisi ajatella myös laajemmassa mittakaavassa. Mitä opetamme lapsillemme luonnosta? Miten he ovat päivittäin tekemisissä luonnon kanssa? Mitä siirrämme ajattelustamme jälkipolville. Välitämmekö maanviljelystä, välitämmekö metsästyksestä, pelkäämmekö eläimiä. Miksi? Ajattelen, että ihminen on vieraantunut isosti luonnosta ja eläimistä. Erityisesti kun iso osa asuu täysin ihmisten kontrolloimissa kaupunkiympäristöissä. Kuinka moni on silittänyt hevosta ja kuinka moni ihmettelee auton ikkunasta lehmää. Mitä eläimistä kirjoitetaan mediassa? Karhuista? Koirista? Miten paljon luonnolla on merkitystä ihmisten päivittäisessä elämässä? Miten vastuu omista valinnoista ja teoista näkyy siellä? Kuka kalastaa ja kuka vain ostaa kalan? Kuka kasvattaa lampaan ja kuka ostaa lampaan villaa neuloakseen itselleen sukat? Kuka syö kaurapuuroa ja kuka tietää miten se kaura on päätynyt siihen lautaselle? Miten huussi toimii ja miten se eroaa sisävessasta? Mitä työtä sen eteen on ennen nähty, että kakka ei haise sisällä ja kalaa on vielä ensi vuonnakin joulupöydässä tai kaivossa puhdasta vettä. Ihminen tekee ihmisen puolesta paljon ja kun ihminen nyt sattuu olemaan peruslaiska luonteeltaan, eli tekee sen mitä vähiten vaaditaan niin pitäisikö omia valintoja ajatella jo aamupalalla eikä vasta kokouksessa. Vastuu kuuluu kaikille ja jokaisen pitäisi ottaa vastuu ensin omista valinnoistaan eikä vain ajatella sen ottamista. Ihmisten tulisi olla rehellisiä itselleen. Ovatko he vieraantuneet luonnosta ja eläimistä? Kuka osaa liikkua luonnossa ja mitä eläimiä sinä pelkäät. Merkityksiä... merkityksiä... Eihän ketään haittaa oikeasti jos jokin mikä ei itselle ole merkittävää katoaa. Mutta entä sitten kun sen katoaminen vaikuttaa johonkin itselle merkityksellisen asian katoamiseen? Sitten itkettää. Mutta sitten on mielestäni turha itkeä. Sen asian kanssa on elettävä ja toimittava paremmin.