Kohtuullisuus on se sana, joka on jäänyt hyvinvointivaltioissa aika vähälle käytölle. Kaikkea pitäisi koko ajan saada lisää ja talouskasvu on valtioin tärkein onnistumisen mittari. Entä jos vähempikin riittäisi?

Vaikka toki valtioilla ja muilla isoilla toimijoilla on suurempi vastuu poliittisen ohjauksen kautta, yksilökin voi tehdä paljon. Esimerkiksi kuluttajien ostokäyttäytyminen määrittelee lopulta sen, mitä maailmassa tuotetaan. Raha ratkaisee. Tuotetaanko lihaa vai kasviksia? Kuinka paljon tekstiilejä ja tavaroita tuotetaan? Tarvitaanko lisää neitseellisiä materiaaleja (mm. kaivostoiminta)? Voinko korjata, lainata, vuokrata, ostaa kierrätettynä, tarvitsenko tätä oikeasti?

Kun jokainen tekee arjessaan pieniä tekoja, kysyntä muuttaa tarjontaa.