Miksi opiskelen vapaaehtoisesti kestävyyskriisin asiaa. 

Koen jo valmiiksi ilmastoahdistusta. Ymmärrän, että maapallon systeemit ja toimintajärjestelmät ovat niin monimuotoisia, että niitä ei voida millään kokonaan käsittää. Ei ainakaan tällä reduktionistisellä tieteellä. Alan uskoa siihen, että ihminen, joka elää maaseudulla ja läheisessä vuorovaikutuksessa luonnon kanssa, ymmärtää yhteyksiä paljon paremmin kuin yliopiston tutkija. 

Itse kuitenkin janoan tietoa lisää. Ehkä siis tuska (ahdistus) voi lisätä tietoa.