Mietin myös eläinten itse arvoistamista. Koska ekosysteemit ovat yleensä omia kokonaisuuksiaan, ei riitä, että joillekin tietyille lajeille annetaan itseisarvo. Eliöt ovat eri tavoin sidoksissa toisiinsa ja sekin on vain ihmisen tekemää valikointia, mikä lajeista tai elottomistakin olennoista saa itseisarvon. Itseisarvo pitäisi antaa koko luonnolle jaa maapallolle, jonka yhtenä osana ihminen eläisi. Arvo pitäisi kuitenkin määrittää sen kautta, mitä pidetään arvokkaana. Onko esim. maapallon resurssien riisto arvokasta toimintaa muuta kuin ihmisen itsensä kannalta?Onko riistetty ekosysteemi enää arvokas? Siis muuten kuin sen välinearvon kautta?Riistämisen kauttahan arvo yleensä laskee. Tällä logiikalla on vaikea ajatella mitään ekosysteemiä, joka toimisi oikein niin kauan, kun ihminen ei tuo siihen mitään arvokasta, vaan päinvastoin. Tai edes jättäisi sitä rauhaan.
Myös domestikaatiota ja kultivaatiota on vaikea purkaa, niiden myötä lajeista on tullut heikkoja ilman ihmisen apua, esimerkkinä juuri vaikka lehmä. Jalostetuimmat niistä ei edes selviä elossa ilman ihmisen apua mm. talvesta. Ja esim. minkki ei luonnostaan kuulu Suomen luontoon, vaan on haitaksi ekosysteemin muille lajeille.
Eli mitä vähemmän ihmisen vaikutusta on luonnossa, sitä arvokkaamaksi se tulee, myös itseisarvoltaan. Tasapaino myös erilaisten ekosysteemien välillä palautuisi, kun ihminen ei olisi päällepäsmärinä ehtyvien luonnonvarojen käytön äärellä.
Myös domestikaatiota ja kultivaatiota on vaikea purkaa, niiden myötä lajeista on tullut heikkoja ilman ihmisen apua, esimerkkinä juuri vaikka lehmä. Jalostetuimmat niistä ei edes selviä elossa ilman ihmisen apua mm. talvesta. Ja esim. minkki ei luonnostaan kuulu Suomen luontoon, vaan on haitaksi ekosysteemin muille lajeille.
Eli mitä vähemmän ihmisen vaikutusta on luonnossa, sitä arvokkaamaksi se tulee, myös itseisarvoltaan. Tasapaino myös erilaisten ekosysteemien välillä palautuisi, kun ihminen ei olisi päällepäsmärinä ehtyvien luonnonvarojen käytön äärellä.