Ilmastonmuutoksen vaikutusten jakautuminen maailmassa herättää minussa turhautumista. Kaikista heikoimmassa asemassa olevat ihmiset ovat vaikuttaneet ilmastonmuutokseen vähiten, mutta kokevat sen voimakkaimmat riskit ja vaikutukset nyt ja tulevaisuudessa. Täällä pohjoisessa Suomessa ilmastonmuutos ei tule vaikuttamaan elämiimme merkittävästi tai henkeä uhkaavasti. Naureskelemme ilmastonmuutoksen aiheuttamalle pitkään jatkuneelle lämpimälle syksylle, kun Päiväntasaajalla pienviljelijä ei saa ruokaa tai vettä pöytäänsä turvaverkkojen puuttuessa. Pohdin, miten vähäistä ihmisillä usein on kiinnostus ilmiöihin, jotka eivät kosketa heidän omaa arkeaan. Kenties syy on uusliberaalissa individualismissa, jossa ajatellaan, etteivät yksilöt ole vastuussa kenestäkään muista kuin itsestään. Toinen syy voi olla, että ihmisaivojen on vaikea käsittää ilmiöitä, jotka tapahtuvat maantieteellisesti kaukana. Miten voisimme kasvattaa empatiaa heitä kohtaan, jotka ovat maailmassa eniten alttiita rajuimmille ilmastonmuutoksen vaikutuksille?