Paitsi että tieto lisää tuskaa, se lisää myös vastuuta. Miten tieto vaikuttaa kulutus- ja käyttäytymistottumuksiini. Valitsenko kaupan tiskiltä Norjassa kasvatetun lohen vai lähialueen järvestä nostetun särjen. Keräänkö kävelyllä toisten muoviroskia vai heittelenkö niitä itse. Vaalinko pihassani lupiiniviljelmää vai kitkenkö sitä tien pientareilta. Olen vastuussa omista valinnoistani, niistä mitkä ovat minun vaikutuspiirissäni. Toki on hyvä vaatia toimia niiltäkin, joilla on mahdollisuus vaikuttaa isommin ja laajemmin. Se ei kuitenkaan poista omaa vastuutani.
Samaa mieltä Marin kanssa siitä, että tieto lisää vastuuta - sen tuskan ja ahdistuksen ohella. Tekoni ja valintani, joita voivat olla esim. jätteiden lajittelu/kierrätys, kiertotalous, vähäpäästöisillä kuluvälineillä liikkuminen, tuntuvat pieniltä koko maapallon kriisiin verrattuna, mutta jos voi edes näin toimia omassa arjessaan, voi ahdistus hieman helpottaa. Mielestäni olemme kaikki vastuussa yhteisestä planeetasta, mutta etenkin kansallisilla sekä kansainvälisillä sopimuksilla on kiire, jos haluamme hidastaa luontokatoa ja vähentää ylikulutusta. Maapallon tila heikkenee, eikä suuntaa voi luultavasti enää pysäyttää mutta toivottavasti hieman hidastaa.
Olen samaa mieltä Marin ja Ellan kanssa siitä, että tieto lisää vastuuta - hyvin sanottu! Arjen valinnoissa voi ja on tärkeää toimia vastuullisesti. Kansallisiin ja kansainvälisiin sopimuksiin voi laittaa toivonsa, äänestämällä tai sormet ristissä, kenties somessa päivittelemällä. Kuitenkin meistä jokainen voi omia arkisia valintojaan laajemminkin vaikuttaa esim. työpaikallaan, harrastusporukoissa, ottamalla näitä aiheita puheeksi, onko jotain mitä täällä töissä/harrastuksessa tai ammattikunnassa/lajiliitossa voisimme tehdä kestävämmin. Myös luonnonsuojeluyhdistyksessä ja/tai kunnallispolitiikkaan vaikuttamalla voi saada konkreettista luonnonsuojelua aikaiseksi. Tämä on mielestäni meidän kaikkien vastuu.
Vastuu kuitenkin voidaan nähdä laajemmin, arjen valinnat ja niihin keskittyminen valitettavan useasti vievät energiaa ja tahtotasoa vaatia laajempaa muutosta. Liian usein ihmiset alkavatkin keskittymään enimmäkseen siihen että muutkin tekisivät samaa mitä itse tekee, sen sijaan että käyttäisivät aikaa järjestelmätason muutosten agitointiin.